Maadoitus
Kuvittelen, että juurichacrastani (eli häntäluun kohdalta) lähtee köysi (itse ajattelen sen aina hamppuköydeksi
), joka lähtee laskeutumaan alaspäin... Se menee lattian läpi, maan kuoren läpi, peruskallion, magman ymsymsyms. läpi, kunnes se on maapallon keskipisteessä. Maapallon keskipisteessä kuvittelen olevan sellaisen kiven, johon sidon tämän köyteni tiukasti, niin että olen tukevasti maassa kiinni. Tunnen sen kehossani. Sitten fiilistelen kuinka olen nyt syvässä yhteydessä Äiti Maahan ja kaikkeen siihen mitä maapallo päällään kantaa (kivet, puut, vesi, eläimet, ihmiset). Kiitän Äiti Maata.
Sitten kuvittelen, että kruunuchacrastani (eli päälaelta) lähtee kultainen köysi, joka lähtee nousemaan ylöspäin... Se menee katon läpi, nousee ja nousee, pilvien läpi, otsonikerroksen läpi avaruuteen, kunnes se on Taivaassa. Ja taivaassa on myöskin jokin tällainen kiinteä juttu, johon sidon tiukasti tämän kultaköyteni. Tunnen kuinka sieluni kirkastuu. Sitten fiilistelen kuinka nyt olen syvässä yhteydessä Isä Taivaan ja henkimaailman energioihin, näkymättömään ja valo-olentoihin. Kiitän Isä Taivasta.
Sitten visualisoin, kuinka nyt olen täydellisessä tasapainoisessa tilassa juuri taivaan ja maan välissä, jalat juurevasti maan energioissa ja pää pilvissä. Se on juuri se kohta, missä kaikki energiat virtaa parhaiten ja on hyvä olla! Sitten taas kiitän.
On varmaan muitakin tapoja maadoittaa itsensä, mutta näin minä sen olen oppinut tekemään.
Ei se mikään pakollinen ole, mutta tunnen sen itselleni tarpeelliseksi...