seuraava »

[Indium]

Nyt oli aika utuisia unia... muistan väläyksen: Istuin vaalealla puulattialla risti-istunnassa, edessäni seisoi ampiaisvyötäröinen, vaaleatukkainen, sarjakuvahahmomainen nainen kukkamekossa joka kiljaisi "oven lähellä on pehmeä hämähäkki!" ja ajattelin punaista rikkalapiota johon se otettaisiin. Toivoin ettei hämähäkkiä liiskata kuoliaaksi koska ei se viaton eläin ansaitsisi sitä.

Toisessa unessa nukuin krapulassa iltayhdeksään ja lähdin Kotipizzaan juuri ennen sen sulkemisaikaa. Siellä oli puna-ruskea sisustus ja tosi vähän valoa. Esitin etukuponkia kassalla, se otettiin vastaan ja sanottiin "ei tää maksa mitään", eli minun ei tarvinnut antaa yhtään rahaa lisäksi. Menin istumaan, ihmetellen että miten ilmainen pizza kuitenkin maksoi sen etukupongin verran, ja katselin kun myyjä leipoi pizzan, pisti siihen älyttömän kasan keltaista ja punaista suikaloitua paprikaa päälle ja kääri koko höskän rullalle.

Joo.  

[meemanen]

Kaipaisin hieman apua viimeöisen uneni kanssa..

Unessa vietämme siis mieheni kanssa lomamatkamme viimeistä päivää, todennäköisesti Italiassa. Illalla on tarkoitus lentää kotiin.

Iltapäivän vietämme retkellä, mm. istumme veneessä ja sää on ihanan lämmin ja aurinkoinen. Hyvä päivä siis.
Retkemme päätteeksi menemme syömään tunnelmalliseen ravintolaan, jossa kaikki ihmiset ovat ihanan ystävällisiä ja istumme suuressa pöydässä iloisten mutta tuntemattomien ihmisten kanssa.

Tarjoilijattaremme on nuori, tumma tyttö. Huomaamme jossain vaiheessa, kuinka hänen poikaystävänsä tulee sisään ravintolaan aseen kanssa, ja sanoo tappavansa tämän koska on saanut selville että naisella on suhde baarimikon kanssa. Ase laukeaa ja tarjoilijattaren sijaan luoti osuukin mieheni ohimoon. Ase on ilmeisen pienikaliiberinen, koska reikä ohimossa on pieni. En näe luhistumista pöydässä, enkä paljoa verta tms, vaan seuraavassa hetkessä mieheni makaa lattialla valkoisen lakanan alla, itse poltan tupakkaa vieressä, itken ja vieraat ihmiset lohduttavat minua.

Yhtäkkiä mieheni nostaa lakanan reunaa ja hymyilee minulle, sanoen että kaikki on hyvin. Hassuttelee niinkuin aina. Ilmeilee. Ja yhtäkkiä vetää taas lakanan päälleen. Vieraat ihmiset ympärilläni eivät näe tätä. Mieheni toistaa tätä useita kertoja, ja rusentava yksinäisyyden tunne kasvaa, vaikka hän väittää etten ole yksin. En suostu uskomaan että hän on kuollut kun kerran puhuu kanssani, vaikkeivät muut sitä näekään. Muutun täysin hysteeriseksi kun ensihoitajat yrittävät viedä hänet pois ja herään paniikinomaiseen itkuun, omassa sängyssä mieheni rauhoitellessa minua.
Kerron uneni hänelle, enkä edelleenkään ole varma siitä mikä on totta ja mikä unta. Yritän parhaillaan ravistaa pois tuota kamalaa yksinäisyyden tunnetta, menetystä ja voimattomuuden tunnetta. Tiedän että jos ihmiselle on olemassa "se oikea", me olemme löytäneet sen toisissamme.

Pelkäänkö nyt siis että olenkin väärässä, vai pelkäänkö että kaikki työ jonka olemme tehneet suhteemme eteen onkin ollut turhaa?
Vai onko minulle yksinäisyys tai hylätyksi tuleminen niin suuri pelko, että käsittelen sitä vain alitajunnassani (en ole koskaan kyseenalaistanut suhteemme lujuutta)? Jos jollakulla on hyviä ideoita tämän purkamiseen, niin otetaan kiitollisena vastaan. Vihaan tätä tunnetta sisälläni juuri nyt.

[faerie]

Näin unta, että halusin pitää itselleni häät vuoren huipulla. Soittelin siellä vuoren alaosassa kaikille järjestäjille ymsyms. että kyllä niiden tavaroiden on nyt tuonne huipulle noustava. Että ihan sama, ei mua siellä palella...
Sitten kävelinkin body pump -tunnille, joka pidettiin ulkona sellaisessa rakennustyömaa telineessä. Putosin sieltä ylhäältä alas vaikka kuinka monesti, mutta kertaakaan minuun ei sattunut, palasin vain aina takaisin.

[Indium]

Nyt oli uni oikein pullollaan ruokaa ja syömistä. Äidin vessassa (jonka seinä oli korostuneen oranssi) oli isoja rasioita erilaisia pääruokia ja salaatteja. Yläasteen ilkeä inhokkityttöni, nykyään ylikohtelias nainen tuli ottamaan osan niistä, sallin sen hänelle ihan hyvillä mielin. Itse otin jonkin rasian jossa oli höyhenen näköisiä katkarapuja ja menin jonnekin syömään niitä.

Sitten olin jossain ihan pienessä huoneessa jossa oli sininen kulmasohva ja jokin futon, jolla minä istuin. Tai siis makoilin jalat ylhäällä lyhyessä hameessa, reilusti ilman alkkareita. Sohvalla tietysti istui kaverini ja n. viisi hänen tosi kaunista blondia kaveriaan, kukaan ei puhunut minulle mitään vaan koin olevani ihan yksin. Yhtäkkiä tajusin miltä näytin ja nousin istumaan normaalisti, etsien heidän kasvoiltaan todisteita siitä että he olisivat katsoneet. En löytänyt mitään sellaista ilmettä.

Hyppäys valtavaan auditorioon joka oli täynnä vaihto-opiskelijoita, mutta ei ollut meneillään mitään luentoa. Auditoriossa oli hienot, pehmustetut istuimet. Joku kaatoi punaviiniä suoraan istuimen niskatukeen ja järkytyin, koska tiedän että se on kamala pestävä, mutta toivoin että se olisi vain mehua. Aloin juoksemaan auditorion läpi etsien siivoojaa, ja yhdellä penkkirivillä kaikki kaatoivat punaista ja keltaista viiniä lattialle rivien väliin, niin että ne sekoittuivat kuvioiksi. Siivooja kärryineen tulikin vastaan ja kerroin hänelle että tuoliin kaadettiin jotain, hän lähti juoksujalkaa pesemään sitä. Kävelin perässä ja kohta hän tiesikin jo kertoa että viiniä se oli, ei lähde pois. Juoksin auditorion eteen ja järkytyin siitä miten ihmiset pruikkivat ketsuppia ja sinappia ympäriinsä. Aloin kiekumaan englanniksi että heidän täytyisi lopettaa, kokien pahaa oloa siitä kun epäilin että teinkö edes oikein, kun kukaan muu kuin minä ei tehnyt mitään. Siivoojakin oli häipynyt. Vaihtarit katsoivat minua ihmeissään ja sanoivat että ei tuoleille mitään roisku.

[Kyllikki6]

Toivottavasti tää oli enneuni  : Mulla on tuolla kaapin perukoilla jemmassa yhdet motivointifarkut, odottamassa sitä päivää kun en enää ole liian paksu perhoseksi ja mahdun niihin. Siinä unessa ne meni aivan heittämällä päälle ja olivat väljät! Olin ihan, et no hemmetti, miten näitä nyt sit pitää, kun nää pyörii päällä Muistin sen äsken tuolla lenkillä "leijaillessa", vaikka vielä on yli 15kg matkaa, niin voi sitä silti mieleltään olla kevyt 

  K

[Kuuhilda]

Mitä se meinaa, kun unet katoaa kokonaan?
Mulla ei ole kovin värikäs unimaailma ollut ikinä, mutta nyt ei ole unen unta tullut aikoihin.
Viimeinen jonka näin, oli sellainen että kiipesin etunenässä jyrkkää mäkeä ylös. Se oli raskasta. Jotkut - todennäköisesti lapseni-tulivat perässäni. Oli talvi, ja tie sekä maisema luminen. Oltiin pulkkamäkeen menossa kai. Sitten tajusin, että ollaan väärässä sunnassa, ja toiset jotka olivat alhaalla olivat kääntyneet oikeaan, ja meidän piti palata kiireesti pulkalla ( tai jollain muulla sellaisella ) laskien muiden luo, ja se lasku oli hurja.
Sen jälkeen...ei viikkoihin mitään.

[Eklektikko]

Eivät unesi ole kadonneet, näet edelleen rem-unia mutta et vain muista niitä.
Voimakas stressi tai päihteet voivat aiheuttaa moista, alkoholi itse asiassa vähentää kyllä rem-jaksoja mutta eivät ne kokonaan pois jää.
Riittävä määrä unta ja stressin vähentäminen voivat auttaa siinä, että alkaisit taas muistaa unesi.

[Indium]

No mullahan nyt tipahtelee pätkiä viime yön unista. Toisessa ketjussa jo mainitsin liehuvat rintakarvat (höähh?), nyt tuli vielä yksi väläys, "Onko mulla himmennin? Oi onko mulla himmennin?!?"  

[Kuuhilda]

Tiiän, että ei ne unet katoa, vaikkei niitä näekkään.
Mutta stressi ja univelka sopii kuvaan kyllä. Entäs tupakka?
Olen alkanut imeä sitäkin pirua taas oikein urakalla.

[Kyllikki6]

Näin unta, että taivaalla lensi kirjain muodostelmassa mustia lintuja (mun unissa mikä tahansa on mahdollista  ) ja ne muodosti muistaakseni "& V.A" kuvion. Toi oli taas ainoa uni mitä muistin, niin aloin tossa aamulla kelaileen, mikä tai kuka V.A. ja ainoa joka nyt pulpahti pintaan oli V.A. Koskenniemi. Hieman tässä koittanut perehtyä hänen tuotantoon ja jollakin tavalla kolahtelee kohdilleen.. Ehkei sillä edes ole väliä, oliko ne kirjaimet juuri noin, ainakin tähän flunssaiseen päivään tuli hitunen kipinää 

[Ambrel]

Mä oon alkanut vähän pelkäämään mun unia, tai niitä jotka jää mieleen ja joista tulee se erityinen tunne, ja jotka ovat useimmiten toteutuneet.
Näin vähän aikaa sitten unta jossa näytettiin mieheni antamaa rannekorua minulle, taustalta mieheni sanoi että "No anna se sitten minulle takaisin", ja annoin sen hänelle takaisin.
Sitten aika vasta näin unen jossa poistin puhelimestani mieheni hellittelynimen edessä olevan "ICE" -koodin, tosin jätin kyllä sen hellittelynimen siihen.
Jaahas, pitäiskö tässä sitten vain odotella ja pelätä vai ovatko nuo merkkejä siitä että pitäisi tehdä jotain erityistä suhteemme eteen?  :

plaah, olen väsynyt.

noh, jotain hyvääkin. minulla on tehnyt jo pari päivää mieli älyttömästi juustokakkua ja olen parina viime yönä nähnyt jopa untakin siitä kun väsään niitä.

[Kuuhilda]

Näin ihan kreisin unen. En ole muuten koskaan ennen tällaista nähnyt. Uiskentelin jossa ruoassa, taisi seoksessa olla ainakin lasagnea ja paljon juustoraastetta jota hieroin sääriini ja ajattelin samalla jotenkin tyyliin, että tämä voi tulla kalliiksi mutta ei se sitten vaikuttanutkaan siltä tai en murehtinut asiaa sen enempää. Samassa unessa taas ensirakkauteni tuli osoittamaan tukensa minulle sivelemällä isovarpaani 

 

Ja Ambrel väsää juustokakkuja 

Onpas nyt juustoisaa tosiaan

[Indium]

Tuli tämmöseen ihme aikaan väläys viime yön unesta... jonkin sortin rata joka piti kulkea läpi, osa siitä vei itse mua eteenpäin jollain kelkalla tai sellaisella, osa piti kiivetä/kulkea omin voimin. Kaikki osat vaaleaa koivupuuta.

Tää uni itse asiassa on mulla ollut ennenkin, eri variaatioina. Joissain niistä tuun radalla kohtiin joista en vaan tajua miten mennään eteenpäin, joskus liikutaan valtavien hallien katonrajassa.

Mutta tällä kertaa oli vain ihan pieni rata pienessä huoneessa, koko tilanne erilainen kuin aiemmissa unissa. Kun tuli se kohta että piti antaa koneen viedä (en muista istuinko vai roikuinko jotenkin) niin odotin ihan hirveää loppumäkeä jossa kiljuisin kun hirvittää kauhea vauhti, mutta se loppumäki olikin tosi pieni, kuin sylivauvojen pulkkamäki, ja jäi hyvä mieli.

[faerie]

Olin liikuntahallissa, jossa oli juoksurata. Juoksuradan varrella oli ovia, ja niistä pääsi paikalliseen liikuntakeskukseen. Juoksin lenkkiä ja näin äitini, joka oli tullut radalle hollantilaisesta hotellista, jonka nimi oli doorvaark mir hilfen (?!?!?! en tiedä mistä tuo nimi tuli?!) ja halusin ehdottomasti päästä sinne. Lähdin siis juoksemaan juoksurataa niin kovaa, että ovi ulkopuolella vaihtui hotellin oveksi. Selitys tälle oli, että juoksin niin kovaa ettei ulkomaailma kestänyt nopeuttani paikoillaan vaan vaihtui juoksunopeuteni verran etelään päin... Eli pääsin juoksemalla hotelliin!!

[ryuuou]

Yksi mieleen painunein uni, jonka olen nähnyt useammankin kerran. Väliä on ollut joitakin vuosia.. ensimmäisen kerran joskus lapsena.

Se suunilleenkin menee näin:
Ilma on pilvipoutainen ja aurinko koittaa tirkistellä pilvien takaa.
Kävelen kuusikon läpi kulkevaa soratietä, jonka vasemmalle puolelle aukeaa vähänmatkan päässä niittyaukeama.

Jossa kasvaa noin polveen asti ulettuvaa vihreää heinää. Kauempana niityllä nousee mäki jonka harjalla on täysin valkoinen 2 kerroksinen tasakattoinen funkkismainen talo, jonka lähimaastossa kasvaa muutamia jonkinsorttisia lehtipuita.
Joiden katveessa seisoo kourallinen mustiin laseihin ja pukuihin sonnustautuneita miehiä.

Talon yläkerrassa on iso pyöreä ikkuna, jonka takana näen itseni istumassa (tai näin ainakin luulen) ja katson sieltä itseäni sinne soratielle.