seuraava »

[Kuuhilda]

Se oli varmasti faerie toive uni
Kyyhkynen on toivon symboli.

Varmasti tuossa sekoittuu kouluaikainen toiveesi ja unelmasi ( kuka tuollaistaamerikkalaista unelmaa ei olisi toivonut? )tämän päivän ihastukseesi tuota kaveriasi kohtaan.

[faerie]

Viime yönä olin ystäväni luona, ja oli keskiyö. Astelimme ympäri taloa, ja huomasimme, että hänen pikkusiskonsa istui kannettavan tietokoneen kanssa keskellä eteishallia. Pikkusisko vaan tosiaankin oli pieni, 5-vuotias, ja aivan erinäköinen mitä tämä tyttö viisi vuotiaana oli ollut. Tunnistin sen kuitenkin samaksi tytöksi ja silitin ohimennessäni hänen hiuksiaan. Sitten lähdin ulos. Ulkona oli pimeää, mutta kun katsoin ylös näin aivan mielettömiä tähtikuvioita! Tuijotin niitä pitkän aikaa ja koko ajan minun mielessä pyöri "koti, koti, koti" ja tuli aivan mieletön kaipuu, kun katsoin taivaalle. Lähdin kuitenkin ajamaan pyörällä kotiini.
Samassa olikin jo päivä, ja minä ja samainen ystävämme luimme testituloksia. Niissä selvisi, että olemme kunnollisia naisia vasta 129 vuoden päästä Heitin tuloksen menemään ja aukaisin kirjeen, jossa luki jotain ranskaksi. En saanut kaikesta selvää, sillä käsiala oli todella vanhanaikaista. Lauseita, joista sain selvää olivat: "Olen katsonut kehitystäsi, ja tiedä, että tulet kehittymään huimasti lähiaikoina." sekä "anna muutoksen tulla." allekirjoituksena oli C. Baudelaire ja olin aivan innoissain!
Sitten olinkin makuuhuoneessani. Nukuin sängyssäni, kunnes tajusin, että lakanani alla on vettä, ja että vedessä on kaksi kalaa. Nousin äkkiä ylös ja tajusin, että vedessä oli myös kyykäärme. Olin aivan hädissäni ja lähdin juoksemaan pois, kun kompastuin lattialla makaavaan boaan, joka onnistui repäisemään minuun jotenkin haavan, sitä en enää muista, että miten. Kompuroin aivan paniikissa alakertaan, jossa oli kaksi kultahaikaraa (? onko sellaisia oikeasti edes olemassa) ja totesin niille vain että "Kiitos." Sitten heräsinkin.

[Kuuhilda]

Teillä on ihan hullunkurisia seikkailuja Olen kade, mun unimaailmani varsinkin viime aikoina on ollut tyyliä; " Kato, saapas!"

[Kuuhilda]

No just tuollasia ihme pätkiä näen
Viime yöstä en muista, mutta muutama yö sitten räpelsin jotain sen linnun näköisen kalevalakorun kanssa, josta roikkuu ne kolmivarpaiset jalat...vaihtelin niitä jalkoja semmosista harakanvarpaista räpylöiksi.
Wow

[faerie]

soma, pokepallosi pääsivät minun uniini... Tästä se lähtee:

Kaverini juoksi rikkinäiseen veneeseen ja työnsi sen vesille. Hän ei tajunnut joutuvansa virran vietäväksi, mutta itse olin ihan paniikissa rannalla, ja lähdin juoksemaan virran vierellä yrittäen samalla hälyttää apua ystäväni pelastukseksi. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan mielettömän pitkään aikaan. Juoksin kuitenkin koko ajan, kunnes yhtäkkiä oli vierähtänyt kahdeksan tuntia, ja ystäväni pelastettiin. Olimme juosseet New Yorkista Miami beachin kautta Oklahomaan (?!?!), jossa meidät pelastettiin.
Lähdimme takaisin Suomeen, jossa tapasin ihanan tumman rokkarimiehen, johon rakastuin. Halusin hänen kanssaan naimisiin! Tiesin kuitenkin, ettei isäni hyväksyisi suhdetta, joten päätimme salailla sitä vielä. Mies ajoi minut avoautollaan kotini pihaan, jossa isä istui tietenkin rappusilla kahvia juomassa, enkä huomannut häntä. Suutelin miestä hyvästiksi, ja isäni raivostui! Lähdin äkkiä lentokentälle, mutta isäni lähti perään. Tarkoitus oli paeta takaisin New Yorkiin miehen kanssa, mutta oleskelulupani oli umpeutunut. Huijasimme lentoemäntiä, että olimme vastanaineet, ja että minulla oli siis oikeus oleskella maassa. Huijasimme itsellemme myös ykkösluokan paikat. Me saatiin samppanjaa ja mansikoita tuoreen avioitumisen kunniaksi, kunnes tajusin että turistiluokassa on kaikki vanhat ystäväni! Lähdin tietysti esittelykierrokselle uutukaisen mieheni kanssa, ja sain isältäkin vielä tekstarin, että olin onnistunut eksyttämään hänet täysin. Hän oli ostanut väärälle kentälle lentolipun ja totesi vaan että "onnea, rouva Goulby" ;D
Kun palasin ykkösluokkaan, sen lattia oli täynnä pokepalloja. Yhtäkkiä ne alkoivat avautua yksitellen, ja niistä jokaisesta alkoi loistaa valoja. Minä ja uusi mieheni katseltiin ihan ihmeissään upeaa valoshowta, joka pimennettyyn lentokoneeseen syntyi.

[faerie]

No en tosiaan tiedä, mutta oli kyllä hienoin koskaan näkemäni valoshow!! ja sullakinhan ne avautui ihan vähäsen, kyllä tällä varmasti on nyt joku syvempi merkitys!!

[Kuuhilda]

No, nyt minäkin jo näin unta. Ei se tosin vielä vedä vertoja soman ja Faerien seikkailuille.
Se oli jokin pikkuinen vanha talo keskellä ei mitään ( voisin piirtää pohjapiirrustuksenkin.) Minä ja naapurin rouva olimme ilmeisesti vaeltaneet sinne jostain. Olimme juuri lähdössä pois sieltä. Piti mennä, ennenkö ne tulevat. Naapurini täytyi vielä tehdä jotain, mutta minä menin jo takaovesta ulos. Hän huusi että olisin varovainen, etteivät ne huomaisi minua. Hän jäi sisälle odottamaan, sillä kolmaskin naapurimme oli ilmestynyt paikalle, mutta hän oli vielä vessassa. Tarvitsisimme miestä, sillä hänellä oli voimia.
Minulla oli epäluuloinen olo, ja katselin polkua joka kulki tönön takaa. Sen varressa odottivat tavaramme kasassa ja menin istumaan niiden viereen polunpenkalle. Talo oli kuitenkin hyvin lähellä, vain muutaman metrin päässä.
Sitten ne tulivat metsiköstä. Ne olivat kai jonkinsortin henkiolentoja, jotka jahtasivat meitä jostain syystä.Yritin huutaa apua, mutta kukaan ei kai kuullut. En pystynyt hengittämään tai ylipäätään edes olemaan. Toivoin vain että toverini tulisivat sisältä ja auttaisivat minut pinteestä.
Uni ei ollut ollenkaan niin painostava ja karmea, kun vaikuttaisi...se oli vain vähän jännittävä.

Sitten tämä oli aivan toisessa yhteydessä, ja aika hauska :
Näin että kävelin makuuhuoneeseemme. Palasin jostain. Saman tien lähdin kuitenkin menemään takaisin, ja sitten havahduin tyttöni itkuun.
Eli olisiko tyttö vikissyt jotain jo vähän ennemmin, ja osittain havahduin jo silloin, " palasin" Siis unimaailmasta hänen luokseen:D

[SanctAstra]

Aamulla, kun takaisin sänkyyn menin, nukahdin ja näin unenpätkän...

Olin isäni auton kyydissä ja ajelimme yhden kaupungin keskustassa. Isäni ajeli ihan nopeusrajoitusten mukaisesti ja liikennesääntöjen mukaan, mutta silti poliisiauto lähti peräämme. Isäni pysäytti kaupungin torin laidalla ja päästi minut ulos autosta. Lähdin juoksemaan pakoon. Poliisiauto poliiseineen jäi siihen isäni kanssa selvittelemään tapahtumia, mutta olin kuitenkin saanut poliisit perääni.

Jossain vaiheessa pakomatkaa olin soittanut miespuoliselle kaverilleni ja pyytänyt häntä apuun. Hän oli sitten tullut autoineen ja oli ottanut minut kyytiin. Eksytimme poliisit. Jonkin ajan päästä kaveri alkoi näyttää vaivautuneelta ja sanoi, ettei voisi olla koulunsa tunneilta enempää pois, koska ei oppisi käsiteltyjä asioita ilman läsnäoloa. Hän näytti tosi vaikealta. Kiitin häntä avusta, kunnes hän sanoi minulle, että olin hänelle tavallaan velkaa noin 10e jo aiemmasta asiasta. En oikein muistanut sitä ja naurahdinkin asialle, mutta kaivoin lompakostani 10e:n setelin sanoen, että saathan sinä kymmenen euroasi. Lompakossa oli myös 50e:n ja 5e:n setelit. Sitten halasin ja suukotin miestä suulle, johon hän ei vastannut, oli vain vaivautuneen näköinen. Ja kun kysyin, että näemmekö enää, hän ei oikein vastannut mitään.

Mies oli vienyt minut mäen alapuolelle, jonka päällä oli kaupungin vesitorni. Oli talvi. Mies sanoi, etteivät poliisit minua sieltä löytäisi. Nousin autosta ja lähdin kapuamaan mäkeä ylös. Katsoin vielä, kun mies ajoi pois. Auto oli vaalea, ehkä hopeanharmaa sedan-mallinen henkilöauto.
Vesitornin mäellä oli hienoinen sumu, vaikka oli talvi ja lehdettömiä puita.

Aika kummaa. 

[Metsänkeiju]

SanctAstra Käsitteletkö nyt lapsuutesi asioita.. "isä ajelee kanssasi sääntöjen mukaan" - mutta Kuitenkin, on jotain "väärää" henkisesti tehnyt, siksi sinäkin sait poliisit perääsi, lapsuuden isä-asiat vaikuttaa alitajunnassasi.. Jos sulle poliisi on auktoriteetti oikeassa elämässä. Olet SA ollut tässä prosessissa jo pidemmmän hetken , se pikkuhiljaa etenee alitajunnassa kuten meillä kaikilla, oon sen vaan aistinut siusta rakas SA. Tuo unesi loppu enneuni, keskellä numerologista vinkkiä; 1 (tai 10, joka on tupla1) eli oikeanlaisen johtajuuden elämänhaaste, sekä 5; nyt tarvitset sen ominaisuudet käyttöösi; tiede, viisaus, tutkimus, etsintä, ilo...
Rakkautta ja iloa.

[faerie]

Olen nähnyt viimeaikoina unta yhdestä ja samasta ihmisestä todella usein, vaikkei me ollakaan nyt vähään aikaan nähty tai oltu missään yhteyksissä. No, viime vuonna hän, minä ja kaksi siskoamme ajoimme talvella pimeässä lumisella tiellä ja lähestyimme junarataa. Samassa auto sammui ja toinen siskoistani raivostui. Toinen, autoa ajanut, sisko totesi, että sillä oli joku tarkoitus. Minä ja tämä tyyppi nousimme auton takapenkiltä ylös ja astelimme junaradan luo. Vieras auto ajoi vierestämme radalle, ja minäkin olin astumassa sille, kun tyyppi veti minut takaisin. Muistan vaan sen tosi tiukan otteen, millä hän piti minua ja totesi että "Varo!" Samassa juna ajoi ohitsemme ja työnsi radalle ajanutta autoa edessään korkealle sillalle, josta auto sitten tippui lumiseen "rotkoon." Siskoni soitti apua, mutta samassa uni vaihtui ja kävelin syksyisessä säässä kotikaupunkini katuja pitkin. Tutun ruokakaupan tilalle oli tullut muodikas kauppakeskus. Astelin sisään, jossa oli jokin hieno tilaisuus johon minun täytyi osallistua. Tunnistin ihmisten joukosta vain parhaan ystäväni, mutta istuuduin juomaan punaviiniä muiden kanssa. Samassa sain hillittömän naurukohtauksen. Minulla oli ruokaa suussa, mutten saanut nieltyä koska minua nauratti niin paljon ja muutuin aivan hysteeriseksi Se ääni, jota pidin, sai minut nauramaan aina vain yhä enemmän. Ihmiset ympärilläni pitivät minua jotenkin nolona ja vajaana, ja katsoivat minua tosi pahasti. Minua vain nauratti. Nousin ylös ja lähdin kakoen ja henkeä haukkoen pois paikalta. Juoksin takaisin ulos, jossa tapasin jälleen tämän äsken autossa istuneen tyypin. Hän halasi minua ja totesi että "luulin sinun kuolleen." Jatkoimme matkaa vaatekauppaan, jossa myötiin 4kg korutarvikkeita 12 eurolla. Olisin halunnut ostaa ne, mutta en koskaan ostanut. Muistan vaan, kun tämä tyyppi totesi että "se kaikki mitä meistä kaupungilla juorutaan toteutuu vielä" Muistan, kun yritin kysyä että mitä hittoa meistä juorutaan, mutten koskaan saanut siihen vastausta, kun heräsin.

[SanctAstra]

SanctAstra Käsitteletkö nyt lapsuutesi asioita.. "isä ajelee kanssasi sääntöjen mukaan" - mutta Kuitenkin, on jotain "väärää" henkisesti tehnyt, siksi sinäkin sait poliisit perääsi, lapsuuden isä-asiat vaikuttaa alitajunnassasi.. Jos sulle poliisi on auktoriteetti oikeassa elämässä. Olet SA ollut tässä prosessissa jo pidemmmän hetken , se pikkuhiljaa etenee alitajunnassa kuten meillä kaikilla, oon sen vaan aistinut siusta rakas SA. Tuo unesi loppu enneuni, keskellä numerologista vinkkiä; 1 (tai 10, joka on tupla1) eli oikeanlaisen johtajuuden elämänhaaste, sekä 5; nyt tarvitset sen ominaisuudet käyttöösi; tiede, viisaus, tutkimus, etsintä, ilo...
Rakkautta ja iloa.

Kiitos tästä. 
Ja olen minä omaa lapsuuttani käynyt läpi sekä myös isäni lapsuuteen tutustunut siltä kantilta, mitä en ollut ennen isästäni tiennyt. Sanottakoon näin, että fyysisellä kurituksella lapselta saadaan kitkettyä oma tahto pois ja näin ollen hän pakenee vaikeita tilanteita, eikä osaa puolustaa edes omiaan, koska vanhat traumaattiset kaltoinkohtelun muodot tulevat mieleen ja aktivoivat pelkotilan(?) -> pakene/taistele-stressireaktio. Tämä yhdistää minua ja isääni. "Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa!" 

[Corvus Leonis]

Näin unta että vihainen norsu ajoi mua takaa.

[faerie]

Viime öinen uni oli jotenkin todella vahva. Oli pimeää ja kävelin kohti kotia. Naapurin pojalla oli juhlat, siellä oli paljon humalaisia ihmisiä, ja muistan kuinka pelkäsin sitä hieman. Kävelin kotiin, jossa jokaisessa huoneessa oli valot päällä. Samassa minulle tuli paniikki laittaa kaikki verhot kiinni, koska "kaikki näkivät sisälle!!!" Ja se tunne oli aivan hirveä, kun tuntui etten ehtinyt sulkemaan verhoja ja piilottamaan näkymää tarpeeksi nopeasti.
Saa kertoa, mitä mielikuvia nousee tuosta, jotenkin häiritsee miten vahva tuo uni oikein olikaan.

[Casperiina]

Mun unessa oli viime yönä lompakkovaras.

Mä seisoin jonkin kuvitteellisen ulkomaalaisten pitämän ruokapaikan tiskillä Kampin keskuksessa. Sitten siinä vieressä oli joku mies, ja yhtäkkiä tajusin, että hän piilotteli lompakkoani takkinsa taskussa. Intuitio oli tarkkana tai jotain.    Revin lompakkoni takaisin ja karjuin tyypille jotain, se luikki sitten pakoon. Rahat pelastui, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mutta mitäköhän tuo symboloi? 

[faerie]

soma, minullekin tuli ensin mieleen tuo sama vertaus. Ehkä pitäisikin päästää ihmisiä hieman lähemmäs?
Viime yön uni oli kummallinen. Olin menossa tanssiaisiin, kunnes tajusin, että ne ovat jo huomenna! Ainoa asia, mikä minulla oli, oli mekko! Minulla ei ollut kenkiä, kampaajaa, meikkiä, ei mitään... Menin kuitenkin tanssiaisiin, mutta kun kävelin sinne, päädyinkin suurelle pihamaalle joka oli täynnä lunta. Se oli täynnä ystäviäni, jotka kiipeilivät lumivuorella ja pohtivat miten sinne oikein pääsikään niin helposti. Yö kului hengaillessa tässä lumikasassa, kunnes aamulla tajusimme että se oli sulanut pois! Joku tarttui minua kädestä ja kuiskasi: "Uskomatonta, tällainen on mahdollista vain sinun kanssasi", ja käännyin katsomaan että kuka se oli mutta näin vain siniset silmät. Se häiritsi todella paljon, ja siihen heräsinkin.