seuraava »

[Ratkaisu]

Näin viime yönä unta, että nousin lentokoneeseen, jossa oli joitain tuttujakin ihmisiä, mutta en kyllä osaa nimetä heitä. Jo ennen kuin kone nousi ilmaan ajattelin, että toivottavasti tämä ei tipu. Ja kuinka ollakaan koneeseen tuli joku vika ja se syöksyi maahan. Minä kuitenkin sanoin parille muulle, että tästä me selvitään, me ei todellakaan kuolla. Ja niin jotenkin ihmeellisesti siitä selvisimme ilman mitään loukkaantumisiakaan.

Edellisenä yönä näin myös vähän samanlaista unta, että olin bussissa, joka näytti sisältä melkein samalta kuin tuo lentokone, siinä unessa oli sama tunnelma ja minulla oli koko ajan fiilis siitä, että jotain pahaa tapahtuu.

Mitäs mieltä olette näistä unista? En ole tosiaan nähnyt pitkiin aikoihin unia jotka olisin muistanut kunnolla, joten luulisin, että nämä ovat jotenkin merkityksellisiä.

[ancelica]

Hampaan irtoaminen unessa tarkoittaa kuolemaa. Mut on multa unessa murtunut hammas ja kukaan ei ole kuollut.
Rappujen nouseminen, ja pelkää että putoaa - voisi olla vähän sama kun tuo lentokoneeseen nousu ja pelko että se putoaa, mutta kuitenkaan ei käy mitään. Menee elämässä eteenpäin ja pelkää että putoaa alas, mutta koska selviää, selviää oikeassa elämässäkin.

Mulla tuli jo tuo Islanti uniin. Kai sitä on niin paljon vatvottu. Olin ensin laivassa, ja sitten selvisi että jonkun sairastapauksen vuoksi se menee lähimpään paikkaan, Islantiin. Olin että wau, en ole siellä käynytkään ja siellä eletään nyt niin mielenkiintoisia aikoja. Oltiin vaan jonkun sairaalan tapaisen alueella, lähellä oli kaupunki ja katselin kun kaksoistulivuori purkautui. Se ei joka paikasta näkynyt hyvin, ja paljon oli savua estämässä näkyvyyttä. Yritin saada kännykkäkameralla kuvia. Tulivuoret purkautuivat, savua - tuhkaa nousi, vähän laavaa ja jäätä tippui alas, tulta syöksyi ylös aika rauhallisesti. Tuntui että ne vaan purkautuvat aika rauhallisesti, ja oli ihan turvallista katsella, mutta lähemmäs ei saanut mennä ja harmitti kun jäi geysirit kokematta. Varmaan samalla laivalla oltiin pikavisiitin jälkeen lähdössä pois. Että tällaista viime yönä.

[Asterix]

Mä olen nähnyt niin mahtavan viihdyttäviä unia parina viimeisenä yönä, että annan mahdollisuuden
ruotia elämääni, psyykettäni ja sielun tilaani jälleen oikein urakalla.  

Edellisyö,uni 1;

Mieletön seksiuni, herään orgasmiin, vaikka käteni ovat tyynyn alla.

Uni 2;

Asuin keltaisessa isossa kauniissa vanhassa puisessa kartanossa ja oikeasta elämästä poiketen,
minulla on 3 siskoa ja 2 veljeä, joista yksi veli ja siskot ovat suurinpiirtein saman ikäisiä kanssani
ja yksi veli hiukan nuorempi. Asumme kaikki samassa talossa vanhempiemme ja isovanhempiemme kanssa.

Elämä on tasaista ja onnellista, kunnes maahan, jossa asumme, syttyy sotatila.

Meille tulee sotilaita taloon ja käskee meidän pakata laukut ja lähteä ja jättää kaikki muu taakse.
Epäusko ja hienoinen paniikki valtaa koko perheen ja pakkaamme laukkujamme kiireessä.
Siskojemme kanssa piilottelimme sotilailta seksikkäitä mallikuviamme, koska epäilimme
joutuvamme häirinnän kohteeksi muutoin.

Pakkaamisemme jälkeen siirryme armeijan kuorma-auton lavalle ja isoisälläni on vaikeuksia
päästä kiipeämän sinne. Sotilaat heittävät hänen laukkunsa lavalle ja kampeavat laihan
silmälasipäisen isoisän lavalle.
Katselen lavalta kauniin talomme keväisiä kukkapenkkejä,
joissa Krookukset ovat kukkimassa.

Kuorma-auto lähtee liikkeelle ja emme näe peittävältä kuomulta,
minne olemme menossa.

Perille saavuttuamme, meidät käsketään jättää matkalaukut kuorma-autoon ja astumaan
ulos. Tunnen keväisen tuoreen ruohon tuoksun nenässäni ja kuulen pikkulintujen liverryksen.
Olemme jonkin punaisen puisen rakennuksen takana puutarhassa, jossa Sireenit ovat
kukkimassa. Puutarhaan on kaivettu iso monttu, jonka reunalle juoken nuoremman veljeni kanssa
ja hyppäämme sinne.
Puutarhassa on monia vieraita ihmisiä, joten ilmeisesti kukaan ei huomannut minun
ja pienen veljeni menemistä monttuun.
Reunat ovat hiekkaiset ja valumme sen ansiosta alemmaksi
ja painamme päämme hiekkaista vallia vasten.
Tunnen hiekan tuoksun sekoittuneena keväisiin ruohon
ja Sireenin tuoksuihin.

Samassa alkaa 3-4 konekiväärin laukauset ja monttuun tippuu kuolleina ihmisiä,
ensimmäisten joukossa isovanhempamme ja sitten vanhempamme ja 3 siskoa ja yksi veli
ja muita ihmisiä. Niitä kaatuu ositain päällemme.
Tunnen ammusten ja tuoreen veren hajun
ja kuoleman hajun sekoittuvan keväisiin tuoksuihin.

Konekivääritulitus lakkaa ja näyttelemme veljeni kanssa kuolleita ja pysymme
liikkumattomana niin kauan kuin sotilaita on lähettyvillä.

Sotilaiden lähdettyä kapuamme montusta pois veljeni kanssa
ja löydämme itsellemme sotilasvaatteet päälle ja pääsemme pienemmän
sotilas kuorma-auton kyydissä jonnekin, jossa sota on täydessä käynnissä.
Tiedämme olevamme vihollispuolella, mutta olemme hiljaa asiasta
ja suunnitelmastamme. Meitä avustaa joku henkilö vihollispuolelta,
mutta hänkin vain tiedostaa, mutta ei sano mitään ääneen.

Perille saavuttuamme välietapille, ympärillä on paljon Kuusi -ja Mäntymetsää silmän kantamattomiin,
mutta tiedämme, että meidän täytyy päästä se toiselle puolelle ja olisimme
omassa maassa omien puolella, koska maiden rajat ovat siirtyneet sodan vuoksi
ja nyt olemme vihollispuolella. Sodan äänet kuuluvat kaukaa ja läheltä.

Lähdemme kävelemään veljeni kanssa hiekkatietä eteenpäin katsellen
sotakalustolle raivattua metsää, sotilaita touhuissaan, sotakalustoa, hiukan kauempana siintävää
havumetsää, josta kuuluu sodan melsettä.
Ilmassa tuoksuu paitsi metalli ja ruuti, niin metsä.
Saamme kulkea rauhassa keskellä vihollisjoukkoa kohti kotimaatamme.. herään.


Viime yö, uni 1;

Olen miespuolisen ystävän kanssa (vaalea hiuksinen tyyppi, jota en oikeassa elämässä tunne,
mutta joka seikkailee eri unissani hyvin paljon ja kulkee aina edelläni leppoisasti hymyillen,
vaikka astelisimme mätänevien ruumiiden keskellä!)
keväisessä rehevässä puistossa kahden akustisen kitaran kanssa.
Ystäväni opettaa minua soittamaan.
Opin muutaman soinnun, jolla voin säestää ystävääni hänen soittaessaan taitavia melodioita.
Saamme yleisöä, joka laulaa musiikin tahdissa.
Ystäväni kanssa lähdemme kävelemään kadulle ja pysähdyn bussipysäkille, jossa on vanha
harmaantunut silmälasipäinen musta mies, jolla on 50-luvun hattu päässä ja harmaan
ja vaalena vihreä ruudullinen villakangaspuku päällä, haalistunut punainen paitapusero
ja vihertävä kravatti kaulassaan.

Istun hänen viereensä ja alan soittamaan kitarallani niitä muutamaa sointua jonka juuri opin
ja mies alkaa laulamaan jollain afrikkalaisella murteella iloisesti. Paikalle saapuu
kaksi mustaa lihavaa afrikkalaisnaista punaisessa ja keltaisessa hameessa ja huivit päässään
ja alkavat taputtaa käsiään ja laulamaan mukana. Tulen oikein onnelliseksi ja iloiseksi siitä.
Jään vielä juttelemaan heidän kanssaan.

Ystäväni haluaa jatkaa matkaa ja ottaa kitarani ja kantaa kahta kitaraa molemmilla olkapäillään
ja luottaa, että seuraan häntä ja lähtee astelemaan tietä eteenpäin,
joka on muuttumassa nousevaksi ylämäeksi, joka vie meitä hyvin korkealle
vuoristoiseen maisemaan.
Kuljen ystäväni perässä kauniissa kukkulaisessa maisemassa tasaisella tiellä,
joka nousee koko ajan vain korkeammalle ja jonka vasemmalla puolella
kulkee tyypillinen vuoristoinen äkkijyrkkä, jonka laaksossa on kylä
ja jonka noin muutaman sadan metrin huiman korkeat sähköpylväät ylettyvät
vasemmalla puolellamme tasollemme, joiden huiput ovat vain 4-5 m päämme yläpuolella.

Ystäväni kääntyy katsomaan minua terävillä sinisillä silmillään ja sanoo hymyillen,
kuinka olen kuin uskollinen susi ja katson itseäni ja kehollinen ulkomuotoni
vaihtuu valtavaksi sudeksi. Pysähdymme seuraavan sähköpylvään kohdalle
ja näemme, kuinka siihen kiipeää valkoinen, harmaaksi likaantunut karhu
ja huolestun, että se saa sähköiskun pylväissä olevista voimalinjoista
ja toivon kovasti, ettei se kiipeä niihin.
Kuitenkin se kiipeää ja osuu voimalinjoihin saa sähköiskun ja tippuu laaksoon
muutaan sadan metrin verran.

Herään viiltävään tunteeseen vatsassani ja jaloissani karhun puolesta,
käännän kylkeä ja nukahdan uudestaan.

Uni 2;

(sama) Ystäväni on tuonut minut kirjastoon, joka on kuin koulu, jossa olen ollut opiskelemassa kieliä
kuuntelupisteessä, joka on kuin toimistolooshi headsetteineen.
Järjestelen pöytäni lähteäkseni. Otan joitain kirjoja mukaani, osan asetan oikealle puolelle
looshin pöytää ja asettelen kynät telineisiinsä.
Kirjaston sivuun työnnettävän lasioven vedän kiinni ja ota sen kynnyksestä metalli uraa,
jonka taittelen itselleni luistinkengiksi, joita voi käyttää rullaluistimien tapaan ilman pyöriä
asfaltilla. Tarkoituksenani on lähteä mummolaani kesäpäivänä luistellen ja kokeilla,
miten tuo materiaali toimii luistimena.

Vedän polvi ja rannesuojat käsiini, laitan repun selkääni ja asettelen metallinpalat
jalkoihini ja lähden liikenteeseen.

Ystäväni lähtee kävellen eri suuntaan ja sanoon odottavansa minua noin puolessa
välissä matkaa ja jos myöhästyn aikataulusta, niin hän odottaa minua sitten mummolassa
viimeistään.

Lähden matkaan. Totean luistimien olevan erinomaiset, mutta ei niin nopeat
kuin rullaluistimet ja siten myös turvallisemmat aloittelijalle.

Näen tuttua kesäistä järvimaisemaa ja peltoja ja metsikköjä matkalla mummolaan
ja nautin luistelusta ja tapaan muita rullaluistelijoita, jotka ihmettelevät uutta materiaalia
jaloissani, jolla voi luistella.
Pysähdyn matkalla huutokauppaan, jossa lepään, juon kahvia, ostan turkiksen
ja annan ihmisten ihmetellä luistimiani.

Sieltä lähtiessäni tunnen olevani hiukan eksyksissä, koska en muista tarkasti,
mikä edessäni olevista kolmesta tiestä vie mummolaan.
Tiedän olevani jo myöhässä ja ystäväni on jo mummolassa odottamassa.
Katselen sinänsä tuttuja kauniita maisemia yrittäen muistella oikeaa tietä mummolaan
ja päätän kysyä tietä sinne kahdelta miesrullaluistelijalta,
jotka sanoo, että ei ole oiekastaan väliä, minkä tien valitsen, koska jokainen niistä vie ainakin
hyvin lähelle mummolaani, joten en voi erehtyä paljoa, vaikka hiukan vikaan menisinkin.
Maisemat kuitenkin ovat mahtavat kaikilla teillä ja korjaava matka ei tulisi olemaan kovin pitkä.

Katson luistimiani, jotka ovat kitkasta muotoutuneet virtaviivaisiksi ja päätään
ottaa niistä irti kaiken minkä saan. Valitsen hiukan ylempänä olevan tien,
joka on pelkkää alamäkeä ja saan kokeilua luistimieni vauhdin.
Lisään oikeaan käteeni myöskin metallipalaluistimen, joten minun ei
tarvitse kaarteissa turhaa jarrutella, vaan ottaa kättä apuna käyttäen
kaarteet täysillä niin, että niissä voi nojautua sivuttain oikean käden varaan.

Lähden matkaan ja saan ihan uskomattoman vauhdin aikaiseksi.
Herään...

[Asterix]

Mä näin ensimmäistä kertaa elämässäni unta isästäni, joka kuoli samaan aikaan kun synnyin.  
Jännä uni ja niin elävän, siis oikean tuntuinen. Aivan erityinen uni.

Olin käymässä uudessa tulevassa kodissani. Ei tässä, mikä on reali-elämässä uusi,
vaan jokin toinen, oikein kaunis ja iso ja siellä asui saman katon alla monta perheeseeni kuuluvaa,
joita en edes (kunnolla) tuntenut, mutta tiesin ja tunsin heidän olevan verellistä perhettäni.

Tunnelma oli ihana ja leppoinen ja minulla kuitenkin odottava ja jännittävä olo.
Odotin kovasti isääni saapuvaksi.

Mulla oli siellä söpö pupun ja marsun sekoitus mukanani, joka osasi kommunikoida~puhua kanssani
ja touhusin sen kanssa ja koin sen lohduttavan minua~olevan lohduttajani
ja rauhoittaja. Se oli tiiviisti hoidossani ja sylissäni.

Talo oli hurjan kaunis ja siellä oli huone uusille vaatteille. Siellä kanssani oli kaksi verisukulaistani,
ikäiseni nuori mies ja nainen. Sydämellisiä ja hyvin iloisia, jotka keksivät kaikenlaista hassutusta
ja halusivat, että puemme uudet vaatteet ja otamme itsestämme kuvia talon puutarhassa
tänä isäni odotusaikana.
He näyttivät minulle tulevan, uuden huoneeni talossa, joka näytti olevan kaikkea,
mitä tarvitsin ja olin toivonut.

Isäni saapui ja näytti ihan samalle, miltä hän valokuvissakin näyttää.
Hän otti puhuvan pupu-marsuni, rapsutteli ja pusutti sitä ja laittoi sen omaan avoimeen häkkiinsä.

Lähdimme katsomaan ja valmistamaan kuljetusautoani, joka osottautui jonkin sortin
ambulanssin ja vammaisten kuljetusauton sekoitukseksi.
Se kuljetusauto piti kunnostaa minua varten.
Paikalle oli saapunut myös realielämässä elossa oleva isäni veli noiden muiden,
nimettömien sisarusteni~sukulaisteni keskelle auttamaan.

Isäni otti sen vasemman sivuoven puolelta jonkun valkoisen metallihäkkyrän pois,
johon setäni alkoi ihmettelemään isäni toimia ja sanomaan, että siltä puolelta ei ainoatakaan
elävää ihmistä saada pois, vaan se oviaukko pitää järjestää auton oikean sivuoven
puolelle ja näytti, miten automaattinen rullatuolinostaja, jossa oli aikamoisilla vempaimilla
varustettu elektroninen rullatuoli, tuli alas.

Mua ahdisti se rullatuoli ja ajatelin, että setäni on hiukan hassu, en minä mitään rullatuolta tarvitse,
enkä moisessa halua koskaan istua ja ihmettelin, että eikä setäni muista, että olen niin toivonut.

Isäni halusi pitää päänsä, kuten myös setäni.

Astuin auton sisään ja otin rätin käteeni, kastoin sen pesuveteen ja aloin pyyhkiä
seinää, jossa oli perheenjäsenieni kuvia, isäni kuvia mukaanlukien.
Kuvat olivat kuin tahroja, jotka pikkuhiljaa lähtivät, kun pyyhin niitä.
Kun isäni kuva alkoi lähteä, aloin itkemään sen katoamista.
Isäni sanoi, että mä en tarvitse enään heidän kuviaan, kun minulla on heidät vieressäni~elämässäni.

Heräsin...

Ajatuksia?

[indiima]

Onpa pitkä, monipuolinen ja yksityiskohtainen uni! Hieno!

Ja tuntuu lukijaminullekin erityiseltä. En tosin osaa sitä sen enempää tulkita: ajatuksia:
isän puolen sukusi, onko ollut läsnä? rampauttamassa vai voimistamassa? Mitä kannat isältäsi mukanasi? Ominaisuudet, taipumukset?

Nyt kun nait, elämäsi ensimmäinen miehen paikan ottaa jokin toinen kuin isä. Vaikka kerroitkin, että isä kuoli syntymäsi aikoihin, meillä on arkkityyppisessä ajattelussa tietty "isä" ja hänen tehtävä psyykkeessä. Pyyhit itse isän pois ja itket. Olet aktiivisesti mukana prosessissa, jossa kuitenkin suret ja kaipaat arkkityypin voimaa...

Tällaisia ajatuksia tuli.

Itse näin unta maan alta kovalla voimalla nousevista valtavista ja värikkäistä kukista, jotka mursivat betonin tieltään. Uni on ihan hullu ja ihana! 

[jame]

Unessani on ollut karhu plulla ja hänen jalkojensa juuresa käärme mutta kun karhu meinasi syleillä minä kaaduin pepulleni metsäpolulle ja lähdin hurjaa njuoksuun pois päin tuli niitty ja niityn päässä kaupunki korkeita taloja niittyä kulkiessa olin menossa kotiin päin mutta tuli krokotiili niityllä ja se sanoi että et voi palata kotiisi?

Tätä unta olen useasti mietttinyt karhu ja käärme tulivatkin jo elämässämni mutta kuka mitä krokotiili mahtaa tarkoittaa?

[Asterix]

Onpa pitkä, monipuolinen ja yksityiskohtainen uni! Hieno!

Ja tuntuu lukijaminullekin erityiseltä. En tosin osaa sitä sen enempää tulkita: ajatuksia:
isän puolen sukusi, onko ollut läsnä? rampauttamassa vai voimistamassa? Mitä kannat isältäsi mukanasi? Ominaisuudet, taipumukset?

Nyt kun nait, elämäsi ensimmäinen miehen paikan ottaa jokin toinen kuin isä. Vaikka kerroitkin, että isä kuoli syntymäsi aikoihin, meillä on arkkityyppisessä ajattelussa tietty "isä" ja hänen tehtävä psyykkeessä. Pyyhit itse isän pois ja itket. Olet aktiivisesti mukana prosessissa, jossa kuitenkin suret ja kaipaat arkkityypin voimaa...

Tällaisia ajatuksia tuli.

Itse näin unta maan alta kovalla voimalla nousevista valtavista ja värikkäistä kukista, jotka mursivat betonin tieltään. Uni on ihan hullu ja ihana! 

Hmm, olen aina kaivannut isääni kovasti ja tiennyt, ettei otto-isäni ole oikea isäni, mutta..
-ensimmäistä kertaa hän ilmestyy uniini, vaikka aikaisemmin olen suorastaan kerjännyt,
että hän ilmestyisi niihin.

Kannattaa huomioida, että 90-luvun taitteessa kuollutta veljeäni olen kieltänyt ilmestymästä
millään tavoin uniini. En halua olla missään unellisessakaan kontaktissa hänen kanssaan.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa sama fiilis kuin aina ennen suuria onnettomuuksiani,
sen vain tietää. Vähän samalla tavalla kuin tietää, että ukkonen on tulossa.

Jotain tapahtuu, for sure, ja olisiko niin, että kun isäni on kuollut syntymäni aikaan
ja ollut silloin viimeksi läsnä, niin nyt hän on tullut hakemaan mua?

[eppana]

Kreivi Krapula
Oon samoilla linjoilla indiiman kanssa tuosta isän tehtävästä psyykkeessä.
Mulle tuli mieleen että olisko tuo uni isäsi muistutus siitä, että kulkee vierelläsi nyt ja aina. Valokuva kun on vain fyysisestä ruumiista otettu-ei se oikea ihminen. Jotain, ettet tarvi enää "valjuja kuvia" ja ne voit pestä pois kun oikea on mukanasi koko ajan.

Myös tuo vaatehuone uusille vaatteille josta erikseen mainitset, vois kuvata tulevaa avioliittoasi. Siinähän tavallaan puetaan uudet vaatteet kun sinkusta tulee rouva, yhdestä kaksi jne.. samalla se sun huone jossa on kaikki mitä tarvitset, vois kuvata myös liittoasi. Että se on juuri se, mitä tarvitset nyt.

Ja voisko olla, että tuo pupu-marsu kuvaa pohdintaasi eläinlääkärin töistä? Ja kun isäsi rapsutti ja pusutti tuota pupua, olis se vähän kun vihje tai hyväksyntä ammatista? Varsinkin kun häkki oli avonainen, eikä suljettu?
Mulle tulee mieleen siis, että isäsi kertoi tykkäävänsä sun suunnitelmista, olevansa mukana ja tukevansa vaikka mitä tapahtuis.
Ehkä liiton myötä saat jonkun vanhan asian korjattua tai käsiteltyä ja siitä tuo pyörätuoli? Että matka jatkuu avun kanssa vaikka omat jalat ei aina kanna?

[Asterix]

Kreivi Krapula
Oon samoilla linjoilla indiiman kanssa tuosta isän tehtävästä psyykkeessä.
Mulle tuli mieleen että olisko tuo uni isäsi muistutus siitä, että kulkee vierelläsi nyt ja aina. Valokuva kun on vain fyysisestä ruumiista otettu-ei se oikea ihminen. Jotain, ettet tarvi enää "valjuja kuvia" ja ne voit pestä pois kun oikea on mukanasi koko ajan.

Myös tuo vaatehuone uusille vaatteille josta erikseen mainitset, vois kuvata tulevaa avioliittoasi. Siinähän tavallaan puetaan uudet vaatteet kun sinkusta tulee rouva, yhdestä kaksi jne.. samalla se sun huone jossa on kaikki mitä tarvitset, vois kuvata myös liittoasi. Että se on juuri se, mitä tarvitset nyt.

Ja voisko olla, että tuo pupu-marsu kuvaa pohdintaasi eläinlääkärin töistä? Ja kun isäsi rapsutti ja pusutti tuota pupua, olis se vähän kun vihje tai hyväksyntä ammatista? Varsinkin kun häkki oli avonainen, eikä suljettu?
Mulle tulee mieleen siis, että isäsi kertoi tykkäävänsä sun suunnitelmista, olevansa mukana ja tukevansa vaikka mitä tapahtuis.
Ehkä liiton myötä saat jonkun vanhan asian korjattua tai käsiteltyä ja siitä tuo pyörätuoli? Että matka jatkuu avun kanssa vaikka omat jalat ei aina kanna?

Hmm, mä olen taas eri linjoilla, johtuen sellaisesta jännästä tunteesta,
joka ei ole vielä koskaan valehdellut tai ollut väärässä.

Mä olen mun unissa viime aikoina ollut menossa milloin ihanaan mummolaan,
milloin johonkin muuhun ihanaan paikkaan, jossa on joku hyvin rakas kuollut
ja sinne usein on ollut johtamassa tuo tuntematon vaalea nuori mies.
Kuvavaa on sekin, että lähden ihan näistä nykyisistä hyvistä olosuhtestani
kohti parempaa, mutta myös välillä jonkun onnettomuuden kautta.

Jotenkin mulle tekee paremman mielen tuo oma tulkintani.
Mä näen aika suoria unia ilman symboleja ja kiertelyitä ja kaarteluita,
jotka sitten toteutuu varsin sellaisenaan realielämässä kuin unessa olen nähnyt.

[eppana]

Kreivi Krapula
Olet varmasti oikeassa koska sun unesi ja tunteesihan se on/oli  .

[känkkäränkkä]

Näin normiuniin verrattuna erikoista unta ja päätin tilittää sen tänne.

Näin unta, että olin jonkinlaisen oppaan seurassa ja puhuimme maapallon tilanteesta. Opas johdatti minut 'ulos' maapallolta, astuimme linnunradalle. Jalkaisin. En muista kovin hyvin tilannetta maapallolla ennen poistumistamme, jotakin puhetta kuitenkin oli. Ja nyt kun mietin, minulle nousee voimakkaimmin mieleen sellainen palanut oranssi ja okran sävy. Niin kuin aavikon hiekka kullankeltaisessa, laskevan auringon valossa. Itse linnunrata olikin sitten jäätä. Katselin ympärilleni, ja joka puolella oli vain jäätä. Ilma yllämme oli raikasta ja jotenkin puhdistavaa, 'taivas' oli tumma. Tunsin jonkinlaista rauhaa, vaikkei minusta kuitenkaan tuntunut oikein miltään. Luotin oppaaseeni täysin. Jää ei ollut sellaista kuin jään pinta yleensä on, hiukan rosoinen, vaan täysin sileä muttei yhtään liukas. Sen päällä oli hienoinen utu, ja kuin jotain ohutta lumipölyä. Katsoin taakseni ja näin maapallon pohjoispuolen, pienenä, ja ajattelin että niin ylhäällä kuin alhaalla? Ja katselin kuvaa maapallon sisuksesta, se oli kuin tulilaavaa, keskellä jokin musta/ tumma kaistale, kuin elämänpuu. Opas kuljetti minua vähän matkaa linnunradalla, kunnes tulimme johonkin kohtaan (missään ei näkynyt kuin sitä jäätä) mihin opas osoitti ja sanoi että tuonne maapallon voi siirtää. Tuosta voi kaivaa 100 kilometriä (jolloin ajattelin että tilaa maapallolle on siellä hyvin ahtaasti) ja maapallon voi sijoittaa sinne. Muuta paikkaa sille ei ole.

Jotenkin tuo uni tuntui samaan aikaan hassulle, ja sitten merkitykselliselle koska muistan sen vieläkin noinkin hyvin. Saa esittää pohdintoja jos niitä nousee.

[sansai]

  Enceladus!Moni kerroksinen on unesi.Laitan ehdotelmia.Ensinnäkin on hienoa,että sinulla oli opas mukanasi.Todellisuudessa taidat olla tietoinen,että sisimmässäsi on todella opas,olet sen jollain tavalla oivaltanut.En ehdottele ulkopuolista henki opasta,sen tiedät vain itse,miten siitä asiasta ajattelet.
Menitte linnunradalle,se ei sinällään ole ihmeellistä astrolaisille.Minäkin sinne yritin polkupuorällä,mutta tuli takaisin lähtö äkkiä,enpä siellä osannut mihinkään.
Sinulla oli varmaa ,se liikkuminen siellä(todellisuutta,uskon näin.)
Jäinen linnunrata sinällään,viestittelee tunteiden jäätymisestä.Hyvä asia oli,että jollakin tavalla olet sinut sen asian kanssa,koska jää ei ollut liukas.Joten oli nyt miten vain elämän tilanne,et lennä
rähmällesi,pysyt pystyssä.Pojoinen pallon puolisko on sitä samaa kylmyyttä.

Sitten katselit kuvaa,jossa oli laavaa.....Taiteijat näkevät näitä laava unia,kun alkaa valtava luomiskausi....Mitä sinä luot?...Ensin latennssi vaihe,sitten kuumenee laavaksi asti.Tuo luominen voi olla mitävain,johon intohimolla paneutuu.Se mihin maapallon voi sijoittaa?Sen merkitys selviää,kun olet tutkiskellut unta.
Miellän sinut herkäksi henkilöksi,värien perusteella.Tuntuiko lapsena,murkkuna kaverit lapselliselta.

Tässä tätä,jospa saisit poimittua jotakin itsellesi.

[Aretha]

mä näin vasta unta missä kuljin ystäväni kanssa pehmeää vanhaa hiekkatietä, sellaista missä kasvoi ruohotukkoja siinä keskellä. tultiin paikkaan missä oli niittyjä ja harmaita vanhoja ns.talleja. mentiin katsomaan niitä sisältä ja siel oli jos vaikka mitä.. possuja lampaita jne.. mikään ei kuitenkaan ollut sotkuista vaikka melkoinen lautahökkeli se olikin. tultiin ulos ja meitä tuli tervehtimään valtava kirahvi. jatkettiin matkaa n.kilometri kun löydettiin taas kirahvi. sillä ei ollut seuraa ja vaikutti yksinäiseltä, tunsin suunnatonta rakkautta ja surua sitä kohtaan ja halasin sitä ja se työnti valtavan päänsä mun syliin. se oli ihanaa. palattiin tietä takaisin edelliselle tilalle ja näin kirahvin omistajan. kerroin niille että miten ihanaa olis jos kirahvit vois elää yhdessä naapurin kirahvin kanssa ja seuraavaks istuin sen kirahvin selässä kun se pitkillä jaloillaan ravasi pitkin tietä yksinäisen kirahvin luo selässä tunsin taas sen rakkauden tunteen kun puristin halausotteella sen pitkää ka ohutta kaulaa. tosi haikea ja rakkaudentäyteinen uni..

[sansai]

   
    Ihana uni Jemina.Tunne elämäsi on hyvin jäsentynyt(säyseitä eläimiä)Olet valmis rakkauteen ja erotiikkaan.Tunsit rakkautta kirahvia kohtaan(rakkauden kohde voi uni maailmassa olla mikä vain,myös kirahvi).Uni voi olla myös tämän hetkisen tilanteen vuoksi rakkauden kaipuuta.
Sitten laittaisin pähkäiltäväksi toisen ehdotelman.Oletko rakastumassa johonkuhun "varattuun?
Ratsastit kirahvilla,tunsit syvää rakkautta.Erotiikkaahan se on.
 Mutta, empä näe unessasi mitään,joka varoittelisi rakastumasta,joten anna mennä vain.

Unen rakkauden tunteet,enteilevät mukavia aikoja.Unen tunteita voi vaalia valveilla huoletta.
Tässä minun ehdotelmia,jospa tulisi lisää vinkkejä työkaluiksi.Oma intuitio on se tä
rkein. :

[känkkäränkkä]

Kiitos Sansai kommenteistasi 

Kyllä minusta on lapsesta saakka tuntunut että joku tai jokin opastaa, ja siihen on luotettava. Enkä mitään epävarmuutta tuntenutkaan, pikemminkin välttämättömyyttä ja tietynlaista välinpitämättömyyttä. "Jäinen linnunrata sinällään,viestittelee tunteiden jäätymisestä." Tuota ajattelin itsekin, kun maisema muuttui jäänsininsen väriseksi. Kyllä, olen melko herkkä vaikkei sitä taida tietää kuin läheisimmät ja lapsuus oli sikäli yksinäinen että todellakin kaverit tuntuivat lapsellisilta. Todella ikävä asia tuokin silloin, jatkuva ulkopuolinen olo.

"Taiteijat näkevät näitä laava unia,kun alkaa valtava luomiskausi....Mitä sinä luot?..." Tämä oli erittäin hyvä kysymys enkä voi nyt vastata kuin että kaunis kiitos, nostit pintaan jotain mitä olen hiljaa mielessäni työstänyt jo jonkin aikaa. 

Toivotaan että maapallolle löytyy turvallisempi paikka kuin jossain linnunradan sivuraiteella