seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Terve Asterix


kiitos - kuvioni tulee menemään hieman eri tavalla. Asuisin/ omistaisin vaikka hedelmätilaa/majataloa etelässä (Suomessa pitäisi myydä omaisuutta) mieluummin kuin suihkin cityissä, ja varsinkaan Englanti, Irlanti ei innosta (ennen pidin just brittimiehistä). Kalifornia englanninkielisistä ihan lyhyen oleskelun merkeissä (kontakteja). Heh, meillä on vaan eri maku.. kyllästyin cityihin Lontoon jälkeen.

Olisi kiva olla tyytyväinen rakkauselämäänsä, mutta kun sitä ei ole.
Tai on se Itsen   (2004 ykköshuoneeseeni meni Mars ja Venus ja 2005 siellä Pluto, Venus ja Chiron parantelemassa, samalla kun siis huoneessa 12 aktiviteettia; näinä vuosina ei vitosessa). Kun on avioliitto ja avoliitto loppunut miehen pettämiseen ja vika suhde miehen kylmenemiseen (ovathan ne kaikki noloja ainakin jossain määrin), on vaikea uskoa tähän asiaan.  Karmaa tai ei. Työ ja ystävät on se mikä vielä tuo iloa. Mutta olihan tuo silti kokemusta joka "vei lähemmäs jumaluutta" eli piti käydä aika lailla syntyjä syviä läpi - tiedän mikä rakkaus ei petä. Alkanut tulla sellainen hyvä olo itsessä (Jupiter conj Moon sitten vielä parantaa ens vuonna), mitä ei anna minkään herran pilata. Saavat flirttailla ja ihastua.. onhan noita.. neljäkin.. Siinä mielessä turha laskeskella miten kauan menee, saa mennä tosi kauankin vaikka, valitettavasti vain kaksoisliekki tuolla yläilmoissa on pysyvä asia. Kaikille tekisi hyvää tutustua kaksoisliekkiinsä elämässä tai regressiossa..
-Obelix gallialainen. No joo, mutta Normandian elämästäni tai Saksan elämästä varmaan tupsahtaa se seuraava. Ja hänhän on sitten matkailupäällikkö vai mitä. SEN jälkeen voi omistautua  valaistumiselle. Eihän Ammakaan miestä tarvitse ja niitä pyörii jaloissa loputtomasti..           

[Pikkusisko]

Eihän Ammakaan miestä tarvitse ja niitä pyörii jaloissa loputtomasti.. 

 

[^^Queen Nefertiti^^]

Pikkusisko (ja muut)

tuntuuko sinusta koskaan että loit mielessäsi tietyille henkilöille merkityksen, joka vain lakkaa kun suhde loppuu. Ensin on joku joka sanoo, olet ihana, rakastan sinua, ja sinä sanot samaa. Sitten tapahtuu jotain pahaa tai ei, ja asia ei olekaan olemassa.

Se on se voima ja heikkous, että luo toiselle merkityksen ja poistaa sen. Se on ehkä tämä.. mitä nousuvaa´an (noususolmu DC:lla) piti oppia, että luo toiselle merkityksen johon haluaa samastua, ja kun se lakkaa, lakkauttaa merkityksen ja luo uusia.

On kai siinä joku henkilö ollut joka on väittänyt tuntevansa syviä tunteita, hullaantumista ja yhdessä olemisen halua - "jokin voima pitää meitä yhdessä" - mutta mitä sitten kun näin ei ole enää?
Olen niin voimakkaasti jo ankkuroitunut omaan Itseeni että on teennäisen tuntuista tarvita jotakuta? Stoorin takia ehkä. 
Itse asiassa äitini tuntuu tällä hetkellä tärkeämmältä ja läheisemmältä kuin miehet, hänen kauttaanhan synnyin, voipi olla Venuksen tekoa että välit on hyvät. Oli kuulema jossain elämässä isäni tai rakastajattareni..  ainakin perustavaa laatua oleva "suhde".  Toivon mukaan seuraava mies ei suoraan muistuta sukuani eikä myöskään tuota heille murheita. 

[Pikkusisko]

hmmmm enpä tunnista sanojasi, Golden sphinx. Olen kyllä lukenut, että nousu vaaka helposti haluaa suhteen oman itsensä olemassa olon "todistajaksi" tai jotain siihen suuntaan... tosin en ole varma, olenko sitäkään sisäistänyt mitä tuolla tarkoitetaan 

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa, no comments? No joka tapauksessa, itse olen tehnyt nuo kolme ihan merkityksettömiksi ja olemattomiksi käytännössä, vaikka mieli etsii selitystä sille miksi heidät piti tavata. Eihän kukaan heistä ole joutunut kokemaan kahta suhteen loppua jälkeeni, kuten minä.. ja sitten mietin mitä oli tämä itsensä sovittaminen kaikkien näiden rinnalle jossain sängyssä ja sitten kaikki kaput. Heh, heh jotenkin pystyn näkemään itseni aina uudessa kombinaatiossa..  siis ennen, mutta nythän ei kiinnosta sovittaa.   

On selkeämpää vain tehdä duunia, voi olla että se suojelee. 2006 ei niin raskas kuin 2005 ja ens vuosihan on parempi.. se pahin aika asumuseroineen tosiaan asettui Pluto neliö Pluton vaiheeseen. Joskus suutun vielä että eikö viehättävälle naiselle kerta kaikkiaan löydy kumppania. Ja sitten - miten tuttua puuhaa on lopettaminen..

[kultainen sulka]

Mä voin kommentoida

Nousuvaakana tuo "toiselle merkityksen luominen" kolahti, mutta sen poistaminen yht`äkkiä 

Enkä varmasti ole valinnut tai päättänyt, että rakastunko...
Olen aina kuvitellut, että se "vain tapahtuu" 
Nyt jälkeenpäin tietysti on helppo sanoa, että ei olisi kannattanut rakastua yhteenkään tähän mennessä...

[Mariska]

Tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaisin...

Kun aloittelin seurustelu juttuja nuorena, oli se yleensä heti vakavamman sorttista. 1. poika ystävä oli ½ v. olin toisen ½ v. sinkkuna. Sitten seurustelin 1½v. ja olin sen jälkeen sinkkuna aika kauan, tosin jotain pientä oli jonkun kanssa, aina välillä. Sitten käveli vastaan se viimeinen. Seurusteltiin sellaset 2½v, joista viimeinen ½ v oli minulle täysi helvetti. Hän ratkesi jostain syystä juomaan oikein tosissaan ja minäsain sit "syyt" niskoilleni, vähän rajummalla tavalla. Sen jälkeen ei ole ollut ketään. Aikaa on kulunut n. 9½v. melkein 10vuotta.
Sai sen verran pahaa jälkeä aikaan että, en ole oikein uskaltanut edes ajatella seurustelevani. Melkein 2 vuoteen en uskaltanut lähteä edes juhlimaan. Nyt vasta on ruvennut tuntumaan että voisin ainakin harkita jos oikeanlainen tyyppi tulisi vastaan.

[kultainen sulka]

...Siis Rakastua...Ärrällä!

Kävinpä justiin meidän yhteissä "kotona". Eipä ainakaan mieheni ole tuhlannut aikaansa yksin oloon, koska sieltä löytyi "todistusaineistoa"...
Eipä juuri naurattanut 

Kyllä se niin on, että miehillä näyttää toi (ai niin, ei rumia sanoja) alapää näyttävän merkin, milloin sinkkuaika on ohi! Heidän aivonsa on siellä!
Itse en kuitenkaan tarvitse mitään suhteita pönkittämään tätä yksin oloa. Miehille se on varmaan kovempi juttu jo egonkin puolesta. Heillä itsetunto saa niin musertavan kolauksen jos heidät jätetään ja sitten on pakko näyttää kansalle, että hyvin menee kun naisia riittää. Ja onhan se hyvä että saavatkin itsensä jollakin konstilla kasattua ettei tarvii niistä koko loppuelämää huolta kantaa...Pääsee niinku kunnolla eroon!

[^^Queen Nefertiti^^]

Kun mies on jätetty kerran pari, se pitää huolen että on itse jättävä osapuoli. Jos erään tyyliä seuraan, en varmaan ole itsekään sinkku, minullahan on yksi seksisuhde (?) ja yksi .. öö.. etäsuhde! Naiset, me olemme niiiin paljon miehiä vahvempia.. mihin niitä tosiaan..

[kultainen sulka]

...tarvitaan!

 Kertokaapa se...

Nooh...kyllähän niissä hyvätkin puolensa on! Ei vaan just nyt tule mieleen 

[kultainen sulka]

Niin puree, kunnes arki koittaa 

Ihanaa olla tyhmä muija, ei haittaa yhtään  Toivottavasti se on vakavaa tai se uusi ihana jaksais sitä ees jonku aikaa 

Oonpas taas kauhee!!!

[*Alkmene*]

Joskus(alle)parikymppisenä ja teininä olen ollut sinkkuna joitain aikoja. Vuoden *muistelee* 1989 jälkeen en ole ollenkaan ollut sinkku  , mutta vakavia seurustelusuhteita 5 ja 1 avioliitto tuohon 17vuoteen on mahtunut. Ovat jotenkin nivoutuneet niin yhteen, etten ehtinyt sinkkuilla. 
Nyt olen ollut sinkku viikon.  :

[*Alkmene*]

No, onnittelumme! 

Kiitos!
Sinkkuudelle malja!

[^^Queen Nefertiti^^]

1989 jälkeen n 2+5+2 v sinkkuna. Tiesin että pysähtyisin miettimään kauan 3. jutun jälkeen. En olisi porhaltanut 5. ja 6. juttuun, 4. läpihuutona tms. Milloin suhde muuten "onnistuu" jos se loppuu? Kun erotaan oikeasti ystävinä eikä kukaan tee toiselle mitään petollista, äkkinäistä, julmaa? 

[*Alkmene*]

Niin eipä kai mitään yksioikoista vastausta ole, miten mitata suhteen 'onnistumista', voiko sitä edes mitata muuten kuin omassa sydämessään itse kukin 
Minun jotkut suhteeni/liittoni ovat päättyneet pettämisiin, riitoihin, 'julmuuksiin' (molemmilta suunniltakin vaihtelevasti), mutta niidenkin jälkeen, kun savu on hälvennyt, ja on ehkä ollut rohkeutta 'katsoa peiliin' molemmin puolin, on ehkä opittu jotain, ja suhteutettu koko 'liiton/suhteen' 'positiivista antia negatiiviseen antiin' on voitu vain todeta, että se oli ONNISTUNUT ja ikuisesti sydämeen jäänyt ja syvältä koskettanut juttu.

'vihamiehiä' minulle ei ole koskaan jäänyt.