Huomenta! Olen todella virkeä tänään uneni jälkeen.
Olin Yliopistolla vaihtanut opiskelulinjaani muiden suureksi hämmästykseksi
käsikirjoitus -ja näytelmäpuolelle.
Olin testaamassa A4:n ruutuvihkooni vihreällä kirjoittamaani 7 minuuttista
suomeksi kirjoittamaani näytelmän pätkää, miten suomenkieli kuullostaa käytännössä
ja sopii näytelmään. Samalla saisin tehtyä näytelmän castingin ja palkattua näyttelijät siihen.
Paikalle oli tullut runsaasti opiskelijoita. Osa uteliaisuudestaan, osa halusi näytelmään mukaan.
Paikalla oli sapunut myös punatukkainen näyttelijä, joka diivaili ja oli täysin varma,
että saisi näytelmäni naispääosan. Hän ilmoitti, että koska on ammattinäyttelijä,
hän haluaa koetilanteesta palkkion, joka 3/4 osaa normaali tuntipalkasta.
Kysyin, paljonko hänen tuntipalkkansa yleensä on ja hän vastasi, että 100 euroa tunti.
Sanoin, että ok, kunhan pitää mielessä, että koetilaisuudessahan käydään läpi ainoastaan
7 minuuttinen pätkä.
Punatukkainen nainen aloitti esityksensä yllätyksekseni laulaen C-äänestä aaltoilevalla melodialla
kirjoittamiani sanoja surkeasta ja harmaasta elämästä, jossa ei tapahdu mitään
ja haaveilan paremmasta, täysipainoisemmasta elämästä.
Mietin, että näytelmäni on parempi musikaalina ja sain idean, että suomalaisiin melankolisiin
sanoihini sopii loistavasti Celine Dionin A new day has come-biisin hidas versio
ja mietin, miten ko. biisin piano-melodia olisi aloittaja ja kantava voima läpi koko musikaalin.
http://www.youtube.com/watch?v=Eg9jQOebTo8Kirjoitin ruutuvihkooni, että otan selvää tekijänoikeuksista ja yritän päästä sopimukseen
biisin käytöstä musikaalissani uusin sanoin ja yritän saada sen mahtumaan
näytelmä-musikaalini budjettiin.
Punatukkaisen naisen esitys oli surkea, mutta mielestäni hänellä oli loistavia ideoita aina lavasteiden
teknisiä ykstyiskohtia myöden, joita kirjoittelin vihreällä kynällä ruutuvihkooni.
Mietin, että minun kannattaa pitää hänet koetilanteessa mahdollisimman kauan,
vaikka itse pääosaa hän ei tule saamaan ja mietin, miten tulen kertomaan sen hänelle.
Ideoin mielessäni hiukan Breakfast at Tiffany's-tyylistä tarinaa suomenkieliseksi musikaaliksi
ja mietin, miten Audrey Hepburnin näköiseksi stailattu naispääosan esittäjä sopisi loistavasti rooliin.
Näytelmä-musikaalini miespääosaa havitteli partainen, hiukan Gerard Butleria muistuttava mies,
joka aloitti oman osuutensa laulamisen samalla tavalla C-äänestä aaltoilevasti,
kuin punatukkainen nainen.
Ajattelin, että mies on loistava, mutta tuo tylsä aaltoileva sävel ei tee oikeutta hänelle
ja kirjoittamiini sanoihin roolihenkilön alkoholiriippuuvaisuudesta sopisi loistavasti
Elvis Presleyn Always on my mind-biisin melodia, miten alkoholi on vain mielessä ja elämässä.
http://www.youtube.com/watch?v=u9sRJ-eOHnc&feature=relatedEsityksen keskeyttää ala-asteen 3-4:n luokan opettajani, joka oli tuohtunut,
miten voin puhua näytelmässäni alkoholista ja aionko todellakin mainita sanan -alkoholi-
näytelmä-musikaalisssani ja esittää sen maailmalle.
Heräsin siihen, että perustelin vihaiselle ja tuohtuneelle opettajalleni,
että ihmisten alkoholi-ongelmista pitää pystyä puhumaan -vaikka sitten näytelmän tai musikalin kautta.
Heräsin mahdottoman virkeänä ja kirjoitusharrastukseni sai taas ihan uutta puhtia.