seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Mutta nöyryys on ikään kuin egolle muistutuksena pysyä kuosissaan.

Nimenomaan. 

[Valo]

Mietin tuota myös siten, että jollakin lailla nöyryys ja kunnioitus nivoutuvat toisiinsa. Kunnioitus on jotenkin ymmärrettävämpi, siksikin että ilmenee omakohtaisena pikku haasteenani  : monesti vastaantulleena. Ehkäpä niinkin että nöyryyteen liittyy alisteisuus ja kunnioittamiseen tasavertaisuus??

[Ippuska]

Nöyrryn edessäsi elämä
vaikka egoni joskus edelleen
pullistelee kuin pullataikina.
Nöyrryn edessäsi elämä
sillä en koskaan täysin varmasti tiedä,
mitä se tuo tullessaan.
Olen erehtyväinen ja
jotain jää aina arvoitukseksi.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja hyväksyn sen,
että en voi hallita kaikkea.
Eikä tarvitsekaan.
Hyväksyn sen,
että minun ei tarvitse jaksaa kaikkea.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja luotan siihen,
että elämä kantaa.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja uskallan jälleen luottaa ihmisiin.
Vaikka minua onkin
"puukotettu selkään",
juuri siksi että olen luottanut.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja hyväksyn itseni juuri sellaisena,
jollaiseksi sinä olet minut muovannut.
Sulkematta kuitenkaan mahdollisuutta
vaikuttaa myös itse elämääni.
Kuitenkin...
Hyväksyn itseni
juuri sellaisena kuin olen,
Vaikka se onkin välillä vaikeaa.
Nöyrryn edessäsi Luoja,
joka kaiken elämän olet luonut.
KIITOS! 

KIITOS Itsellesi    Yhdyn rukoukseesi 

[Minerwa]

Paljon viisaita sanoja ja ihania runoja 

Arvokkaasta asiasta aloitit keskustelun, Rakkaudenvalo! Nykymaailmassa nöyryys tuntuu helposti unohtuvan kaiken sen suoriutumispakon ja oman edun tavoittelun alle, jotka ovat ikäänkuin enemmän muodissa. Valitettavasti. Jokaisessa meissä on kuitenkin myös nöyryyttä - kunhan annamme sen tulla esiin, kukoistaa. Lapsihan on luonnostaan nöyrä elämän ihmeiden edessä. Ehkäpä meidän nöyryyttä etsiessämme pitäisikin siis etsiä sisäistä lastamme...?

Minustakin nöyryys on puhtaimmillaan toisten ihmisten, luonnon ja elämän kunnioitusta. Sitä, että asettuu samalle tasolle, eikä ylennä itseään, alenna muita - poimi sulkia hattuunsa toisen heikkouksista omaa epävarmuuttaan peitelläkseen. Todellinen vahvuus löytyy juuri nöyryydestä ja siitä, että uskaltaa katsoa sitä "vähäisintäkin" silmiin aidosti hyväksyen ja kunnioittaen. Jeesus oli tästä loistava esimerkki.

"Älkää alentako, ettei teitä alennettaisi."

Itsekin opettelen!

[Rakkauden enkeli]

Paljon viisaita sanoja ja ihania runoja 
Ehkäpä meidän nöyryyttä etsiessämme pitäisikin siis etsiä sisäistä lastamme...?

Kiitos.  Hieno oivallus sillä juuri siihen sisäiseen lapseemme se nöyryys parhaiten "linkittyykin". Kun lapsen lailla elämme ihmetellen ja pienistäkin asioista iloiten. 

"Sillä lastenkaltaisten on taivasten valtakunta" 

[Minerwa]

Ehkä se onkin niin, että kaikkein pienimmissä elääkin se suurin viisaus! Pieni lapsi ihmettelee uusia asioita ja erilaisia ihmisiä, muttei tuomitse. Surullista on ollut törmätä esimerkiksi vanhempiin, jotka ovat kieltäneet lastaan leikkimästä eri värisen, eri sosiaaliluokkaan kuuluvan, kehitysvammaisen tai muuten erilaisen lapsen kanssa - tai muulla tavalla välittäneet omia ennakkoluulojaan lapselle. Pikkuhiljaa syntyvät ennakkoluulot karistaen pois nöyryyttä; lapsen luontaista rohkeutta kohdata erilaisuus, tutkia avoimin mielin ja hyväksyä sekin, mikä tavalla tai toisella on itsestä poikkeavaa.

Tärkeää on tietysti erottaa hyvän ja pahan rajat - mutta iso osa ennakkoluuloistamme ja peloistamme lienee kuitenkin aiheettomia

Onneksi jokainen meistä voi kehittyä ja kehittää itseään läpi elämän. Sen, minkä lapsena osasi luonnostaan, voi varmasti oppia myös aikuisena. Niitä pieniä, suuria ihmeitä ja ilon aiheita on löytyy aina, kunhan kulkee avoimin mielin ja nöyrin sydämin. 

[Rakkauden enkeli]

Ehkä se onkin niin, että kaikkein pienimmissä elääkin se suurin viisaus! Pieni lapsi ihmettelee uusia asioita ja erilaisia ihmisiä, muttei tuomitse. Surullista on ollut törmätä esimerkiksi vanhempiin, jotka ovat kieltäneet lastaan leikkimästä eri värisen, eri sosiaaliluokkaan kuuluvan, kehitysvammaisen tai muuten erilaisen lapsen kanssa - tai muulla tavalla välittäneet omia ennakkoluulojaan lapselle. Pikkuhiljaa syntyvät ennakkoluulot karistaen pois nöyryyttä; lapsen luontaista rohkeutta kohdata erilaisuus, tutkia avoimin mielin ja hyväksyä sekin, mikä tavalla tai toisella on itsestä poikkeavaa.

Tärkeää on tietysti erottaa hyvän ja pahan rajat - mutta iso osa ennakkoluuloistamme ja peloistamme lienee kuitenkin aiheettomia

Onneksi jokainen meistä voi kehittyä ja kehittää itseään läpi elämän. Sen, minkä lapsena osasi luonnostaan, voi varmasti oppia myös aikuisena. Niitä pieniä, suuria ihmeitä ja ilon aiheita on löytyy aina, kunhan kulkee avoimin mielin ja nöyrin sydämin. 

Amen.