Muutama yö sitten näin unta, jossa oltiin jossain päin maalla,
ennestään tuntemattomassa ympäristössä - ikävä kyllä mukana
oli lähisukulaisia, joihin en pidä yhteyttä ellei ole ihan pakko.
Kävelimme kuivahtaneella ruohotuppaitten täyttämällä pellolla,
jonka sarkojen välissä oli ojat. Siis jätetty olemaan vaan koko
ympäristö. Aitat ja muut rakennukset olivat käyttökunnossa.
Toiset heittelivät pienelle kissanpennulle jauhelihaa ruohon sekaan,
jota käytöstä ihmettelin. Pennun vatsa menee tukkoon, jos korret
tarttuvat lihaan, eikä muutaman viikon ikäisen pennun elimistö
kestä edes leikkausta, jota tilanne vaatisi.
Sukulaiset (varsinkin komentoorska-siskoni) sättivät minua ja
komennellen sanoivat:
"Älä siitä (kissasta) välitä!"
Toiset jättivät minut yksin tarkkailemaan tilannetta ja eipä aikaakaan,
kun pentu alkoi naukua ystävällisesti sekä hakeutua lähemmä minua.
Ojensin käteni hiukan takaviistoon ja laskeuduin seisomaan vinottain.
Pentu kirkuen ilosta syöksyi kättäni pitkin olkapäälleni ja alkoi kehrätä
kuin tasaisesti käyvä moottori. Puski korvanseutuani ja tarkasteli
toisten loittonemista selvästi hyvillään. ---
Tähän tilanteeseen heräsin.
Oloni herättyäni oli vallan hyvä. Aloin heti miettiä unen symboleita,
niitten merkitystä.
Löysin sieltä kissan = elinvoiman symboli.
Pentu - oisko uudenlaiset olosuhteet...
Pohtiessani aloin ajatella tarkoittiko tämä paikka äitini kotia,
joka on ollut viljelemättä, kun viimeinenkin enoni kuoli.
---
Totta on, että elämäni on ollut rutiinien hoitamista sekä ongelmaisten
kannustamista kaikkien muitten kiireitten keskellä.
Varsinaista elämää en koe eläväni. Eihän täällä 'Helsinsky'ssä ole kuin
rynnimistä ja valittamista joka paikassa.
:
Mitä teille muille herää ajatuksia tästä?