^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #135 : 26.11.2006 19:42:29 » |
|
Jännä, itse olisin sanonut asian niin että kenties kaikkeus aikoo antaa lahjan joku pv vielä ilman että pitää kieroilla ja juonitella ja taistella asian kanssa..
|
|
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #136 : 26.11.2006 20:28:58 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Pikkusisko
Vieras
|
|
« Vastaus #137 : 27.11.2006 12:01:13 » |
|
Uskon, että ystävyyspohjalta lähtevä rakastuminen ja suhteen rakentaminen on aivan toista luokkaa, kuin tavata joku humalainen yökerhossa, viedä samana iltana kotiin ja odotella josko se soittaisi viikolla vielä..? Luottamus rakentuu aivan toiselle pohjalle. Mukava kuulla. Olen miettinyt nyt näitä asioita ja todellakin alan olla samaa mieltä, joskin hieman vaikeaa venus oinaalle aloittaa hitaasti. Mutta nuo nopeat jutut sammuvat yhtä nopeasti kuin alkavat. Siitä on kokemusta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #138 : 27.11.2006 13:43:11 » |
|
Mukava kuulla. Olen miettinyt nyt näitä asioita ja todellakin alan olla samaa mieltä, joskin hieman vaikeaa venus oinaalle aloittaa hitaasti. Mutta nuo nopeat jutut sammuvat yhtä nopeasti kuin alkavat. Siitä on kokemusta. Venus Rapu kuten miehenikin ja Kaksosta molemmilla aika paljon kartalla, joten miten sen nopean aloittamisen kanssa nyt on..? :
Heti kun saimme tilaisuuden, niin molempien sen hetkiset suhteet jäi kuin nalli kalliolle. Tosin oli sitä odotettukin.
Mieheni mietti eilen illalla, että meitä esti ainoastaan työasiat ja se, että asuimme eri maissa. Kun tapasimme Pariisissa -02, niin hän asui sen jälkeen paitsi Wienissä, niin Japanissa Tokiossa vuoden, USA:ssa puoli vuotta, sitten Dubaissa puoli vuotta, Lontoossa, Milanossa ja sitten se vielä muutti 8 kk Intiaan.
Ajalla 02-06 olen asunut Belgiassa, Ranskassa, Britaniassa, Thaimaassa, Suomessa ja Itävallassa nyt jo toistamiseen.
Olemme käyneet vain tekemässä työprojectit joko Pariisissa, Milanossa, Lontoossa tai Wienissä.
Yhteydessä vuodesta -02 olimme poikkeuksetta lähes päivittäin. Webcamera, Skype, e-mail ja kännykkä.
Useita tunteja , tämä vuonna 5-6 tuntia päivässä kuulokkeet ja mikki korvassa hänen kanssaan oli aika tavallista, kun olin vielä Belgiassa ja Suomessa ja hän Itävallassa.
On helpompi laskea päivät, jolloin emme keskustelleet ja ne ovat lentopäiviä ja kun olemme olleet esim. lemmenlomalla jonkun toisen kanssa tai sukeltamassa, mutta silloin lähti tekstiviestejä ja/tai e-maileja kuitenkin päivittäin.
Mieheni sanookin, että puhuimme jo ensimmäisten 2 viikon aikana enemmän kuin tavallinen aviopari 2 vuoden aikana toisilleen.
Juttua on riittänyt. :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Pikkusisko
Vieras
|
|
« Vastaus #139 : 27.11.2006 13:55:49 » |
|
Asterix... voi että lataat minuunkin nyt toivoa... nimittäin samanlainen suhde ollut jo vuoden päivät. Ehkä vielä joskus tulee se päivä kun kaikki on valmista ja asuinpaikat ja elämät loksahtaa paikoilleen. Sillä aikaa voi ottaa irti sen, mitä muualta saa! Kun sydämessäni tunnen, että juuri hän on jotain erityistä, mutta jokin vielä antaa odotuttaa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #140 : 27.11.2006 14:20:22 » |
|
Hmm... minullakin on nyt käynyt ilmi, että nykyinen 'ihastukseni' ei olekkaan mikään 'uusi juttu'... olemme siis liikkuneet samoissa porukoissa ja kekkereillä jo useita vuosia..jutelleet aina silloin tällöin yms. mutta nyt vasta tuli elämän tilanne, että tiemme kohtasivat muutenkin ja voimme huomata, että välillämme onkin jotain muutakin, jonka ainakin itse olen huomannut 'tumpanneeni' jonnekin alitajunnan sopukoihin, (enk taida asiassa olla yksin)koska tämä ei ole ollut aiemmin käytännössä mahdollista... ilman mitään draamoja.. Itsellä tuntuu, kuin olisi villihevoset aitauksesta päästetty vapauteen.. Olen vain pohtinut, että miten monasti olisikaan ihmiset menneet 'yhteyksiin', jos ei olisi ulkoista moraalia... miten montaa aitoa rakkautta on mennyt ohi, todellista elämän intohimon ja luovuuden ilmausta, turhista ulkoisista mooraleista ja säännöksistä asenteista johtuen.... miten montaa sydäntä itkenyt yksin.. että kaikki näyttäisi hyvältä ulospäin...tosin, ei ne säännöt sitä tee, vaan ihminen itse, joka sokeasti niihin uskoo, eikä sydämensä ääneen. Pokkurointia, mielistelyä, että tulisi ulkoisesti hyväksytyksi. Noh, tiedän, toiset puhuu, ettei jokaisen intohimon perään pidä mennäkkään, ja siltä moraali suojelee (tai muka itsekuri... vai onko se itsensä kieltämistä??)... minä sanon että pas**t... se on tekopyhien puhetta se... kyllä aito omatunto ja sydän tietää, mikä on oikein, eikä mitkään ulkoiset säädökset... mur mur . Ostin muuten tänään ihan uuden kahvinkeittimen, jossa on samassa espresso ja capuccino-systeemi... (tuollahan oli kahvinkeitosta jo puhe, ei siis off topic) Ja nyt on näppikset laastissa..
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #141 : 27.11.2006 14:28:50 » |
|
Toisaalta, tämä usean vuoden 'odotus' ja siinä välissä toinen suhde, on kyllä ihan hyvä 'pohja' tälle uudelle... miten keskeneräinen olisinkaan ollut tälle suhteelle silloin joskus... Joten... mutta kuitenkin... :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #142 : 27.11.2006 14:59:01 » |
|
Asterix... voi että lataat minuunkin nyt toivoa... nimittäin samanlainen suhde ollut jo vuoden päivät. Ehkä vielä joskus tulee se päivä kun kaikki on valmista ja asuinpaikat ja elämät loksahtaa paikoilleen. Sillä aikaa voi ottaa irti sen, mitä muualta saa! Kun sydämessäni tunnen, että juuri hän on jotain erityistä, mutta jokin vielä antaa odotuttaa. Kyllä se kärsivällisyyttä koettelee, etenkin siinä vaiheessa, kun on päätetty sitten muuttaa saman katon alle samaan maahan. Työasioiden järjestäminen, muutot jne. mutta kyllä ne sitten hoituu kuitenkin.
Muutoista maasta toiseen on jo elämäntapa, joten se oli pienin murhe kaikista.
Meillä oli molemmilla suhteemme samaan aikaan, joten emme roikkuneet toisissamme odottamassa mitään, kuhan juttu vain luisti ja luistaa edelleen.
En oikein usko etäsuhteiden toimivuuteen ainakaan jos täydellistä uskollisuutta on vaatimassa.
Jos molemmat ovat rakastuneita ja varma toisesta, niin kannattaa vain alkaa nopeasti suunnittelemaan yhteistä elämää samassa maassa, koska muutoin alkaa turhautua ja suhde voi loppua kärsimättömyyteen ja uskon puutteeseen.
Me tapailimme joka toinen viikonloppu ja kaikki vapaat jossain maassa joko niin, että päätimme tavata vaikka esim. Lontoossa, Pariissa tai Roomassa, jolloin molemmat sai irtioton omasta kaupungistaan, työstään ja miniloman.
Jos hänellä oli kiire töissä, niin lensin Wieniin viikonlopuksi.
Onnea matkaan pikkusisko!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #143 : 27.11.2006 15:05:11 » |
|
Hmm... minullakin on nyt käynyt ilmi, että nykyinen 'ihastukseni' ei olekkaan mikään 'uusi juttu'... olemme siis liikkuneet samoissa porukoissa ja kekkereillä jo useita vuosia..jutelleet aina silloin tällöin yms. mutta nyt vasta tuli elämän tilanne, että tiemme kohtasivat muutenkin ....... Itsellä tuntuu, kuin olisi villihevoset aitauksesta päästetty vapauteen.. Olen vain pohtinut, että miten monasti olisikaan ihmiset menneet 'yhteyksiin', jos ei olisi ulkoista moraalia... miten montaa aitoa rakkautta on mennyt ohi, todellista elämän intohimon ja luovuuden ilmausta, turhista ulkoisista mooraleista ja säännöksistä asenteista johtuen.... Sorry muokkasin hiukan tekstiäsi. Tuo on muuten jännä juttu, miten sitä sattuu samoihin ympyröihin, ikään kuin elämä tarkoituksen mukaisesti ikään kuin jo työntäisi yhteen jonkun kanssa, mutta silti ei välttämättä tajua vihjettä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #144 : 27.11.2006 15:06:38 » |
|
Jännästi Asterix skippasi viestini ohi ja luetteli noita cityjä... minulla on tunne että olen.. 10 vuotta itsekseni.. : webcamiakin on kokeiltu.. En ole äitisi, etkä sinä 5 vuotias huomionkipeä kakara.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
mammamma
Vieras
|
|
« Vastaus #145 : 27.11.2006 15:14:23 » |
|
No ei oikeastaan ole kauaa mennyt minkään vakavamman suhteen välillä, muutama viikko tms. Viimosen kans meni muutama kuukausi, mut oli siinäki sit välissä "teerenpeliä" yhen toisen kans.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #146 : 27.11.2006 15:27:39 » |
|
Sorry muokkasin hiukan tekstiäsi. Tuo on muuten jännä juttu, miten sitä sattuu samoihin ympyröihin, ikään kuin elämä tarkoituksen mukaisesti ikään kuin jo työntäisi yhteen jonkun kanssa, mutta silti ei välttämättä tajua vihjettä. Nooh... tämän kerran kunnei tavaksi tule. Ihan samaa olen pohtinut. Vaikka pidän 'yhtä tärkeinä' ja merkityksellisinä kaikkia ihmisuhteitani ja kohtaamisiani, niin silti joskus tuntuu, että edellinen on vain ollut 'johdatus' seuraavaan... näin niinkuin karrikoiden. Tätä nykyistä 'ihastustani' en koskaan tuskin olisi tavannut, ellei edellinen suhteeni siihen olisi johdattelut tai sitä olisi ollut. Nyt taakse katsellen tajuaa, ne kaikki pikku jutut ja 'vihjeet' matkan varrelta... ihan siitä, miten itse onkin jo todella jotain vetoa tuntenut, muttei edes itselleen myöntänyt... monista kerroksellisista syistä johtuen...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Pikkusisko
Vieras
|
|
« Vastaus #147 : 27.11.2006 15:45:25 » |
|
Ihan samaa olen pohtinut. Vaikka pidän 'yhtä tärkeinä' ja merkityksellisinä kaikkia ihmisuhteitani ja kohtaamisiani, niin silti joskus tuntuu, että edellinen on vain ollut 'johdatus' seuraavaan... näin niinkuin karrikoiden. Tätä nykyistä 'ihastustani' en koskaan tuskin olisi tavannut, ellei edellinen suhteeni siihen olisi johdattelut tai sitä olisi ollut.
minusta tuo juuri on pelottavaa. en tahtoisi käyttää hyväkseni ihmisiä nimittäin enkä väitä että tekään sitä olette tehneet. Kerran kävi vain niin, että yksi mies vei minut pois entisestä elämästäni, sitten tuli liuta muita ihmisiä ja ihastuksia ja tämä ensimmäinen mies kärsi monta vuotta, koska hänen piti päästää minut menemään! Siksi en meinaa uskaltaa edes ihastua jos ei heti leimahda. Ettei kävisi noin miten yllä kuvailette!!
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #148 : 27.11.2006 15:54:44 » |
|
sehän on ennemmin hyväksikäyttöä, että antaa rakastavan sydämen olla vankina... hyi, hyi...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #149 : 27.11.2006 16:04:31 » |
|
minusta tuo juuri on pelottavaa. en tahtoisi käyttää hyväkseni ihmisiä nimittäin enkä väitä että tekään sitä olette tehneet. Kerran kävi vain niin, että yksi mies vei minut pois entisestä elämästäni, sitten tuli liuta muita ihmisiä ja ihastuksia ja tämä ensimmäinen mies kärsi monta vuotta, koska hänen piti päästää minut menemään! Siksi en meinaa uskaltaa edes ihastua jos ei heti leimahda. Ettei kävisi noin miten yllä kuvailette!! Mitä rakkaudessa on pelottavaa? Ei sillä ole väliä, kuka rakkauden kohde on, pääasia, että rakastaa.
Rakkautta on vaikea kahlita yhteen ihmiseen.
Toinen juttu on myös se, että omistamisella ja rakkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Rakkaudessa ei ole nimittäin kärsimystä, vaikka monet niin haluavat uskoa.
Ainoastaan toisen omistamisen halusta ja sen menettämisestä kärsitään.
Rakkautta on sekin, että antaa toiselle vapauden, kun tämä sitä tarvitsee.
Rakkaudessa ei ole myöskään syyllisiä, joten olitko itsekin miehen kanssa vain "hyvää hyvyyttäsi" ja velvollisuudesta?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|