Laitan nyt tähän vielä, että minulla on oma 'omituinen' tapani meditoida. En osaa lähteä 'ulospäin', vaan uppoan syvälle. En edes lähde ajattelemaan mitään 'kuvia', vaan koen mitä kehossa tapahtuu, mitä tuoksuja leijailee(ei kehon
), tunteita nousee ym ja kyllä sitä kuviakin tulee joskus, mutta en ole tyyppiä, joka näkee enkeleitä, värejä tms.
Koitan olla itse ohjaamatta tapahtumien kulkua.
Monet ehkä huvittavatkin tilanteet on ollut erinäisissä yhteismeditaatioissa(livenä), kun meditaation jälk. koko rinki kertoo tuntemuksistaan... on valoja, värejä, enkeleitä, keijuja ja mitä milloinkin...
Sitten kun tulee minun vuoroni, on kuvaukseni ihan jotain muuta ja tulee hetkeksi jopa vaivautueenkin hiljaista ja jotkut yrittävät hymyillä ...