seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Yritin olla kaksosmainen, mutta en millään jaksa olla flirtti. Liian syvällinen. On miehet tosissaan minunkin ympärilläni ja koska se menee liian syvälliseksi, asiasta tulee heille ongelma alta aikayksikön. Ystävyydestä ne korkeintaan puhuu, alkaahan jutut tavallaan ystävyydellä.. sanojen syömistä..

Saturnus vitosessa todella on antanut hengähdystaukoa kys. aiheesta ja sitä niinkun tietää paremmin mitä tahtoo. Erittäin harva mies kiinnostaa ja tällä hetkellä ei kukaan. 

Itsetuntoni ei myöskään lepää tämän asian varassa. Voin hyvinkin olla yhtä viileä kuin joku on minulle ja olla itsekseni todella pitkiä aikoja. Vuoden 1986 ristiriitaisuus 5 huoneessa selittyi kenties Saturnuksen neliöillä. Kun todella kaipasi suhdetta, sitä ei tullut vaikka oli ties mitä hyviä planeettoja k.o. huoneessa. Saturnus vaikeutti liikaa ensimmäistä pitkää suhdetta, sen jälkeen yhä vähemmän kiinnostusta hankaliin ihmisiin. (riippuvuusongelmat tms työnarkomaniat)

Ensi kerralla, jos todella taas pitää ryhtyä rakastamaan jotakuta tässä lähivuosina, mikäli tämä ihminen ei vaivaudu yrittämään ja kasvamaan kanssani (huomattuaan siis kemiat ensin, öh), en jaksa tätä suhdepeliä enää. Ei vaan kiinnosta. Jotain aspekteja tulee nähtävästi 2010 jälkeenkin, mutta katotaan sitten lotkauttaako korvaansa.

Pikkusisko, sama kokemus minulla ja todella pyrin alkamaan homman hitaasti, vaikkakin romanttisesti ens kerralla. Olis kiintoisaa löytää yksilö, jossa on pitkää kestokykyä.. ja eksotiikkaa. Että jos juttu samaa rataa ajatteli mennä, saa mennä 5 v ennen kuin mitään - tai mitä hyötyä siitä on sittenkään. Niin ja suhde voisi sisältää hyvää karmaa niin että kaikki tunnesiteiden luominen ei tarkoita vain rasittavia kokemuksia.

Minulla meni just näin. Avioero, 4-5 v yksin, suhde, heti perään suhde ja sen jälkeinen tarjokas (tai 2-3) saavat lähinnä kylmää vettä niskaansa..

Avioero 4,5 vuotta sitten. Sen jälkeen virityksiä vähän joka suuntaan, ekan kerran seurusteluYRITYS (ei siis pelkkä säätö-viritelmä) vasta neljä vuotta eron jälkeen eli viime kesänä. Toinen sellainen heti perään. Nyt menossa ystävyyspohjainen suhde, minkä tulevaisuudesta ei ole hajuakaan.

JOTAIN samankaltaisuutta näissä jutuissa on, olen huomannut ainakin aquariuksen, valonkantajan, pikkusiskon ja omissa jutuissa.. mitähän kaikki oppivat tästä?? Niin ja, en paljon enää tingi sellaisista asioista kuin musiikkimaku, elämäntapa jne, ei hyvää kokemusta kompromisseista.. kaiken kaikkiaan voi olla että Saturnus vitosessa tuo nimenomaan karmallisia suhteita, ja nyt kun AP kartalla Saturnus on samassa pisteessä, on kyllä tauon paikka. Kuten 2001.

[Asterix]

Yritin olla kaksosmainen, mutta en millään jaksa olla flirtti. Liian syvällinen.

Mutta miten flirttailu estää syvällisyyden?

Jos tarkoitat "syvällisyydellä" sitä, kun jotkin kertovat
kaikki ongelmansa exien, perheidensä, ystäviensä, tuttaviensa, koiriensa, hevosiensa ja lemmikkimarsujensa kanssa heti jo kolmansilla
treffeillä ja odottavat pelastusta ja armahdusta,
niin sillä ei ole mitään tekemistä syvällisyyden kanssa.

Ongelmat estävät flirttailun.

Flirttailua esiintyy terveiden eläintenkin parissa
niiden yleisessä kanssakäymisessä ja parinvalinnassa.
Silti edes eläimillä se ei välttämättä johda mihinkään,
muutakuin parantaa vain tunnelmaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

Flirttailun estää mielenkiintoisten miesten puute. Olen kokenut jo tarpeeksi miehiä, hyvää ja pahaa, pitää olla jotain todella erinomaista että jaksaisi kiinnostua. Tänäänkin lounaalla oli taas mies toisensa perään ja nauroinkin jonkun kanssa, mutta.. se tunneside? Ihastuminen?  Kun miehet on tässä maassa bisnes tai hevi ja kumpikaan ei kolahda, siinä on sitten valikko?

Tarkoitan syvällisyydellä pelottavan syviä tunteita ja yhteensattumia, joita minun exät ainakin säikähti. Mitä innostuneemmaksi itse kävin, sitä enemmän miestä saattaa pelottaa - ei kaikkia mutta joitakin. EN tarkoita syvällisyydellä VALITTAMISTA vaan voimakkaita tunteita, voimakasta henkistä kasvua. Kiinnostavia kokemuksia, suuria suunnitelmia, monen kanssa ne valitettavasti levähtävät. Mutta niin, ens vuonnahan minulla tapahtuu ihmeitä eikö..  rock hallelujah.. tai sitten ei.  Ole oma itsesi, sanovat.. 

[kultainen sulka]

Ai, pitääkö suhteiden välillä olla sinkkunakin 

Eipä se silloin nuorempana mihinkään heilauttanut, kun ei ollut mitään niin vakavaa, pisin suhde nelisen vuotta...oi oi niitä nuoruusaikoja

Nyt kyllä on pidempi suhde takana (kuusitoista vuotta), ja vakavaksi vetää
Tavoitteena useampi vuosi tai loppuelämä 
Mielummin sitä on yksin, kun alkaisi kivirekeä perässään vetämään!

[Asterix]

Flirttailun estää mielenkiintoisten miesten puute.

Hehe.. Hyvä pointti!
Ehkä sinä olet kasvanut vain ulos nykyisistä ympyröistäsi
ja nyt on aika nostaa kytkintä mielenkiintoisimmille maille?

Olen ymmärtänyt, toivottavasti oikein,
että olet kiinnostunut asumaan
ja luomaan uraa jossain toisessa maassa?

Voihan sitä kokeilla..? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Niin, vihreää valoa tässä vain venataan, olen asunut jo 2 kertaa ulkomailla.. en halua vain kokea yhtään vaikeuksia enempää kuin tarvis, varsinkaan lapsen kanssa. Muutamia kontakteja ulkomailla on, mut jos naisella on lapsi, huomaan kyllä miten MIES ikkäänkuin helpottais asiaa, ainakin Italian ja Espanjan tutuillani. Nimenomaan en lähde luomaan uraa vieraille maille tästä tilanteesta, kun täälläkin jo tarpeeksi pitää järjestellä aikaansa ja on kuitekin kontaktiverkko - matkailuahan se ei estä.  : Mutta siis olihan tässä pari suomi- miestäkin välissä, eihän se niin varmaa ole mistä se tyyppi pamahtaa. Paras olis nuo eteläiset maat..  (toisaalta en todellakaan näe itseäni jonkun espanjaanon kanssa, mutta ehkä sivistynyt öö, ranskalainen - en tiedä koenko ulkomaiset kovin luotettavina, riippunee persoonasta)-

[Asterix]

Ai, pitääkö suhteiden välillä olla sinkkunakin 

Olen miettinyt, miksi pitäisi olla jokin karanteeni-aika suhteiden välillä,
jos tekee onnelliseksi vain katkeran exän?

Kai sitä nyt itse tietää parhaiten,
milloin on itse valmis uuteen suhteeseen?

[^^Queen Nefertiti^^]

Koetko sinä Asterix sitten juuri ulkomaiset miehet kiinnostavampina ja miksi? Koska olet oikeastaan kasvanut ulkomailla? Oletko koskaan ollut suomalaisen kanssa pitkässä suhteessa?

Minusta exäni saavat olla muiden kanssa, heillä oli vaan erittäin tyly tyyli toimia juttujen lopussa, niin että itse en ainakaan tulisi heidän kanssaan enää toimeen. Ei viittis käydä sitä läpi enää jonkun kanssa. Itse asiassa minulla on ollut hauska tyyli puhua suhteiden harvinaisuudesta elämässäni parin exän kanssa. Yksi sanoi, "jatka etsintää" toinen sanoi "anna elämäsi Jeesukselle" bhuaaahhhhahhhaa.. yksi sanoi "taidat etsiä täydellistä, toivotan onnea" sanoin, "etsin henkilöä joka ei olisi tunnevammainen".. en tiedä onko tämä suomalaisten miesten ongelma tämä tunneilmaisu, no ei ole, samaa ollut ulkomaisessakin.

Mutta sitten taas, ei niissä ole sitä melankoliaa ja saarekkeen omaisuutta, ovat enempi sosiaalisia ja ilmaisevia mitä etelämmästä tulevat, ellei nyt puhuta sitten esittävistä taiteilijoista täällä.

[Asterix]

Niin, vihreää valoa tässä vain venataan, olen asunut jo 2 kertaa ulkomailla.. en halua vain kokea yhtään vaikeuksia enempää kuin tarvis, varsinkaan lapsen kanssa. Muutamia kontakteja ulkomailla on, mut jos naisella on lapsi, huomaan kyllä miten MIES ikkäänkuin helpottais asiaa, ainakin Italian ja Espanjan tutuillani. Nimenomaan en lähde luomaan uraa vieraille maille tästä tilanteesta, kun täälläkin jo tarpeeksi pitää järjestellä aikaansa ja on kuitekin kontaktiverkko - matkailuahan se ei estä.  : Mutta siis olihan tässä pari suomi- miestäkin välissä, eihän se niin varmaa ole mistä se tyyppi pamahtaa. Paras olis nuo eteläiset maat..  (toisaalta en todellakaan näe itseäni jonkun espanjaanon kanssa, mutta ehkä sivistynyt öö, ranskalainen - en tiedä koenko ulkomaiset kovin luotettavina, riippunee persoonasta)-

Hmmm.. mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin sinullahan on hyvä
network työsaralla ulkomaille?
Voitko käyttää hyödyksesi niitä kontakteja
saadaksesi aseman jossain hyvässä yhtiössä maassa,
jossa haluat elää?
Jos sinulla on oma ura ulkomailla,
niin lapsenkin kanssa pärjää varmasti.

Tilanne voi olla hankalampi, jos on riippuvainen jonkun
miehen suhtautumisesta ja mielenmuutoksista.

Oma ura/työ naiselle tuo perusturvallisuuden
ja silloin ei ole niin iso juttu,
jos joku mies tulee tai menee tai lupaa sitä tai tätä.

Kun on oma perusturvallisuus kunnossa, niin se kaikki
mitä mieheltä saa sen jälkeen on vain plussaa kotiin
ja jos ei tule, niin entä sitten, oma elämä jatkuu
ja se tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia tullessaan.

Se antaa ikään kuin pelivaraa,
itseasiassa varsin hyvän kentän toteuttaa omia toiveitaan
ja halujaan.

Nainen, joka on kykenevä tähän ei ole niin pelottava miehellekään,
kun sen ei tarvitse ottaa huolehtiakseen naista ja mahdollista lasta, vaan suhde voi olla tasapainoinen
ilman riippuvaisuuksia puolin ja toisin.

[^^Queen Nefertiti^^]

Ainoa toimiva työkontaktin-omainen juttu olisi Barcelonassa, mutta en nyt muuttaisi sinne (tosin, Espanjassahan pärjää suomi-englanti jne). Siksipä pitää tehdä vähän muita $$$ järjestelyjä. Kerran tein hommia exäni isälle - aika iso etu olisi miehen kautta tulevat kontaktit. Ei vaan tunnu että nyt olisi vielä aika muuttaa. Pitää viritellä vielä toinenkin £££ juttu.. ens talvena.. Sitäpaitsi aion vaihtaa uraa jälleen kerran v 2008, ja sekin sujuu Suomessa toistaiseksi paremmin. Täällä, tällä kielellä ja lainsäädännöllä on niin paljon helpompi tienata niillä aloilla, joista eniten kontakteja.

SEN SIJAAN haha, olisi kiva kokea kaukosuhteen tuomaa riipivää tuskaa ---hehhe, tuntisi vaihteeksi jotain..  ja sitten voisi vaikka muuttaa. Itse asiassa Suomeen on helppo aina palata.

Niin, et muuten vastannut, että prefereeraatko ulkomaan miehiä vai onko sattumaa vai kenties karmaa että olet K-Euroopassa? 

[Asterix]

Menee off topiciksi hiukan nyt, anteeksi...
Oletko kokeillut kansainvälisiä työhakuja?

Esim. www.jobline.com
ja jos Englannin liike-elämä kiinnostaa,
niin hyvä haku on www.totaljobs.com (suosittelen!),
jossa voi räätälöidä, mikä ala ja spesialisoituminen sinua
kiinnostaa ja räätälöidä saamaan vain sen alan työtarjouksia.

Työpaikka ilmoituksia ko. linkistä tulee joka päivä sähköpostiisi suoraan,
koska Englannissa on paljon hyviä työpaikkoja tarjolla
esim. pankki -ja sijoitus alalla ja PR/markkinointialalla.
Palkkataso on muuta Eurooppaa korkeampi.
Irlannissa vielä parempi.

Verotus ja elinkustannukset on kaikissa maissa Suomea
alhaisemmat ja laatu yleisesti ottaen kaikessa perusjutuissa,
kuten vaatteissa, ruassa ja asumisessa on korkeampi,
ellei lasketa mukaan Ruotsia tai Norjaa.

Mutta tämän varmasti paljon maailmaa nähneenä jo tiesitkin.

Sää toki on ainoa huono puoli Brittien saarilla ja Irlannissa,
mutta mahdollisuudet todella
hyvään elintasoon huomattavasti helpommat
ja monta kertaa paremmat kuin Suomessa.

Lisäksi, jos työskentelet siellä vaikka pari vuotta,
niin voit hakeutua sillä kokemuksella johonkin toiseen maahan
jollekin kansainväliselle yhtiölle töihin,
jotka tarvitsevat ihmisiä, joilla kokemusta "Lontoosta" tai "Dublinista",
eli hyvä englanti ilman aksenttia hyvän työkokemuksen lisäksi.

[Asterix]

Niin, et muuten vastannut, että prefereeraatko ulkomaan miehiä vai onko sattumaa vai kenties karmaa että olet K-Euroopassa?   

En tiedä, mutta olen tyytyväinen rakkauselämääni.
Minulla ei ole kokemusta paljon suomalaisista miehistä
ja se kokemus mitä minulla on,
niin preferaan enemmän omaa Italialais-Itävaltalaismiestäni.

[Pikkusisko]

Kai sitä nyt itse tietää parhaiten,
milloin on itse valmis uuteen suhteeseen? [/color]

Niin tai voi olla tietävinään ja kun taaksepäin katsoo tajuaa, miksi mikään ei onnistunut... Nytkin tuntuu että VALMIS OLEN, mutta oikea ei nyt vaan tule samaan tilaan. Näemmä. Vaikka tuntuu olemassa olevan. 

[the_planet]

Ai, pitääkö suhteiden välillä olla sinkkunakin 

Olen miettinyt, miksi pitäisi olla jokin karanteeni-aika suhteiden välillä,
jos tekee onnelliseksi vain katkeran exän?

Kai sitä nyt itse tietää parhaiten,
milloin on itse valmis uuteen suhteeseen?

En ole myöskään sitä mieltä, että pitäisi väkisin viettää "karanteeniaika", jotta exän mieli olisi parempi. Jos on valmis uuteen suhteeseen niin mikäs siinä, antaa mennä vaan, pitää elää omaa elämää itsensä vuoksi. Suruaikaa ei tarvitse viettää, jos kokee ettei tarvitse sellaista. Toisaalta asiat ottavat aina jossain vaiheessa takapakkia, jos mennyt suhde ylipäätään on mitään merkinnyt.

Vaikka toisaalta on jokaisen omasta tunteesta kiinni vaihtaako lennosta vai laskeutuuko välillä tankkaamaan  vaikka ilmatankkauskin on mahdollinen...

Varsinaisiin suhteisiin en ole koskaan pitkän suhteen jälkeen pystynyt, tai oikeastaan ei ole ollut tarvekaan. Mutta useiden lyhkästen "suhteiden" jälkeen tekee mieli taas vakiintua 

[kultainen sulka]

 
Hyvä huomio the_planet

Vaikka toisaalta on jokaisen omasta tunteesta kiinni vaihtaako lennosta vai laskeutuuko välillä tankkaamaan  vaikka ilmatankkauskin on mahdollinen...


 

-vaikka ehkä tässä tulee vielä  pitkästä ilosta,
mutten jaksa sitä tänään surra...