seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Tänä aamuna heräsin ensimmäisenä sanana voimakkaasti mielessäni NÖYRYYS. "Oikea" nöyryys ei ole itsensä ja/tai arvonsa alentamista, eikä se ole mitenkään sidoksissa nöyryyttämiseen. En tässä sen enempää selittele näin, vaan annan nöyryyden kummuta runoni muodossa...
Mitä teidän mielestänne on nöyryys?

Luojani,
minä nöyrryn olemaan se kuka minä olen.
Minä nöyrryn sinun edessäsi,
laskeudun polvilleni ja lasken pääni alas.
En alistuakseni vaan kunnioituksesta.
Kunnioituksesta kaiken luomasi edessä,
koko elämän edessä.
Olen liikuttunut...
Kuka voisi sinun suuruutesi,
viisautesi ja rakkautesi koettuaan
olla nöyrtymättä?

Luojani,
minä pyydän että autat minua vapautumaan
kaikesta turhasta.
Kaikesta vanhasta ja toimimattomasta
josta yritän kynsin hampain pitää kiinni.

Luo minut uudeksi,
säilyttäen vain kaiken tarpeellisen,
jotta voisin täysin palvella
korkeinta tarkoitusta.

Murra egoni sirpaleiksi,
jottei se itseni alentamisesta
siirry toiseen ääripäähän:
itseni ylentämiseen.
Sillä enhän ole alempi tai ylempi
kuin mikään luomasi.

Luojani,
minä nöyrryn edessäsi
suuresta kunnioituksesta ja rakkaudesta
kaikkea luomaasi kohtaan.

 

[Rakkauden enkeli]

(http://www.angels-on-earth.us/webimages/angel-left.jpg)

(http://www.maltaseminary.org/major/Vocations/mary%203.jpg)

[härkä-69]

Nöyryys on luopumista egon omavoimaisuudesta ja liittymistä Jumalalliseen Kaikkeuteen ollen osana sitä.   

[Rakkauden enkeli]

Aivan... Kiitos teille molemmille Sininen enkeli ja Mika-Matti.  Olenpas minä tänään herkällä päällä, niisk, ihan itkettää... 

[Intimaria]

Nöyryys on kunnioittamista. Elämänsuunnitelmansa kunnioittamista - tuli eteen mitä tahansa. Katseen luomista maahan siinä vaiheessa, kun on tajunnut egonsa hallitsevan. Egosta luopumisen jälkeinen tila.

[valonkantaja]

Minun mielestäni nöyryys on ennen kaikkea rohkeutta.

Nöyrän ihmisen suhteellisuudentaju on terve.

Kotipaikkakunnallani on yksi kaikkien tuntema kyläjuoppo, josta aina puhutaan, noh, tiedätte kyllä. Äitini on aivan oiva esimerkki nöyrästä ihmisestä. Hän on kaupungilla vihertyöntekijä ja päivittäin juttelee kaikenlaisten ohikulkijoiden kanssa. Hän on ystävystynyt juoppojen kanssa. Usein hän kertoo kuinka ihania ja viisaita ihmisiä nämä ovat. Viimeksi kun hän jutteli tämän kyläjuopon kanssa, tämä juoppo sanoi "ihmiset kyllä tietävät, milloin Pena on käynyt alkossa ja mitä viinaa hän on ostanut, mutta tärkeämmistä asioista he eivät tiedä, eivätkä välitä" (nimi vaihdettu). Suurin osa ihmisistä katsoo muualle ja kulkee ylimielisenä nenä pystyssä ohi, ajatellen "hyi h*lvetti noita deekuja"...

Nöyryys on sitä, että uskaltaa ryhmässä puolustaa ihmistä, jonka muut tuomitsevat. Uskaltaa sanoa ääneen "ei se mitään, kaikki tekevät virheitä" kun joku on mokannut ja muut ovat suivaantuneita.

Nöyryys on sitä, että malttaa kuunnella itseään viisaampia ihmisiä ja ottaa opikseen heidän tarinoistaan. Nöyryys on sitä, että malttaa kuunnella myös vähemmän viisaita ihmisiä, sillä kaikkien asiat ovat yhtä tärkeitä.

Nöyryys on sitä, että kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut kun joku puhuu huolistaan - monet ihmiset luulevat tukemisen olevan sitä, että he alkavat kertoa omista vastaavanlaisista vaikeuksistaan ja murheistaan kun joku avautuu omistaan.

Nöyryys on vastaanottamista. Hiljaa oivaltamista. Sitä että näkee ja tuntee hiljaa sisimmässään, eikä koe tarvetta sanoa sitä ääneen.

[Kaarina Niro]

Hyvin kiteytetty tuo tarina nöyryyden teoista, sillä sitä sanomaa voisin kertoa sitenkin, ettei ole kuin tunnetta siitä, että on tasavertainen joka ikisen ihmisen kanssa,jonka matkaa seuraa läheltä tai kaukaa. Koska kukaa meistä ei tee mitenkään nyt muuten kuin puhdistaa koko ihmiskunnan karmaa, joten voimmeko ketään hyljeksiä sen takia? 

Äidillesi, valonkantaja, lähetän sydämeni ajatuksella oikein lämpöiset terveiset! 

[Rakkauden enkeli]

Oi, niin hyvin kirjoitatte... 

[Pocahontas666]

Nöyryys on sitä, että ymmärtää nöyrtyä ylempiensä seurassa.
Eli teidän  oletten niin nöyriä, että minulla vähän hävettää 

[Intimaria]

Mitä tarkoittaa Pocahontas tuolla lauseella?

[Pocahontas666]

Tarkoitin juuri sitä mitä Mika-Mattikin 

[Rakkauden enkeli]

Tämä aihe on tullut jälleen ajankohtaiseksi... Toivon, että täällä viriäisi uudelleen keskustelua nöyryydestä. Mitä nöyryys on teille, kuinka se näkyy elämässänne yms.?

Tässä uusi runoni nöyryyteen liittyen:

Nöyrryn edessäsi elämä
vaikka egoni joskus edelleen
pullistelee kuin pullataikina.
Nöyrryn edessäsi elämä
sillä en koskaan täysin varmasti tiedä,
mitä se tuo tullessaan.
Olen erehtyväinen ja
jotain jää aina arvoitukseksi.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja hyväksyn sen,
että en voi hallita kaikkea.
Eikä tarvitsekaan.
Hyväksyn sen,
että minun ei tarvitse jaksaa kaikkea.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja luotan siihen,
että elämä kantaa.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja uskallan jälleen luottaa ihmisiin.
Vaikka minua onkin
"puukotettu selkään",
juuri siksi että olen luottanut.
Nöyrryn edessäsi elämä
ja hyväksyn itseni juuri sellaisena,
jollaiseksi sinä olet minut muovannut.
Sulkematta kuitenkaan mahdollisuutta
vaikuttaa myös itse elämääni.
Kuitenkin...
Hyväksyn itseni
juuri sellaisena kuin olen,
Vaikka se onkin välillä vaikeaa.
Nöyrryn edessäsi Luoja,
joka kaiken elämän olet luonut.
KIITOS! 

[Freyja]

voih, sanoja joita minäkin voisin sanoa... kunhan saan siihen taas voimaa.

kiitos 

[Rakkauden enkeli]

voih, sanoja joita minäkin voisin sanoa... kunhan saan siihen taas voimaa.

kiitos 

Voimia sinulle! 

[Valo]

Olen tullut kohdanneeksi ja eläneeksi kotipaikastani johtuen välillä herännäisyyden nöyryyskuvaa, joka muuten taitaa olla muutenkin Suomessa sitä protestanttisen opin värittämää. Siis että pidetään vaan sitä kynttilää vakan alla ja madellaan vaan niinkuin kunnon kiltit matoset, ja se jos joku on vähän konstikasta nöyryyttä - siinä kun antaa oman voimansa pois Jumalan kepin pelossa. Ja että ei ole ansainnut hyvä asioita osakseen, tai jos niitä tulee niin sitten ollaan vielä nöyrempää että minulle possulleko Luojan helmiä, herraisä..  Ja polttaahan se kynttilä vakan pohjan puhki - ollaan niin nöyrää jotta ostetaan kaks kertaa kalliimpi rattori ku naapurilla.  No tuo nyt ei kuulunut aiheeseen..Mutta sanaan on jo semmoinen tulokulma että en osaa käyttää sitä "oikein".

Siten kuin kuvittelisin nöyryyttä voivan kuvata, sanoisin sen olevan kaiken vastaanottamista avoimena, ollen pelkäämättä keppiä - elää ja toteuttaa itseään rohkeasti, ja nähdä opetuksen lahja jokaisessa haasteessa, haastetta kuitenkaan ennakkoon piruna seinälle maalaamatta sillä väärällä nöyryydellä. Vaikka eräskin maalarimestari vuosisatoja sitten taisi kyllä maalata pirun kirkon seinään, kun ei tullut oikein seurakunnassa palvelleen kirkonmiehen kanssa juttuun.. tai sanotaan vain että yksi piru sai siellä seinällä tutut kasvot

Mutta nöyryys on ikään kuin egolle muistutuksena pysyä kuosissaan. Pikkuhiljaa elämän totuus ei kuitenkaan kysy kuin vastaantulevan hyväksymistä?