seuraava »

[*Alkmene*]

Näin edessäni aikuisen/aikuisia hahmoja, jotka pieksivät ja huusivat; "sinun on nöyrryttävä, mitään ei saa ansaitsematta", "kärsi" yms, jotain pientä hahmoa. Menin lähemmäs ja näin, että siellä oli ihan pieni lapsi, valkoisessa sellaisessa puuvilla'kaavussa', ehkä joku pari-kolmevuotias, pellavapäinen, kyyryssä, matalana, ottaen nämä iskut vastaan.
Menin vimmaa täynnä ja ajoin ne kaikki isot/aikuiset pois, jouduin lujalla äänellä huutamaan, että menkää pois, pysykää ikuisesti pois tämän lapsen luota ja vihdoin ne lähtemään.
Nostin sen pikkuisen syliini ja ajattelin lohduttaa, mutta ruumis oli ihan veltto ja huomasin, että lapsi oli jo kuollut.
Itkin, itkin ja itkin ja toivoin, että voisin jotenkin tämä lapsen elvyttää..
Jotenkin tuntui niin väärältä, ettei mitään ollut enää tehtävissä.
Kävelin siinä se lapsi sylissäni itkien...Se oli aukio metsässä, jossa oli sellaisia isoja vanhoja lehtipuita. (tammia?)
Pitkään olin ihmeissäni, että näinkö pitää käydä ja eikö mitään ole tehtävissä, tulinko siis liian myöhään pelastamaan tämän lapsen...
Ja kun vihdoin sen hyväksyin, ikäänkuin ojensin tämän lapsen ruumiin, isoille käsille, jotka ikäänkuin 'taivaasta' ojentuivat sen lapsen vastaanottamaan.
Pyysin pitämään lapsesta hyvää huolta, kun en itse siihen kyennyt, en pystynyt suojelemaan.
Pyysin anteeksi, että olin niin voimaton ihmisenä.

 

[täysikuu]

Hei Alkmene

Lyöminen jatoisenpahoinpitely voisi kuvata, että sinulla on omia agressioita, joitaet osaa purkaa.
Vaioletko kenties nyt äskettäin purkanut niitä, ja kadut nyt. Koska tuo lapsi jota yritit pelastaa voisi olla sinun sisäinen oma lapsi joka on tällä hetkellä kuin "kuollut". Paha olohan silloin on.
Metsä on kuin tiedoton alue meissä, aukio taas voi kuvata uutta elämäntilannetta.
Puut kertovat yleensä elämän kehityksestä haaroineen ja vanha tammi voisi olla juuri tälläinen vertauskuva, feminiininen.
Kun hyväksyt tämän hetken tilanteesi, ne suuret Jumalan kädet tulevat auttamaan myös sinua.

Toivoen että sait jotakin irti, ja voimia sinulle

[*Alkmene*]

Kiitos Täysikuu!

Minulle tuli tunne, että tuo on ainakin osaltaan joku "sukupolvienketjun-traumapurku-uni"  , osaltaan ehkä syvempikin juttu
Siihen kait nivoutuu monikerroksellisesti kaikkea Tätä hetkeä, mennyttä, mennyttä ja mennyttä...

Toisaalta ne hahmot jotka siinä löivät yms, olivat monet täysin kasvottomia, mutta tämä, joka oli se, jonka häätämiseen meni kauiten, oli oma äitini tai kuvasti tunnetasolla häntä ja toisaalta, minä olin se pieni lapsi siinä. (juuri tuo tuossa kuvassa, siksi sainkin ajatuksen sen laittaa siihen 'elämään'kö?)
Ja toisaalta olen itse kokenut oman esikoiseni kanssa asioita, jolloin todella jouduin luovuttamaan lapsen 'korkeimman käsiin', myöntämään, etten itse jaksa. Olen siitä tuntenut kauan surua ja syylisyyttä. Ja vaikka en ole itse käyttänyt fyysistä väkivaltaa, tiedän syvällä jossain, että henkistä kyllä... koska en luovuttanut tarpeeksi ajoissa... nöyrtynyt... piti säilyttää 'kasvot' ja olla kuin en itsekään muka ymmärtäisi lapseni käytöstä, vaikka syvällä sisimmissäni ymmärsin.Tiedän, ettei lapset kiukuttele, eivätkä ole 'käytöshäiriöisiä', vaan heijastavat vanhempiensa sisintä...
Ja tosiaan olen myös tuntenut vihaa ja raivoa, että minulle on jotain tehty ja minuun siirretty jotain...
Tuntenut 'voimattomuuden' edessä vihaa....
Tuntenut itseäni kohtaan vihaa, etten ollut täydellinen vanhempi ja äiti.
Etten pystynyt olemaan kuin ulkoisesti parempi, mitä oma äitini. Vaikka minulla oli paljon enemmän tietoa... silti en kyennyt parempaan...ym ym.

Ja kyllä siinä varmasti oli myös sisäinen lapseni.... se vain tuntui oudolle ja surulliselle, että onko se nyt kuollut, kun olin niin hidas nöyrtymään.... 
Kiitos tulkinnastasi, sain siitä paljon irti...  (kuten huomanet  )

Tämäkin on tosiaan kymmenen vuoden takainen juttu, ja vielä sydämessä jälkiä... 

[täysikuu]

Sinun hitautesitai nopeutesi ei ollut se päätarkoitus, vaan lapsen oma elämä, hänen omat sielunsopimuksensa
Ei sinun sisäinen lapsesi siihen kuollut, se oli vertauskuvainnollista. Pienet kuolemat kyllä niinsanotusti tapahtuu, eli sen hetken tuska ja uusi kasvu.
On sinullekkin läksyt laitettu, niinkuin tietty monille muillekkin.
Ole itsellesi armollinen ja ole itsestäsi onnellinen

[*Alkmene*]

Kiitos!

Sinun hitautesitai nopeutesi ei ollut se päätarkoitus, vaan lapsen oma elämä, hänen omat sielunsopimuksensa

Itselle syntyi ajatus, taas yhden 'uinirikkaan'yön jälkeen, kun minä en näiden 'sielusopimus-juttujen' kanssa enää 'pelaile', että kokonaisuutena, yksi äitiyden osa, on osata osaltaan olla 'oikeassa hetkessä' nöyrä, ei 'oikeassa oleva' äiti...  :
Yksi 'Äiti-energian' muoto on tuon kokemukseni sisällä....  enpä nyt löydä sanoja sitä kuvaamaan...

Se liittyy suurempaan kokonaisuuteen, siihen mikä kumpuaa syvältä 'Äiti-maasta', mikä liitty myös luonnontilaan, sen terveyteen...
*sekavaa* 

Kärsivä lapsi 'kuoli'.... sitä ei tarvita enää

Kiitos tosiaan vielä täysikuu, vastauksesi sai minut hakemaan vastauksia lisää sisältäni! 

[täysikuu]

Kiitos itsellesi, löydä hyviä asioita

[Kaarina Niro]

Itse näin tuossa sellaistakin symboliikka, kun sen juuri luin, ettei olekaan osattu olla se oikeanlainen "äiti maan", jolle se pieni siemen on kasvamaan annettu.
Eli egomme ei tehnyt kuin sellaisen teon, että auttoi sen pienen "siemenen kuolemaan", jotta saisimme sen kasvatuksen ojentaa sellaisiin käsiin, jotka osaavat sen ikuisen elämänkin aloittaa eli omalle Luoja-energiallemme.

Sillä egomme ihannoi omaa kasvatustaan eli pelkästään osasi mieltämme "kurittaa" ja vaatia itselleen "nöyräksi" muuttumaan vaan onneksi sisäisellä, sydämeen avautuvalla myötätunnolla, voi saada tämänkin teon toisenlaiseksi muuntumaan. Koska silloin voimme sen omankin sisäisen lapsemme ojentaa, sen "taivaallisen isämme" eli Luoja-energiamme käsivarsille ja siten todentaa sen uuden tavan "kasvattaa" eli olla hellä ja kärsivällinen, koska se ne ihmeetkin silloin voi aloittaa. 

Jotenka jos unesi olisi tuosta jatkunut himpukaan vertaa niin olisit nähnyt, kuinka sitä lasta olisi sydämen teoilla elvytetty, uutta elämäänsä uhkumaan eli uusi Aika siellä alkaa, mihin hänetkin autoit eli ylösnousemaan!