seuraava »

[MetalLady]

Tällä onnettomuusherkkyydellä
käytän konstia purkki jääkylmän juoksevan veden alle..Kylymähän supistaa..

Niin just, kun on onnettomuushetki, niin voi varmana yrittää supistaa purkkia, jos se on lasia.

[^^Queen Nefertiti^^]

Onko se pikemmin niin että HALUAA uskoa ajoituksiin ja tarkoituksiin? Miksi oli sen tarkoitetumpi että olin x määrää vuosia yksin, sitten otin jonkun peliin, sitten yksin, sitten joku tuli peliin ja haavoitti aivan turhaan. Minusta ainakin. Vähemmän kipuja hemmoista olisi voinut olla.. esim, nyt, onko todella jotenkin "tarkoitettu" että en ole kenenkään kanssa enkä tiedä haluanko ollakaan, tosissani. Kevyttä hupaa se nyt sopii.. 

[Hiisitär]

No, mie itse en usko sattumiin. En vain jaksa uskoa, että joku tulisi sattumalta elämään (vaikka sitten itse saalistaisi tämän heilan itselleen) tai että joku vain sattumalta jättäisi.

Jotenkin se ei tunnu minun maailmankuvani mukaisesti yhtään loogiselta.
Vähän sama kuin se, että no sainpa sattumalta tämän ihmisen äidiksi/isäksi/veljeksi/siskoksi/ystäväksi/jne.

[rovatar]

Tässä asiassa koen ja ajattelen kyllä aivan samoin kuin AthaMaarit, kaikella on tarkoituksensa ja ajoituksensa.
Myös sillä, että tulee/kokee tulevansa loukatuksi. Tai joku haavoittaa, se ei ole turhaa vaan  tarpeellista.  Silläkin on tarkoituksensa.

Minä olen löytänyt kaikki mieheni viimeistään kuukauden sisällä, nykyiseni jo seuraavana viikonloppuna edellisestä erosta.
Jotkut ihmiset kuuluvat elämääni kauemmin kuin toiset, niin kauan kuin se on tarpeellista. Kaikki alkaa ja loppuu silloin kuin pitääkin.

[Sister of Night]

No, mie itse en usko sattumiin. En vain jaksa uskoa, että joku tulisi sattumalta elämään (vaikka sitten itse saalistaisi tämän heilan itselleen) tai että joku vain sattumalta jättäisi.

Jotenkin se ei tunnu minun maailmankuvani mukaisesti yhtään loogiselta.
Vähän sama kuin se, että no sainpa sattumalta tämän ihmisen äidiksi/isäksi/veljeksi/siskoksi/ystäväksi/jne.

Tähän en voi muuta sanoa, kun että komppaan täysin. 

Ja kyllähän se yksinolo tai satunnaiset suhteet voi sillä hetkellä tuntua tarkoituksettomalta, tai jonkun henkilön merkitys yhdentekevältä, mutta viimeistään sitten kun vähän aikaa on kulunut ja suurimmat tunnekuohut laantuneet, niin alkaa kummasti merkitykset selkiytyä..

[the_planet]

Edellinen pitkä suhde kesti noin 3 vuotta, jonka jälkeen olin yksin vain pari viikkoa (ei kuitenkaan mitään seurustelua). Kuitenkin tän suhteen loppumisen "vaikutus" näkyi vasta myöhemmin. Seurustella aloin vasta pari vuotta tän 3 vuoden suhteen jälkeen. Tämä suhde puolestaan kesti taas 3kk, jonka jälkeen olin yksin vain vähän aikaa. Sit tuli yhtäkkiä stoppi kaikkeen ja olin noin vuoden verran aivan yksin, ei siis kerta kaikkiaan mitään...
Todella ankeaa aikaa, ihan kauhulla muistelen! 

[^^Queen Nefertiti^^]

Eipä sillä haavoittamisella toistaiseksi ole ollut muu seuraus kuin että en halua olla miesten kanssa? Laittaa rahan ja työn ykköseksi kuten miehet? On kuin mies? 

Oliko se tarkoitus? On hyvä olla yksin. Ei jaksa flirttailla kunnolla eikä aloittaa kenenkään kanssa. Tulee vain 1 tapaus mieleen jonka kanssa olis ehkä kiva olla ja että oli "tarkoitettu" että tavataan mitä se nyt sitten lopulta onkaan. Mutta siis en lataa asiaan suuria odotuksia. Ystävät, matkailu.  Eilen yksi ystävä sanoi, no nyt voisit jonkun löytääkin kun on hyvä olo. Noniin. Toinen on menossa naimisiin vaikkei edes halua! Mutta rahan takia, kun on ulkomailla turvatonta!

Mikä on se merkittävä opetus AM, paitsi että haluat uskoa asioiden olevan menneiden elämän karman tasapainotusta? Jos jokaisessa suhteessa on karman maku, en mielellään sitten tapaa ketään, paitsi jos vaihteeksi olisi hyvä karma minua kohtaan. 

[Hiisitär]

Mikä on se merkittävä opetus AM, paitsi että haluat uskoa asioiden olevan menneiden elämän karman tasapainotusta? Jos jokaisessa suhteessa on karman maku, en mielellään sitten tapaa ketään, paitsi jos vaihteeksi olisi hyvä karma minua kohtaan

Kaikki ihmissuhteet ja kanssakäymiset toisten kanssa, olipa sitten kyseessä vaikka opettaja ja oppilas, perustuvat karmaan ja menneisiin, paitsi joidenkin kohdalla oleva ns. rakkausmonadi, jossa kaikki on jo selvitetty, eikä kahden ihmisen välillä ole muuta kuin puhdas Rakkaus, mitä ei mikään heivauta. Rakkausmonadeja voi olla useammankin ihmisen kanssa yhtä aikaa, eikä kyse yleensä ole edes parisuhteesta.

"Kun kaksi ihmistä on kokenut keskenään kaikki monadit (eli karmalliset oppiläksyt) monien elämien aikana, heillä ei ole jäljellä muuta kuin että he rakastavat toisiaan täydellisesti. Ei ole mitään, mitä he eivät olisi tehneet toisilleen tai kokeneet toistensa myötävaikutuksesta. He tietävät toisistaan kaiken. Tätä kutsutaan rakkausmonadiksi ja se kestää niin kauan kuin he elävät elämiä yhdessä. On tarpeetonta sanoa, että rakkausmonadi koetaan vain vanhemmassa sieluniässä (eli siis maanpäällisten elämien kiertokulun loppuvaiheessa) johtuen siitä, että siihen kasvaminen vaatii runsaasti aikaa.
   Rakkausmonadin ei tarvitse esiintyä missään tietyssä muodossa. Se voi olla aviomies/aviovaimo-suhde, vanhempi/lapsi-suhde, tai sisarussuhde. Se voi ilmetä myös yksinkertaisena epäitsekkäänä ystävyytenä kahden ihmisen välillä. Rakkausmonadi opettaa rakkautta ilman ehtoja eli agapea. Joskus se sekoitetaan parisielusuhteeseen. On totta, että myös parisielut käyvät usein kaikki monadit läpi ja siihen kuuluu myös rakkausmonadi. Mutta monet rakkausmonadit eivät silti ole parisieluasetelmia. Sinulla voi olla yksi tai useampi rakkausmonadi."

Minä itse taas haluan tavata kaikki mahdolliset sopimani parisuhteet läpi tässä elämässä niin, ettei mitään jää roikkumaan enää tänne maan päälle. Vaikka se sitten ottaisi kovillekin ja varmasti ajoittain ottaakin. Minulla ei ole muuta päämäärää tässä elämässä kuin vapautua elämästä. Elämäntehtävä on sitten asia erikseen... :

Karman toimiminen elämässä ei vaadi siihen uskomista. Ei auringonnousuunkaan tarvita uskomista, se nousee kaikesta huolimatta.

[^^Queen Nefertiti^^]

Kukahan TODISTAA sen mikä oli sielunsopimus edellisen kanssa, kun häneltä vähän niinkuin jäi nää sopparit täyttämättä? Olet hyvin tiukka näissä henkisissä asioissa, minusta kyllä idea on nauttia ja pitää hauskaakin, muuten näiden pallojen luominen on ihan päätöntä. Olis voinut jäädä henkimaailmaan/ olla eriytymättä kenenkään kanssa, niin kaikki olis ollut helpompaa ja sopparit ihan turhia myös.

Sielunsopimuksetkin voi purkaa eikä jokaisessa suhteessa ole sopimusoikeudesta kyse! 

Ja seuraava, ok jos hän sopi että meille tulee kiva elämä yhdessä, otan vastaan. Muu riittää. 

[Mika-Matti]

Meinaan jatkuvasti "lukea" tämän topicin otsikon näin:

"Kuinka kauan olette olleet sinkkuna elämienne välillä?"

Hmm...; kun on "iki-suhteessa" kaikkien kanssa,
niin eikös tupla-mega-albumin pitäisikin jo myydä hyvin?

*kuuntelee eetteriä*


 

[Hiisitär]

Esimerkiksi hyvä selvännäkijä, jonka kanssa kemiat osuu kohdalleen, pystyy näkemään sopimuksia ja menneitä elämiä toistenkin ihmisten elämästä, ei vain omastaan. Jokainen kuitenkin tietää kaikki tekemänsä sielunsopimukset itse, olipa siinä osallisena 3 tai 333 muuta henkilöä. Eri asia on sitten saada se asia päivätietoisuuteen.

Hauskaahan saa myös pitää, mutta mie itse ainakin pyrin muistamaan sen, että se pelkkä hauskanpito jossain menneissä elämissä on aiheuttanut ne karmat, joita olen maksanut myöhemmin pois tai maksan nyt. Esimerkiksi rakastajien vaihtaminen koko ajan. Tai viattomien ihmisten kiduttaminen ja silpominen. Vihollisten tappaminen. Kaikki nuo kolme tuntuivat hurjan hauskalta silloin, muistan vieläkin sen mahtavan hurmion, mikä tulee siitä, kun iskee taisteluhuumassa kirveellä pään irti toiselta tai silpoo penkkiin sidottua avutonta miestä palasiksi jäsen jäseneltä.

Eikä nyt sillä, että kaikesta hauskasta tulisi automaattisesti karmaa Kannattaa muistaa kuitenkin, että sitä karmaa VOI tulla, olipa puuhaa hauskaa tai ei.

[Mika-Matti]

Hauskaahan saa myös pitää, mutta mie itse ainakin pyrin muistamaan sen, että se pelkkä hauskanpito jossain menneissä elämissä on aiheuttanut ne karmat, joita olen maksanut myöhemmin pois tai maksan nyt.

 :

Tuota..., eikö kyseessä sentään ole pikemminkin oppirahojen käyttö kuin oppirahoista maksaminen?

En näet erota karmassa "poismakselua" vaan näen elämän haasteellisuudessa kutsun oman karmansa hyödyntämiseen, sen kehitysversioivuuden laittamiseen likoon.

Ilmauksella "kehitysversioivuus" tarkoitan sellaista kokemusvarantoa,
joka suuntaa ihmistä tekemään vapaan tahtonsa mukaisia valintoja,
jotka kuitenkaan eivät voi olla asettumatta palvelemaan kokonaisuutta,
koskapa sekä ylin että alin tahto ovatten yhtä lailla muuttumattomia
ollen se meneillään oleva "elämän suunta".

Elämän suunnan ollessa aina "menossa" kohti täydellisyyden sijan esillenostettavuutta luoduissaan.

Laajemmassa merkityksessään ei näet voisikaan olla karmaa,
jota ei voitaisi hyödyntää palvelemaan kokemuksellisuuden täydentymistä.

 

[Hiisitär]

Karmahan sanana kalskahtaa vähän kylmälle ja poismaksaminen vielä kylmemmälle. Kuitenkin, mitä kylvät, sitä niität - yksi universumin suurista laista. Karma ei ole pahaa, muttei hyvääkään. Se vain on. Niin kauan kun ihmisellä on karmaa, hän on ikään kuin valtuutettu tasaamaan tilinsä. Joko niin, että pyytää itse anteeksi toiselta tekojaan tai ottaa vastaan toisen anteeksipyynnön. Mutta senhän sinä varmasti tiesitkin ^___^

Karma on minun näkemykseni mukaan eräänlaista anteeksipyyntöä. Jos menen ja rikon jonkun ikkunan, joudun korvaamaan sen, vaikka kyseessä olisi vahinko. Sain kokemuksen siitä, millaista on kun ikkuna menee rikki ja mitä siitä seuraa.

Karma kiertää nyt nopemmin kuin aiemmin. Aina anteeksipyyntöjä ja hyvittelyjäei tarvitse kuljettaa seuraavaan elämään, vaan sen voi hoitaa jo tässä. Lisäksi karma tulee vastaan melkein huomaamatta: varastan veljeni suklaapatukan ja kas, myöhästyn bussista ja joudun kävelemään 6 kilometriä kotiin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Hauskanpito ei minulla tarkoita SILMITÖNTÄ määrää suhteita, vaan että JOKAISEEN suhteeseen ei lataisi raskaita käsitehirviöitä "sielunsopimus" jne. Hauskapitoon ei minulla menneissä elämissä juurikaan ole kuulunut silpominen.

Karmaa voi myös muokata eli pahaa karmaa polttaa ja hyvää luoda - rajattomasti. 

Sielunsopimusasiaa olen kysellyt regressiossa monta kertaa ja siltikään se ei muuta sitä asiaa, että toinen osapuoli saattaa irtisanoutua sopimuksista. Tätä tarkoitti oma välien poikki paneminen exän kanssa; jos hän ei noudata sopparia niin en minäkään. 

[Mika-Matti]

 :

Niin. Sanotaanhan, että karmastaan vapautunut ihminen on jumal-ihminen.
Taikka että Jumala ei tarvitse anteeksiantoa, koska Jumalalla ei ole karmaakaan.

Silti ihminen tainnee pyydellä jumaliltaan anteeksi kuvitellen näiden kantavan itselleen kaunaa
eli vaatimalla vaativan anteeksipyydettävyyttä.

Niin. Prosessointi on kiihtynyt - homma klaariintuu nopeammin.

Tasoilla, joilla olemme kaikki (oletetusti) yhtä,
ei anteeksiantoa tarvita, mutta...

... entä karma - tilaisuutena?

Kuka pakottaa "suoriutumaan itselleen teettämästä karmasta",
jos se on avoin tilaisuus sijoittaa jotakin "tietämättömyytensä tilille"?

 

Sopimukset? - Mitä virkaa on sillä, että sitoo muita itseensä, vaikka tietää kuuluvansa näiden kanssa yhteen
saati sillä, että irtisanoutuu sopimuksista, joihin ei kuitenkaan löydy erillisyytemme ulkopuolista pakottajaa?