seuraava »

[selkälokki]

Hei arjamaritta!

Oletpa tehnyt rohkean ratkaisun.
Kyllä tuollaiset kokemukset rohkaisee tekemään muutakin,
kuin vain tuskailemaan omassa olossaan.
Ihana oli lukea, kiitos!

[Aniara]

Myös minä olen tehnyt tuon ratkaisun, oikeastaan kaksi kertaa:
ensimmäisellä kerralla lähdin vakituisesta virasta, jossa olisi ollut vieläpä johtopaikka tarjolla, viimeisimmän ratkaisun tein keväällä, jolloin lähdin määräaikaisesta, mutta aika lailla varmasta, stressaavasta ja kuluttavasta työstä. Vuoden verran olin jo pyöritellyt asiaa mielessäni, kunnes uskaltauduin.
Nyt on leipä epävarmempaa, mutta tunnen tekeväni paljon järkevämpää työtä, josta niin minä kuin muutkin saamme paljon enemmän sisältöä.
Se on sydämen äänen kuuntelemista.

Myös mieheni on tyytyväinen siihen että voin paremmin, sillä viime talvi meni itkeskellessä, sairastaessa ja valittaessa.

Tulevaisuudesta en tiedä, mutta olen nyt varma, että kuljen oikeaan suuntaan!

Sinullekin Selkälokki onnen säveliä ja uusia tuulahduksia tulevaisuuteen lähetellen,

[Tara]

Löytyykö planeetta ohituksista selitystä tälle monia mietityttävälle työpaikan vaihtamiselle? Itselläni aivan samanlainen tilanne, jotakin muutosta olisi tehtävä kun tuntuu etten jaksa, kestä tai välitä tehdä enää työtäni (hyvin). Kärsimättömyys ja raha painavat työpaikan ilmapiiriä kireäksi eikä toisia enää auteta niinkuin kaksi vuotta sitten   

[Aniara]

Minulla muutos alkoi pluton yhtymästä aurinkoon, kypsytteli saturnuksen neliöllä saturnukseen isolla ristillä, ja viimeisen saturnusohituken jälkeen tein ratkaisuni. Pluton neliö keskitaivaalle oli myös samoihin aikoihin.
Tässäpä isoimmat planeettakuviot.

[selkälokki]

Sinullekin Selkälokki onnen säveliä ja uusia tuulahduksia tulevaisuuteen lähetellen

Kiitos Aniara!!

Kyllä täällä foorumilla on tosiaankin niin monia ihania tyyppejä,
ja täältä saa sellaista kannustusta ja tukea, jota ei kyllä
ihan mistätahansa löydäkään.
Rutistuksia ja haleja kaikille teille!

[salomi]

Miksi tapella sydäntään vastaan, sillä itsekin olin aikoinani hammasta purreen hyvä palkkaisessa, josta en pitänyt. Terveys meni ja lähdettyäni työkaverit ihmetteli, että millä sä aiot elää. Totesin ettei tärkeää ole ne suuret tulot vaan pienet menot. Enkä ole päivääkään katunut päinvastoin elämä on nyt kivaa kun kuuntelee sydämmensä ääntä. Ei tartte todistella vanhemmille eikä kavereille kuinka hyvä on, kun on joku päällikkö titteli käyntikortissa. Elämä on kallista, jos haaskaa itsensä kiusaamiseen ja miksi ihmeessä sitä mukava ihminen itseensä kiusaisi. 

Tsau, ja onhan huippujännittävää nämä uudet sivut.HUI!
Asiaan!!

Miulla on ollut jo jonkun aikaa sellainen olo,etten jaksaisi millään
käydä töissä.
Jotenkin tuntuu ettei vois vähempää kiinnostaa.
Pitäiskö ottaa loparit??
Voisin ainakin vuoden verran vaan puuhailla mitä huvittaa, sen jälkeen
sitten voisin harkita osa-aika työtä.
Näkeekö kukaan selvänäköinen oisko ajatusta tallaisesta???
Järjellisesti ajateltuna ei ois järkee, mutta entäpä sitten?

[Dniwfoffup]

Minulla on myös täysin hirveä tilanne työssä jota teen. Vika ei ole työpaikan ilmapiirissä vaan alassa josta luulin pitäväni, tätä työtä aina tehneenä  . Olen alan yrittäjä ja nyt haluaisin vaan pois.., johonkin täysin uuteen alaan. Kamala tilanne on menossa kun lainaa on talosta hirvittävästi ja raha-asiat pelottavat. Asiakaspalvelutyötä olen tehnyt koko lyhyen ikäni mutta nyt en jaksa enää tätä itseni kusettamista ja esittämistä olla ihmisille ystävällinen kun mieleni tekisi vaan huutaa, raivota ja sitten itkeä. En voi toteuttaa itseäni tässä työssä, eikä enää ole ideoitakaan. Pää on aivan tyhjä, olo on lievästi sanoen turtunut. Haluaisin jonkun ratkaisevan merkin jostain joka valaistaisi minua parhaasta päätöksestä koska pääni ja sydämeni käyvät sotaa asiasta taukoamatta. Olen aivan loppu. Tunnen syyllisyyttä jos jätän työni taakseni. Olo tuntuu karkurilta ja petturilta  . apua.

[selkälokki]

Kamala tilanne on menossa kun lainaa on talosta hirvittävästi ja raha-asiat  pelottavat.
Haluaisin jonkun ratkaisevan merkin jostain joka valaistaisi minua parhaasta päätöksestä koska pääni ja sydämeni käyvät sotaa asiasta taukoamatta.

Heips Dniwfoffup!!
Kuulostaapa erittäin tutulta.
Vaikka täältä olen saanut jo paljon kannustusta tehdä ratkaisu, niin silti suu on jäänyt vielä aukaisematta.
Pelottaa tuo toimeentulo kuitenkin.
Meillä ei tosin asuntolainaa ole hirveästi, meillä oli asuessamme omakotitalossa,
mutta kun miehelleni puhkesi silloisessa työssä paha allergia, niin möimme jo silloin talon pois.
Nyt asutaan kerrostalokaksiossa ja asumismenot ei ole kovin suuret. Vähän  on lainaa kylläkin.
Ongelma on se, että miehenikin on työttömänä ja ja tuntuu, että uskaltaisin paremmin sanoutua irti jos hänellä edes olisi töitä.
Itse asiassa, viimeviikolla keksin jo ratkaisun, miten selviämme minun karenssi ajan. Meillä on hyvä ja suhteellisen uusi auto, niin jos sen vaihtaa huomattavasti edullisempaan, niin sillä välirahalla selvitteleisi muutaman kuukauden.
Ehtisi tuumailla vähän ja relata.
Meillä olikin jo yksi auto kokeiltavana, mutta joku siinä kuitenkin töksähti.
Täytyy nyt katsella vielä......
Mutta voimia Dniwfoffup sinullekin, elämä koettelee näköjään välillä.

[Chloe]

Hei kuule, tein juuri tuon ratkaisun 3 vuotta sitten ja kaikki asiat ovat menneet sen jälkeen vain parempaan suuntaan. Ei ehkä rahassa mitattuna, mutta muuten...
Jos tunnet niin, on turha kuunnella mitään muuta tahoa. Vastaushan on siinä.
Toivon sulle rohkeutta kuunnella sitä, mikä on sinulle parasta. Viis muista ja muiden mielipiteistä. Ja voi, kohta säteilet omaa itseäsi - työpaikan ahdistava sinut kyllästänyt pinta pyyhkiytyy pois syystuuleen.

 

[selkälokki]

Hei Chole ja te kaikki muutkin, jotka olette tehneet tuon rohkean ratkaisun!!

Pelottiko teitä yhtään vai oliko se selvää pässinlihaa, että nyt on lähdettävä työpaikasta??
Kypsyikö päätös kenties vähitellen, vai kirkastuiko se yhdessä yössä??
Varmistelitteko te kuitenkin toimeentulon tai rahallisesti pärjäämisen vai hyppäsittekö ihan noin vaan tuntemattomaan?

[Chloe]

Pelotti, pelotti todella. Ja asiaa oli märehdittävä jonkin aikaa (oinas) Mutta... mulla oli onnekseni a) maanis-depressiivinen pomo ja b) taivaita hipovat lukemat verenpaineessa edeltävän puolen vuoden ajan ja loppujen lopuksi lähtö oli sitten kuitenkin vaan PAKKO!

Meidän työpaikan ilmapiiri oli todella ahdistava. Olin onnekas, että kuuluin liittoon eli sain toimeentuloni viime viikkoon saakka sitä kautta. Olen nyt ollut siis 500 päivää virallisesti työtön, vaikkakin tehnyt paljon freelancer-keikkaa ja opiskellutkin puolen vuoden ajan. Ihan mahtava irtiotto asioiden suhteen. Kerrankin on ollut aikaa olla ja ihmetellä elämää - sen hienoutta.
Olen oppinut itsestäni näiden 3 vuoden aikana enemmän kuin koko ikänäni ennen sitä. Viimeisin mietinnän aihe on ollut ystäväni pienen tyttären aivosyöpä ja hänen 1,5 vuoden kamppailun seuraaminen vierellä. Pikku-enkeli kulkee vierellämme henkenä nyt...

Elämä on tässä - jonain päivänä sulla on vaan mitta täynnä elämään, jota et halua.
Huomisesta kun ei kukaan osaa sanoa mitä se tuo tullessaan. Omien akkujen lataaminen oikeina aikoina on minusta asia, jota ei voi jättää tekemättä

nim. Aloitan vakituisen työn ylihuomenna ja ole enemmän kuin innoissani. Virtaa on ladattuna!
Wrrrmmmm...

 

[Keho]

Itseäni ei pelottanut pätkääkään silloin, kun tein tuo saman valinnan, etten enää tee kuin sitä mitä rakastan, vaikken tiennyt yhtään, että mitä sen jälkeen tekisin.  

Joten se oli kyllä sellaisen pienen kypsyttelyn tulosta, koska olin jo 47 vuotias silloin enkä siis ollut ajatellut, etteikö ole mahdollista vielä opiskellakin eli siitä tuli uusi alku KOKO elämälleni. Vaikka siis hyppäsin TÄYSIN tuntemattomaan, kun pyysin sen irtisanomisen eli sen verraan "petrasin" tulevaisuutta, että tiesin saavani työttömyyskorvauksia vähän aikaa ainakin. !  

Mutta sitten tein vielä sellaisenkin päätöksen, että lähdin Nurmijäven Klaukkalasta kotiin eli takaisin Tampereelle ja kysyin vain avomieheltäni, että ota tai jätä eli tule mukaan, kun kerran olet sinäkin kohta vapaa tekemään oman valintasi työsi suhteen ja niin me sitten tulimme Manseen. Ja täällä aloitin opiskelun - ja valmistuin lähihoitajaksi vasta 50-vuotislahjakseni, joten siitä alkoi uuri "urani" auttajana. Vaikken enää sitäkään tietenkään tee, koska se opiskelu oli vain välivaihe siihen tulevaisuuteen, josta vasta nyt alan saada aavistuksen.   

Mutten hetkeäkään - missään vaiheessa- epäillyt edes, ettenkö olisi ollut oikealla tiellä, sillä NIIN vahva oli johdatukseni, että tässä vieläkin sitä siunaan. Ja uskallan sanoa kelle vaan, että parempaa ohjaajaa saa hakeakaan kuin se kunkin oma sydän jo ON, että siitä vaan Selkälokki!  

[Raskaiden Vesien]

Toivon tarmoa kaikille uusille teille lähteville!!!

Itse juuri tuossa puolitoista vuotta sitten lopetin "hyvässä" koulussani, vaikka se oli TODELLA vaikea päätös kun ei ollut varasuunnitelmia, eikä mitään ideoita tai toiveita tulevaan.Tiesin vain, että en kuulu sinne.

En vieläkään tiedä suuntaani, mutta tiedän että se on oikea. Ja vaikka tiedän vähemmän kuin koskaan tulevaisuudestani, luotan että se on hyvä.

On hauska huomata, että juuri silloin tuntuu todella vapaalta, kun elämä kuljettaa tahtomaansa suuntaan, ei silloin kun yrittää pakottaa elämää tahtoonsa!

[selkälokki]

CHOLE:Toivon sulle rohkeutta kuunnella sitä, mikä on sinulle parasta

KEHO:Ja uskallan sanoa kelle vaan, että parempaa ohjaajaa saa hakeakaan kuin se kunkin oma sydän jo ON, että siitä vaan Selkälokki! 

Itselläni on sellainen olo, että minua vahvasti johdatetaan tekemään tuo lähtöratkaisu. Mie kai olen niin paksukalloinen, kun se on niin vaikeaa.
Äsken katsoin tarot korteilla (en katso kuin ehkä kerran viikossa), niin nyt kolmannen kerran ensimmäiseksi kortiksi nousi maljojen kahdeksikko-uupumus.
Joten ei sekään voi olla sattumaa....Kosminen tarot-kirja neuvoo  tuon kortin kohdalla tosiaankin lähtemään kohti "uusia latuja"..Keho taitaisi tietää paremmin, mie olen amatööri korttien kanssa..
Mutta ihan selvästi miun tulisi tehdä se ratkaisu.
Jopa miehenikin on kannustamassa siihen. :
Lämöä teillle kaikille kannustajille

[Keho]

Eli enää on vain siitä kiinni, että voitko luottaa siihen johdatukseesi, joka taatulla varmuudella on enää Jumaluutesi, koska egosihan on jo kuollut. Joten sen mitä nyt voit tehdä on se, että sanot vain että Tapahtukoon Jumaluuteni tahto niin kyllä tapahtuukin. Eli luovuttamalla sen mielesi omista haluista, tulet tekemään oikean valinnan. 

Näin se minullakin AINA toimi, ellen osannut mieleni halujen tähden päättää, että miten sen tehdä haluaisin.