seuraava »

[DeVante]

Joskus viime joulukuun aikana näin unta siskostani joka on kuollut aikaa sitten.

Hän käveli pitkässä valkoisessa kaavussa valkoiseen autoon ja ajoi pois. Tulin toisella autolla vastaan ja meinasin lähteä tapaamaan häntä.
Mutta kun käännyin niin siskon ajama auto oli kadonnut. Telepaattinen viesti sanoi että hän on jossain mökillä, n. 50 km päässä jo. Samalla autoni muuttui polkupyöräksi ja tie vaikeaksi kulkea, umpihanki on pyörällä hankala ajaa. Käännyin takaisin.

Autossa millä hän ajoi oli osia millä oli tarkoitus korjata traktoria mikä oli jossain tallissa. Maassa oli paljon lunta ja oli kylmää.

Niin tai näin, vajaa kolme kuukautta tästä unesta siskoni kummisetä kuoli vähän yllättäen. Hautajaispäivänäkin oli täysi talvi ja oli kylmä. Ja hän oli maanviljelijä, siksi kai traktori mitä aikomus korjata.
Ja aina kun näitä nähnyt olen niin valkoinen on silmiinpistävässä roolissa.

Ja muistan nämä hyvin yksityiskohtaisesti ja se tunne että tämä on jotain muuta kun uni. Näitä on tapahtunut vuosien varrella aika monta.

[johanna]

Viime öinen uneni:

Paljon juoksevia eläimiä metsä-pelto aukealla. Hyppivät yli ojan. Osalla takajaloissa vamma. Raahasivat jalkoja.
Hirviä, hevosia ja lehmiä.
Paljon vasoja, varsoja ja vasikoita.
Ostin oman varsan/vasikan, joka oli valkoinen.
Itkin unessa, koska en tiennyt haluanko sitä sittenkään, koska en osaa hoitaa sitä.

Edesmennyt isäni auttoi minua mittaamaan jotain mattoa. Sanoi, että otetaan isompi. Isä soitti mattoliikkeeseen.

Olisi ihanaa, jos joku osaisi tulkita

[Pilviliina]

Näin unta, että menin outoon taloon, joka oli metsän reunassa. Talossa minut otti vastaan viime vuonna kuollut äitini. Katsoimme yhdessä ulos olohuoneen suurista ikkunoista, koska metsässä oli veljeni töissä hakkuukoneella. Veli huomasi minut ja hymyili minulle koneen kopista. Sitten yhtäkkiä koneen hakkuupää nappasi kiinni veljeni vartalosta ja puristi ja heitti maahan. (Tämä on mahdotonta. Sellaisia onnettomuuksia tiedän kuitenkin joskus tapahtuneen, että hakkuukoneen kuljettaja menee korjaamaan hakkuupäätä, mutta virrat ovat jääneet päälle ja korjaaja jää puristuksiin hakkuupään sisään.) Uni jatkui siten, että yritin soittaa 112. Lopetin puhelun ennen kuin vastattiin, koska ajattelin, että minun täytyy soittaa 112-sovelluksella, sillä en tiedä yhtään, missä olen.

Olisi kiinnostavaa, jos joku haluaa tulkita untani.

[t.touhula]

Muutama yö sitten näin unta, jossa oltiin jossain päin maalla,
ennestään tuntemattomassa ympäristössä - ikävä kyllä mukana
oli lähisukulaisia, joihin en pidä yhteyttä ellei ole ihan pakko.
Kävelimme kuivahtaneella ruohotuppaitten täyttämällä pellolla,
jonka sarkojen välissä oli ojat. Siis jätetty olemaan vaan koko
ympäristö. Aitat ja muut rakennukset olivat käyttökunnossa.
Toiset heittelivät pienelle kissanpennulle jauhelihaa ruohon sekaan,
jota käytöstä ihmettelin. Pennun vatsa menee tukkoon, jos korret
tarttuvat lihaan, eikä muutaman viikon ikäisen pennun elimistö
kestä edes leikkausta, jota tilanne vaatisi.
Sukulaiset (varsinkin komentoorska-siskoni) sättivät minua ja
komennellen sanoivat:
"Älä siitä (kissasta) välitä!"
Toiset jättivät minut yksin tarkkailemaan tilannetta ja eipä aikaakaan,
kun pentu alkoi naukua ystävällisesti sekä hakeutua lähemmä minua.
Ojensin käteni hiukan takaviistoon ja laskeuduin seisomaan vinottain.
Pentu kirkuen ilosta syöksyi kättäni pitkin olkapäälleni ja alkoi kehrätä
kuin tasaisesti käyvä moottori. Puski korvanseutuani ja tarkasteli
toisten loittonemista selvästi hyvillään. ---
Tähän tilanteeseen heräsin.
Oloni herättyäni oli vallan hyvä. Aloin heti miettiä unen symboleita,
niitten merkitystä.

Löysin sieltä kissan = elinvoiman symboli.
Pentu - oisko uudenlaiset olosuhteet...

Pohtiessani aloin ajatella tarkoittiko tämä paikka äitini kotia,
joka on ollut viljelemättä, kun viimeinenkin enoni kuoli.

---
Totta on, että elämäni on ollut rutiinien hoitamista sekä ongelmaisten
kannustamista kaikkien muitten kiireitten keskellä.
Varsinaista elämää en koe eläväni. Eihän täällä 'Helsinsky'ssä ole kuin
rynnimistä ja valittamista joka paikassa.

        :    

Mitä teille muille herää ajatuksia tästä?

[t.touhula]

Pilvilinna!
Unesi luin ja syntyi ajatuksia:
että miesenergia ( maskuliininen puoli itsessäsi) liiaksi vallalla - tarpeen pienentää sen vaikutusta elämääsi. Myös uusien elämän perusteitten mietintä tarpeen, että et sitoutuisi toisiin liiaksi toisen/ toisten ehdoilla. Yhteistyö sitoutumisen sijasta.
Tällaisia ajatuksia heräsi.
Pohdi ja sovella, kuten itse koet.

[t.touhula]

Syysflunssaani viikonloppuna podin ja vaivuttuani uneen näin tuttavani leijuvan ilmassa kuin hukkunut veden pinnalla, kasvot alaspäin.
Läksin liikkeelle happea haukatakseni ja toinen tuttu kertoi 'hukkuneen' saaneen hyperventilaatio.kohtauksen juuri iltapäivänokosteni aikana, kun näin unta.
Äsken näin hänet jo toipuneena kävelemässä kadulla. Hymyili leveästi, kun sanoin huolestuneeni näystäni. 

Viimeistään tässä vaiheessa mietin muitakin uniani, niitten sanomaa. 

Vaikuttaa, että kissanpentu.uni kertoi ennakkoon omien voimieni heikkoudesta unennäkö-ajankohtana. Nyt nukun jo melko hyvin, mutta enneunia tuntuu pukkaavan ja tietty enne.aistimuksia. 

Onko muillakin samankaltaisia kokemuksia?
Utelias kun oon .... :

[ikiviuh]

minä olin aamuyöstä kesäisen joen törmällä synnyinseudun metsässä ja mulla oli valtava vonkale kiinni. se oli niin iso että tiesin etten saa sitä rannalta käsin maalle, joten astuin virtaavaan veteen hitaasti vapaa kaksin käsin puristaen ja välillä kelaten. vesi oli äkkisyvä niin että olin samantien vyötäisiä myöten, ei mulla mitään kahluuhousuja ollut vaan kesämekko mutten palellut.
kun sain kalan lähelle, näin pinnan alta sen muodon ja liikkeet, hetken luulin sen olevan jonkinlainen lisko, ja yhdellä isolla riuhtaisulla sain sen ylös rannalle. se oli valtava ja tumma, mutaisen värinen hauki. mun kalastava mies käski katsoa sitä hyvin tarkkaan koska... loppulausetta en ollut enää kuulemassa, kun heräsin.

[mies1981]

Viime yönä tuli nähtyä ahdistavinta unta pitkään aikaan. Unessa oli Mikko Niskasen ohjaamasta Elämäni vonkamies-elokuvasta Teuvo Remes, joka esitti kirjailija Kalle Päätaloa lapsena, Martti Kainulainen Kallen isänä Herkkona ja Pirjo Leppänen Kallen äitinä Riituna. He olivat jossain pienessä yhden huoneen mökissä, joka ulkoapäin katsottuna oli ilmeisesti mylly. Siellä Herkko katsoi pöydällä olevassa juomalasissa olevia kuivuneita kukkia ja totesi, että "Kukat ne kukoistavat, mutta emäntä sen kun vanhenee". Sitten hän katsoi sivulleen ja kuvakulma siirtyi keinutuoliin, jossa oli istuvassa asennossa luuranko päällään naisen vaatteet ja hiukset yhä kallossa kiinni huivin alla. Luurangon kädet olivat ristillä rinnalla ja luurangon ympärillä oli muistaakseni paljon hämähäkin seittiä. Eli siellä yksin asuva vanha nainen oli kuollut siihen keinutuoliin ja ollut siinä niin pitkään, että jäljellä oli jäljellä oli vain hiukset, luuranko ja vaatteet. Riitu katsoi luurankoa peloissaan ja siirsi Kallea sivummalle, mutta tämä oli ihme kyllä kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä, vaikka luulisi noin 4-5 vuotiaalta näyttävän lapsen olevan ihan kauhuissaan tuon näyn nähdessään. Sitten he menivät sinne myllyn vieressä olevaan jokeen uimaan. Siis löysitte ihmisen kuolleena ja reagoitte siihen menemällä uimaan? Uni siirtyi siihen, kun Kalle, Riitu ja Herkko olivatkin kotona ja unessa lattialla istui Kallen nuorempi sisko Martta ehkä noin 1-vuotiaana leikkimässä. Ilmeisesti kyseistä elokuvaa kuvattiin unessa ja olin unessa todella järkyttynyt, että siinä oli mukana oikea ihmisen luuranko ja että lapsi pakotettiin olemaan sen kanssa samassa tilassa, mutta tämä oli aivan tyyni tilanteessa kuin luurangon näkeminen olisi hänelle ihan arkipäivää, Unen lopussa minä olinkin itse istumassa jonkun vanhan aitan rappusilla ja selitin todella ahdistuneena ja itkuisena tuota tilannetta paikalla oleville ihmisille, jotka ilmeisesti tunsin, mutta jotka suhtautuivat minuun pilkallisesti, jolloin sanoin että arvasin, että he eivät ymmärrä minua, nousin ylös ja lähdin kävelemään pihalla, mutta yllättäen katosin täysin tyhjään kuin savuna ilmaan.

Jäi vähän ihmeellinen olo tuosta unesta, että mistä tuo oikein tuli, erityisesti se kohtaus siellä myllyllä? Sen että minuun suhtauduttiin pilkallisesti kun itkin ahdistuneena kertoessani tilanteesta käsitän johtuvan siitä, että minulla on joskus esiintynyt pelkotiloja ja tunnetta, että minuun suhtaudutaan halveksivasti eikä minua hyväksytä koska olen liian heikkoluonteinen, lapsellinen, itsekäs ja itkuherkkä erityisesti mieheksi.

[meryem]

Mun unet on viime aikoina ollu jotenki ankeita. Tässä yhtenä yönä seikkailin jossain rakennuksessa ja pyörin vaan jossain kellareissa. Siis loputtomasti jotain pimeitä kellareita. Yksi ovi oli sellainen, että raotin sitä ja se vaikutti niin pelottavalta, että päätin, että tuonne en mene. Jopa siinä unessa muistan, että ajattelin jotain, että kellari kuvaa alitajuntaa ja tuolla on jotain mitä en pysty nyt käsittelemään. Pyörin sitte siellä kellarissa, niitä vaan riitti ja ihmettelin miten pääsen pois. No jotenki sieltä sitten pääsin ja kohta olin vuoristoradassa. Jännä vaan, että siinä vuoristoradassa ei ollu vaunua ollenkaan vaan liu'uin sitä kiskoa pitkin mahallani! Mutta ei se sattunut tai tuntunut miltään, oli vaan ihan hauskaa. Toi vuoristorata taisi olla unen hauskin osuus. Sitte on sellanen surullinen luuranko hahmo, joka on mun unissa ollu viime aikoina Ja mun kädet on ollu unissa omituiset. Yleensä sanotaan, että unessaan ei näe käsiä, mutta mulla on ollu muutaman kerran sellanen uni, että oikea käsi on ollu halvaantunu. Se on ollu nyrkissä enkä oo saanu sitä liikkuun mihinkään ja herään aina tuohon vähän paniikissa. Tässä yhtenä yönä mun käsivarret taas oli sellaset sinertävän mustat. En kyllä yhtään ymmärrä mitä noi unet haluaa sanoa. Muitakin ikäviä unia ollu, mutta noi on nyt sellasia, jotka on ikään ku toistunut ja vähän niinku jonkinlainen teema.

[meryem]

Taas unia

ajoin polkupyörällä ja tuli sellainen korkea kynnys. Ei katukivetys vaan sellanen niinku asfaltti olis haljennu ja kohonnu. Pääsin siitä pyörällä yli, mutta yhtäkkiä tajuan, että edessä on vettä. Tipun pyöräni kanssa jonkinlaiseen isoon uima-altaaseen ja tunnen kuinka se pyörä vetää mua pohjaan. En tiedä miksi pidän edelleen siitä pyörästä kiinni. En edes muista miten tuo päättyi, jos olen herännyt tuon unen jälkeen niin en muista siitä heräämisestä mitään. Vai onko uni vain jatkunut jostain toisesta kohtaa? Niinku unilla on joskus tapana, mutta voisi kuvitella, että tuollaiseen uneen heräisi. Toisessakin unessa oli uima-allas ja mun vaatteet oli märät, mutta en ollut altaassa vaan kannoin lasta siinä altaan vieressä.

[anon115381]

Näin unta, että tapoin yhden tuntemani miehen huivilla. Kätkin ruumista mutta pää jäi jäljelle ja koetin piilottaa sitä. Laitoin reppuun ja lopuksi hautasin pään, kevyesti, kun en ehtinyt hyvin, kun minua kokoajan tarkkailtiin. Unessa oli myös kuollut äitini mukana, ja lapsiani. 

[t.touhula]

Tämä talvi ollut kovin ahkeraa unennäön aikaa. Viimeisin vahva uni, jonka muistan:
Olin käymässä kotikylässäni.
Morjestelin ihmisiä ajellessani. Ajauduin kuin huomaamatta tyhjäksi jääneelle taksimiehen talolle. Menin katsomaan sitä, kun pihassa oli useita ihmisiä.
Lumet olivat pälviytyneet. Selvästi kevättalvi.  Vilkaisin kellariin ja autotalliin, kun unessa minulla jälleen oli auto.
Tosielämässä luovuin jo aikaa siitä. Ei tarvetta, kulut alas.
Kellari ok. Autotallissa vettä. Tila ois riittänyt leikkiautolle. Noin 13v hujopin urheilupolkuautolle.
Ajokkinani 8h, eli tilavan pakettiauton kokoinen henkilö-versio. Tykkään tilasta kaiken kaikkiaan. Pitää olla ilmaa ympärillä. Ja hiljaisuutta.
Välittäjän kanssa olin jo sitten sopinut ottavani talon, mutta kesken muuttoa innokkaita katsojia oli yhä.
Siihen heräsin, että:
 Voihan gggrrhh, eikö nuo osaa poistua tontilta!?  

Jäin miettimään, odottavatko kyläläiset, että aloitan taksihommat.
Parasta unessa oli, ettei missään liehunut siipiveikkoa. Siis kaksilahkeista tuhlaria. Sellaiset kun hakeutuvat usein seuraani.
Mies kyllä sopisi, mutta ei rikkinäisin taskuin...
Tai no, ehkä ei ketään.
Ruveta nyt ukkoa passaamaan, kun on yksin ja paremmin selvinnyt kumppanin kuoltua yli 30 v.
 
Erikoinen uni kaiken kaikkiaan. Niin vahva ja selkeä.

 

[Pilviliina]

Pilvilinna!
Unesi luin ja syntyi ajatuksia:
että miesenergia ( maskuliininen puoli itsessäsi) liiaksi vallalla - tarpeen pienentää sen vaikutusta elämääsi. Myös uusien elämän perusteitten mietintä tarpeen, että et sitoutuisi toisiin liiaksi toisen/ toisten ehdoilla. Yhteistyö sitoutumisen sijasta.
Tällaisia ajatuksia heräsi.
Pohdi ja sovella, kuten itse koet.

Minun täytyy palata tähän uneen. Elämässäni tapahtui sellaista, että veljeni yllättäen katkaisi välini kanssani, koska raha-asiat eivät menneet, kuten hän olisi halunnut äidin testamentin vuoksi. Meitä on vain kaksi ja testamentti antoi minulle enemmän. Veli ei nähnyt, mitä hän oli jo saanut ja koki, ettei äiti rakastanut häntä. Ei hän kuitenkaan kuollut, mutta minä olen hänelle kuin kuollut.  

[Eileithyia]

Pitkästä aikaa tännekin.

Näin unen kun nukahdin uudestaan herättyäni aikaisin. Unessa laskeuduin poroaitoille. Poroja oli vähän, mutta pian ne muuttuivat mustiksi ja minua alkoi jahdata jokin joka mielestäni näytti joltain poron ja härän sekoitukselta. Muistan vieläkin näiden porohärkähirvien muodot. Pakenin sisään johonkin pieneen puu rakennukseen. En muista oliko se minkään värinen, mutta jos sillä olisi väri se olisi kai jotenkin sinertävä. No. Ihmettelin, että mikä se on. Ajattelin, että se on varmaan paikka missä poromiehet käyvät nukkumassa. Muuta selitystä en keksinyt, olin kuitenkin hieman tietoinen siitä, että olin unessa. Rakennuksen keskilattialla kulki penkkejä molemmin puolin vähän samaan tapaan kuin Helsingin Rautatientorilla. Tässä kohtaa uni muuttui entistä enemmän yksityiskohtaiseksi. Näin edessäni miehen, joka oli pukeutunut lapinpukuun (ilman hattua tosin). Näin hänen piirteensä todella selvästi. Hänellä oli tummat kiharat hiukset - eivät korkkiruuvit vaan niin kuin tosi laineikkaat vain ja tummat kulmat. Hän oli siis aika tummapiirteinen. Hän erottui joukosta pituutensa vuoksi. Hän oli puoliselkää toisia ihmisiä pitempi, tai ei nykyihmistä vaan ehkä enemmänkin omia tuttujaan tai ihmisten keskipituushan on aikanaan ollut lyhyempi. Vaikka nykymitoissa hän ei olisi kuin ehkä 170 tai 175. Kehossa oli toispuoleisuutta, toinen oli jännittyneempi kuin toinen. Hän oli nuorekkaan näköinen vaikkakin tapaamishetkellä ehkä 46, ei vanha mutta kuitenkin vanhempi kuin nuori mies. Oikealla puolella rakennuksen seinällä oli hänestä maalattu taulukin. Eli tosi in your face. Tiesin hänen nimensä ja sukunimensäkin ihmeen kirkkaasti vaikka sukunimi on unohtunut. Se oli jokin lyhyehkö, ytimekäs ja siinä oli mielestäni i-kirjain. Se ei ollut kuitenkaan mikään nimi, jonka olisin aikaisemmin kuullut. Meinaan kokoajan sanoa häntä Nillaksi, mutta aivoni korjaavat siihen pitkän iin, eli Niilla/Niillas. Hän katsoi minua kulmat koholla ikään kuin jokin olisi ilmeistä. Sitä ennen olin nähnyt unen olleeni kodassa, jossa oli paljon ihmisiä. Pääasiassa näkökentässäni oli naisen kasvot, iäkkäät jo. Hänellä oli isot silmät ja pitkähköt kasvot, vaaleat jo harmahtavat paksut laineikkaat hiukset. Hänen takanaan oli tummapiirteinen pienehkö mies ja olen käsittänyt heidät Niillaksen vanhemmiksi ja sukulaisiksi. Isän hahmo oli hieman pois päin kääntynyt, hän ei ehkä ollut yhtä merkityksellinen, kuin äiti. Näin kaiken hyvin yksityiskohtaisesti useimpiin uniini verrattuna ja totta puhuen olen tavallisesti unissani jossakin ihan muualla. En tiedä ovatko he elossa vai kuolleet enkä tiedä mitä liittyy esimerkiksi näkemääni mieshenkilöön. Unessa tunsin hieman surumielisyyttäkin. En tiedä mitä hänelle on tapahtunut. 

Joka tapauksessa kirjoitan tämänkin tänne, koska viimeksi kun näin vastaavanlaisen unen siitä, miten olen orpokodissa ja että lapsia viedään junilla johonkin osoittautuikin olleen olemassa. Käytäntö lakkautettiin 1940 ilmeisen epäeettisistä syistä.

[anon642729]

Viime yön uni:
Olin kotonani mutta se ei näyttänyt nyk. kodilta. Minulla oli joku nainen ja mies vieraana ja yritin saada heidät pois kertomalla, että kohta tänne on tulossa joku remppamies vaikka ei oikeasti ollut.

Hämmästyin kun yhtäkkiä ovikello soi ja sieltä tulikin joku mies tekemään jotain hommia asuntoon. Kävi ilmi, että mies oli tuttu minulle (mutta ei oikeassa elämässä) ja juteltiin elämistämme.

Olin sillä tavalla kiinnostunut miehestä, hän viehätti minua. Tunsin sellaista tiettyä turvallisuutta ja vakautta mitä normaalisti en tunne koskaan kenenkään kanssa. Olisin halunnut halailla häntä mutta hän ehti lähteä.

Se mikä unessa pisti silmään eniten, että miehellä oli poskessa sellainen ruskea laaja kasvain/syntymämerkki.

Myöhemmin sitten oli joku luento tms. jossa mies luennoi ja minulle näytettiin ikäänkuin välillä nykyhetki ja välillä menneisyys jossa kasvain oli naamassa vielä, ja nykyhetkessä se oli leikattu, jäljellä oli vain pieni arpi mutta ympärillä paljon sileää tervettä vaaleaa ihoa, tunsin edelleen viehätystä (ja kasvain ei yleensäkään vaikuttanut tähän tunteeseen)

Olisiko kellään mitään oivallusta tai ymmärrystä tähän? Vaivaa niin paljon että ihan sitä varten rekisteröidyin tänne.