SanctAstra
|
|
« Vastaus #2520 : 04.05.2012 18:27:53 » |
|
Joku oli vääntänyt oikein ison "tortun" mun auton takapenkille. En saanut sitä siivottua pois. Rahaahan se tiesi.
|
|
|
tallennettu
|
May those who Love us Love us / And those that don't Love us / May God turn their hearts / And if He doesn't turn their hearts / May He turn their ankles / So we'll know them by their limping. ~ Celtic blessing ~
|
|
|
SanctAstra
|
|
« Vastaus #2521 : 05.05.2012 14:40:52 » |
|
Viime yönä ex-mies oli unessani. Hän oli kasvattanut kunnon taljan sileää pitkää karvaa selkäänsä ja olkapäilleen. Tukka oli leikattu kerroksittain ja näytti terveeltä sekä paksulta että kiiltävältä. Meillä oli kovin lemmekäs yö ja hän oli hyvin huomaavainen. Ja todellisuudessa en voi sietää karvaisia miehiä tai ainakaan kovin karvaisia.
|
|
|
tallennettu
|
May those who Love us Love us / And those that don't Love us / May God turn their hearts / And if He doesn't turn their hearts / May He turn their ankles / So we'll know them by their limping. ~ Celtic blessing ~
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #2523 : 15.05.2012 09:04:35 » |
|
Olin junassa haikein mielin. Ajattelin yliopistosta toiseen vaihtamista, mietin että kyllähän vanhoja kursseja voi sentään hyväksilukea ja uudella kampuksella olisi vähemmän käveltävää kun luentosalit olisivat vierekkäin - jopa eri alojen luentojen. Vanhalla kun ihmiset olivat välillä kuin poissa vaikkeivät olleetkaan, koska rakennukset olivat kaukana toisistaan.
Hakuaika oli kyllä vähän päässyt ohi, oli jo kesäkuu, mutta ajattelin että kyllä silti menen sinne jotenkin. Junan ikkunasta näkyi vihreitä koivuja.
Sitten saavuinkin äitini taloon, joka unessa oli jonkinlainen opiskelijoiden kimppa-asunto. Siellä ei ollut ketään muuta paikalla kuin yksi nuori, erittäin lihava, intialaisen näköinen mies tummansinisessä t-paidassa löhöilemässä kyljellään jollain sohvalla. Hän keitti ruokaa äidin ikivanhoilla kattiloilla, valtavia perunoita neljä tai viisi kappaletta. Kommentoin siitä että vettä oli kattilassa liikaa perunoiden määrään nähden, ja hän sanoi että se oli tarkoituskin, ja perunat olisivat kypsiä ihan kohta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Metsänkeiju
|
|
« Vastaus #2524 : 16.05.2012 18:36:45 » |
|
soma olin vastaamassa uneesi/kahteen uneesi jo pitkät pätkät, mutta jotain tapahtui ja ne hävisi. Olen myös aika kireinen nyt välillä.. tai en kiireinen.. mutta, vaikeuksia on, sanottakoon suoraan. Saa kuitenkin kaikki (mieluiten tutut enimmäkseen että hoku roti pyynnöissä on) niin yv:tä ja tulkinta-apua, jos jokin uni tuntuu Todella tärkeältä oman elämän kannalta. Kaikkea hyvää kaikille teille ihanille astrolaisille tääl mie käväiskelen ja taustailen aina välillä.. -MK
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Metsänkeiju
|
|
« Vastaus #2525 : 16.05.2012 20:14:34 » |
|
Metsis, toivottavasti sun vaikeudet pian helpottaa. Mulle saa lähettää yv:tä jos tulee jotain. thanks elämässä järjestyy aina kaikki ja kestän yllättävän suuret murheetkin kun tiedän että ise olen nämä valinnut, niin monia pystynyt jo nyt auttamaan ja vielä pystyn paljon. Tälllä hetkellä maailmasta "paremman teko" vaatii uhrauksia ja kärsimyksiä. Mutta ne ovat sen arvoisia, muistakaamme kaikki, kun tuntuu että elämä romahtaa niskaan. Rakkauvella, miä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #2526 : 20.05.2012 07:15:18 » |
|
Mä pelastin mun lapset juoppohullulta joka alkoi heitellä puukkoja, tein jotain tummanvihreän sateenvarjon kanssa, ja miittasin nipun astrolaisia, joskaan en muista keitä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|
Kuuhilda
|
|
« Vastaus #2528 : 20.05.2012 12:17:57 » |
|
No nih, thanks Nikki, pyörivä miekka tosiaan Kun se oli tummanvihree, niin josko minä rakastaen lapsiani siinä suojelin... Mun kuu on tossa hötäkässä 1 aste mukana, joten kai sen nyt on uniinkin tultava. Urania ja kronos on viiden asteen päässä mun noususolmulta näköjään....ja syntymäkartalla Urania on näköjään napakasti DC:llä Erilaista, kiehtovaa, puoleensa vetävää? Tai ehkä mä löydän rakkauden astrologista
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
ya
Satunnainen astroilija
Viestejä: 2
|
|
« Vastaus #2529 : 21.05.2012 22:33:36 » |
|
Mulla on monia muutaman vuoden välein toistuvia unia.
Yksi niistä toistuu neljän vuoden välein. Ensimmäisen kerran näin sen 6-vuotiaana, sitten 10, 14 ja tänä vuonna se olisi taas sitten edessä.
Uneni sijoittuu suurehkoon omakotitaloon. Itseni lisäksi siellä on muutama henkilö (en tunne heitä). Ulos ei voi mennä, koska siellä on kaikenlaisia "hirviöitä" ja muita, eikä siellä selviydy. Talossa on ylä- ja alakerta, sekä kellari. Unessa ahdistun kun edes ajattelen kellaria, mutta menen sinne silti, koska etsin jotain. En tiedä mitä etsin, mutta tiedän, mistä sen löytää. Kellarissa on monia, monia ovia, sellainen kunnon sokkelo, mutta löydän silti joka kerralla huoneeseen, jossa on onkalo. Siis sellainen lattian läpi menevä kuoppa/kolo, täynnä multaa ja juurenpalasia. Kuitenkin rohkaisen mieleni ja kömmin pieneen koloon (jossa ei ole painovoimaa sitten ollenkaan) ja menen siitä läpi (tässä kohtaa huomautan, että 6 ja 10-vuotiaana aukko oli tilava, mutta 14-vuotiaana, kun olin hieman kasvanut joka suuntaan, se tuntui pienemmältä). Onkalon toisella puolen on täysin uudenlainen maailma, jossa ei ole ainkaan ihmisiä minun lisäkseni. Siellä on onnellinen ilmapiiri, hiljaista (silti muistaakseni jonkunlainen musiikki) ja aurinko paistaa aina. Sen lisäksi siellä on joitain kummallisia olentoja. Ne eivät ota mitään kontaktia eivätkä osoita agressiivisuutta, vaan elävät omaa elämäänsä rauhassa sen maailman kanssa.
Hassuinta tässä unessa on se, että en herää oikeastaan millään, ennenkuin olen kömpinyt takaisin "omaan maailmaani" siitä onkalosta. Nukuin kerran lähemmäs 21 tuntia, kun olin vaeltanut vähän pidemmälle tutkiskelemaan, enkä löytänyt enää paluureittiä.
Eräs toinen uni (kaksi kertaa nähty, en kiinnittänyt siihen niin paljoa huomiota kuin edelliseen) kertoo taas metsän keskellä sijaitsevasta kartanosta/sisäoppilaitoksesta tms (voisin piirtää alueesta kartan, muistan sen melko hyvin). Siellä on erikseen grillikatos, laituri, suuri järvi ja paljon muuta. Mutta ei ulospääsyä. Unessa ei ole mitään muuta, mitä tahtoisin muistaa, kuin yksi henkilö. Hän on melko pitkä, sinisilmäinen poika, iältään ehkä 17-23 vuoden välillä. Hänellä on melko pitkät, kiharahkot hiukset sekä hieman surulliset kasvonpiirteet. Molemmissa unissa on sattunut jotain ikävää, ja kun olen selviytynyt niistä, etsin pojan käsiini ja hän halaa minua pitkään. Emme sano sanaakaan, hän vain silittää tukkaani ja minä itken peloissani.
Kenelläkään vastaavia unia, etenkään ensimmäisen kanssa ?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
SanctAstra
|
|
« Vastaus #2530 : 24.05.2012 20:45:47 » |
|
Näinpä unta, missä yksi ensimmäisistä poikaystävistäni, tai lähinnä hänen henkensä, tuli vierailemaan luonani jossain yleisötapahtumassa. Hänen henkensä oli aikamoinen räyhänhenki, johtuen luultavasti meidän myrskyisästä suhteestamme (unessa oli, oikeasti ei), joka oli jotain viha-rakkaus-akselilta ja hyvin ääripääsuhde siis. No tämä henki alkoi viskoa ja paiskoa minua ympäri huonetta vai olikohan se jokin terassi. Kuitenkin, henki paiskoi minua seinille ja lattioita pitkin. Tunnistin hengen, vaikken sitä nähnyt, eikä kukaan muukaan ympärillä olevista ihmisistä sitä nähnyt. Kovasti ihmiset ihmettelivät, kun lentelin pitkin poikin ilan näkyvää syytä. Yritin sitä sitten selitellä jollain lailla ja hymyillä "koettakaa ymmärtää"-hymyä. Vähän nolotti. Hetken kuluttua henki sitten lähti. Poistuin terassilta vihreänturkoosissa kesämekossani sisälle harmaaseinäiseen hirsihuvilaan, jossa yleisötapahtuma, messut, olivat. Messuilla oli kaikenlaisia esilleasettajia, mutta myös kirpputoripöytiä ja jossakin etäämmällä oli elävä orkesteri, kuulin musiikin ja näin tumman kiharapäisen (hiukset ulottuivat korvan lehtiin ja olivat luonnonkiharat) miehen, jolla oli pyöreähköt silmälasit, tumman ruskeat silmät ja hän soitti jotain huilua tai vaskipilliä. Kuljin ympäri messuja ja pysähdyin erään kirpputoripöydän ääreen tunnistaen pöydällä olevat vaatteet omiksi entisiksi vaatteikseni. Nostelin vaatteita silmieni eteen ja hymyilin kaikille muistoille, joita vaatteet mieleeni toi. Kiharatukkainen mies oli pöydän toisella puolella kuin itse olin. Hän oli hieman etäämmällä. Sanoin hänellekin, että pöydällä olevat vaatteet olivat vanhoja vaatteitani ja muistan kuinka vielä niihin mahduin. Hymyilin ja mies hymyili minulle takaisin. Myös muutama muu, nainen, hymyili minulle kun puhuin lähinnä ääneen itsekseni ja nostelin vaatteita silmieni eteen ja laskin takaisin pöydälle. Sitten lähdin ulos hirsihuvilasta terassille, ulkona oli alkanut tuulla rajusti. Tukkani hulmusi kuin missäkin tuulitukka-mainoksessa ja tuuli tarttui myös mekkoni helmoihin riepottaen niitä. Tuuli oli raju muttei kylmä. Laskeuduin terassilta järvenrantalaiturille ja vilkaisin vasemman hartiani suuntaan ja näin kiharatukkaisen miehen istuvan ulkona puutarhatuolilla kauempana minusta. Tuntui hassulta. Jatkoin matkaani laiturille ja laiturin päässä näin kuolleen naisen, rodultaan aasialaisen (tarkemmin en osaa määritellä). Naisen kasvot olivat kalpeat ja kasvojen poikki meni pitkä musta hiussuortuva. Nainen katsoi minuun kuin elävä. Hän sanoi nimen Pang Chang tarkoittaen itseään. Toistin nimen ja nainen nyökkäsi. Sen jälkeen hän vajosi tummaan tyyneen järviveteen laiturin päässä. Olin kovin kummissani, enkä tiennyt mitä tehdä. Omituista oli myös se, että tuuli oli riepotellut tukkaani ja leninkiäni astellessani laiturille, mutta laiturin päässä oli aivan tyyntä kuten oli järvikin. Hoksasin tuossa äsken, että se kiharapäinen mies oli enkeli, Mikael. En ole aikoihin törmännyt häneen unissani. Mikä helpotus nähdä häntä pitkästä aikaa.
|
|
|
tallennettu
|
May those who Love us Love us / And those that don't Love us / May God turn their hearts / And if He doesn't turn their hearts / May He turn their ankles / So we'll know them by their limping. ~ Celtic blessing ~
|
|
|
Hamal
|
|
« Vastaus #2531 : 24.05.2012 21:07:32 » |
|
Uneni sijoittuu suurehkoon omakotitaloon. Itseni lisäksi siellä on muutama henkilö (en tunne heitä). Ulos ei voi mennä, koska siellä on kaikenlaisia "hirviöitä" ja muita, eikä siellä selviydy. Talossa on ylä- ja alakerta, sekä kellari. Unessa ahdistun kun edes ajattelen kellaria, mutta menen sinne silti, koska etsin jotain. En tiedä mitä etsin, mutta tiedän, mistä sen löytää. Kellarissa on monia, monia ovia, sellainen kunnon sokkelo, mutta löydän silti joka kerralla huoneeseen, jossa on onkalo. Siis sellainen lattian läpi menevä kuoppa/kolo, täynnä multaa ja juurenpalasia. Kuitenkin rohkaisen mieleni ja kömmin pieneen koloon (jossa ei ole painovoimaa sitten ollenkaan) ja menen siitä läpi (tässä kohtaa huomautan, että 6 ja 10-vuotiaana aukko oli tilava, mutta 14-vuotiaana, kun olin hieman kasvanut joka suuntaan, se tuntui pienemmältä). Onkalon toisella puolen on täysin uudenlainen maailma, jossa ei ole ainkaan ihmisiä minun lisäkseni. Siellä on onnellinen ilmapiiri, hiljaista (silti muistaakseni jonkunlainen musiikki) ja aurinko paistaa aina. Sen lisäksi siellä on joitain kummallisia olentoja. Ne eivät ota mitään kontaktia eivätkä osoita agressiivisuutta, vaan elävät omaa elämäänsä rauhassa sen maailman kanssa.
Kuulostaisi kovasti reissulta paikkaan josta shamaanit käyttävät nimeä Alinen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
nikki
|
|
« Vastaus #2532 : 24.05.2012 21:57:28 » |
|
Niin ja astrologisesti :lta.. ja 4 vuoden sykleissä henkistä kasvua .n ja :n aspektien tahtiin, näiden aspektit syntysijoilleen.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Indium
Vieras
|
|
« Vastaus #2533 : 25.05.2012 08:31:37 » |
|
Kysyin neuvoa ja pahoitin mieleni, kun minuun selin istunut tyttö sanoi "olet asunut täällä niin kauan, kyllä sinun pitäisi jo tietää". Tämä vahvisti ahdistavaa ajatustani siitä, ettei hän ollut koskaan pitänyt minusta.
Rakas ihminen oli hankkinut turkoosin pystytukan ja oli vihdoin tulossa samaan illanviettoon kanssani. Ovimaksua kerättiin purkkiin joka kiersi silmieni edessä, minä sain juosta sen kiinni portille asti että kahden euron maksu tuli suoritettua. Itämaisen näköinen vaihto-opiskelijapoika laski pyllyllään takaperin viiden askelman rappuset sen portin luona. Joku otti valtavan kourallisen kolikoita ovimaksupurkista pois ja toinen ihminen varmisti että joo, juuri näin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sherry
Kohtuuastroilija
Viestejä: 62
|
|
« Vastaus #2534 : 26.05.2012 11:34:12 » |
|
Mä näin viime yönä hirveän ahdistavia unia Ensimmäisessä ajoin autoa, ja ihan yhtäkkiä mun eteen juoksee valtavan iso hirvi. Yritän väistää sitä, mutta se rysähtää suoraan konepellin päälle ja sen sarvi tulee ainakin tuulilasista läpi mutten muista osuuko se minuun... Kömmin ulos autosta, tärisen shokissa ja yritän päättää soitanko ensin vanhemmilleni vai kaverille. Toisessa unessa pakenen kahta miestä, jotka yrittävät raiskata minut. Kiljun ja huudan apua, mutta kukaan ei tule auttamaan vaikka juoksen keskellä omakotitaloaluetta. Lopulta ryntään ystäväni äidin luo. Luulen, että kaikki on hyvin, mutta ykskaks makaankin alasti näiden kahden miehen edessä jonkun sängyllä. Viimeisessä unessa sovimme ex-poikaystäväni (sen, jonka kanssa valve-elämässä olemme vetäneet toisiamme puoleemme magneetin tavoin viimeiset 10v emmekä vieläkään meinaa päästä toisistamme irti) kanssa, että hirttäydymme yhdessä. Ostamme jonkinlaiset "paketit", jotka sisältävät hirttoköyden ja joitain muita "tärkeitä" tavaroita ko. tapahtuman suorittamiseen. Kun sitten SE päivä koittaa ja lavakin on rakennettu valmiiksi ja ihmiset tulleet katsomaan, minä alankin perääntyä. Ex-poikaystäväni haluaa silti hirttäytyä, ja minä yritän kovasti suostutella häntä muuttamaan mielensä. Hirveän pitkään siinä menee, mutta onneksi lopulta hänkin päättää unohtaa koko jutun ja jatkaa elämää eteenpäin. Mä itken koko unen ajan tosi paljon, ja herätessänikin olo on ahdistunut ja piti miettiä hetki että olihan se varmasti vain unta.. Mä melkein voisin arvata mitä tolla kolmannella unella yritetään viestittää, kun olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt pitäisikö mun yrittää auttaa ex-poikkista luopumaan eräästä hänelle niin hirveän tärkeästä (= turhasta ja vahingollisesta) asiasta. Mutta ex on aina ex ja en mä nyt tiedä kannattaako mun enää sotkeutua sen elämään.. Sitten taas toisaalta, ehkä meidät onkin laitettu kohtamaan juuri sen takia että mun olisi tarkoitus auttaa häntä tässä asiassa kun hänkin on auttanut ja opettanut mua tosi paljon meidän ystävyyden aikana :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|