kirjoittaa:
Olen aina ollut aika herkkä ihminen, ja jollain tapaa aina omissa maailmoissani. 15-vuotiaana aloin kuulla ääniä ja näin mm. unen, jossa katsoin mummoni antamaan hyvin vanhaan, repaleiseen unikirjaan, ja siellä luki sanat: Sinusta tulee noita. Kaivoinkin seuraavana päivänä tuon kirjan esille joistain tavaroistani. Se oli kanneton ja repaleinen ja luin sieltä, mitä "kirja" unessa tarkoittaa. Kirjassa sanottiin: "unen kirjassa oleva ennustus toteutuu".
En tiedä, ei niin koskaan tapahtunut, ei minusta tullut noita. Mummoni tosin kertoi minulle, että hän oli nuorempana pelastanut isänsä hukkumasta, kun oli kuullut äänen, joka sanoi: mene joelle. Mummoani pidettiin omituisena...
Kuulin kuitenkin suurinpiirtein noitaennustus-unestani lähtien ääniä. Äänet puhuivat minulle, sanoja, lauseita, ja minulla oli intuitionmukaisia tuntemuksia ja ajatuksia, jotka toteutuivat. Alussa ne eivät olleet pelottavia, mutta myöhemmin mielialani... masennuin todella kovasti. Ääni oli sanonut minulle aikaisemmin: "Sinne minne olet kerran joutunut, helvettiin." Helvetissä minä tosissaan tunsin välillä olevani. Jos helvetti on jotain, niin se on se kamala tunne! Itsemurha ei ole vaihtoehto, kun syntyisi kuitenkin uudelleen ja joutuisi kohtaamaan samat asiat. Jouduin sitten puolisen vuotta sitten masennukseni takia sairaalaan, ja rukoilin Jumalaa, että paranna minut tästä masennuksesta!
Vointini paranikin sitten pikkuhiljaa, äänet loppuivat ym. mutta lopullisesti vasta sitten, kun tapasin erään henkilön, joka paransi minut yhdessä päivässä. En ole edes uskaltanut kertoa sitä kenellekään, koska pelkään sen rikkovan "taian" tai olevan liian hyvää ollakseen totta. Jokainen, joka on ollut masentunut, tietää, millaista on olla VUOSIA masentunut. Mutta millainen helpotus onkaan se, kun masennus on poissa ja elämä hymyilee. Tämä parantaja oli henkinen mestari, ei ehkä kaikille, mutta minulle hän todella on sitä. Tapaan hänet lähes joka yö unissani.
Mitä mieltä olette siitä, että onko joku voinut todellakin parantaa minut, vai olenko minä sairas?
Nykyinen intuitioni kehottaa minua rakastamaan yli kaiken, auttamaan ihmisiä, ja olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on. Tunnen, että mitä tahansa tapahtuukin, olen turvassa. Minusta pidetään huolta. En enää murehdi omia murheitani, kun tiedän, miten huonosti jollakin toisella voi asiat olla. Olen toisin sanoen koko ajan onnellinen. Se tuntuu minulle luonnottomalta tilalta kaikkien masennusjaksojen jälkeen.
Minulla ei ole parannuskeinoja masennukseen, mutta omalla kohdallani sairastuminen johtui todennäköisesti siitä, että olin aivan murtunut maailmassa olevan pahuuden takia - byrokratian, koulun, materiaalisuuden, itsekkyyden ym. takia. Olin lapsesta asti kärsinyt niiden vuoksi. En voinut kantaa sellaista taakkaa, kun näin maailman menevän koko ajan huonompaan suuntaan. Sitten kun olin aivan pohjalla, huomasin, että ainoa asia, millä on merkitystä, on mieli, ja on oltava toivoa, on oltava taivas sisällä, ja TOIVO.
Sitten vaan tekemään maailmasta parempaa paikkaa. Usko siihen, millaiseksi haluat oman maailmasi tehdä. Elä se todeksi. Tee kaikkesi auttaaksesi muita ja tee hyvää. Näin annat itsellesi parhaimman lahjan, minkä voit antaa.
Nyt kun minusta tuntuu näin hyvältä, niin onko minulla jokin mania vai onko tämä todellakin tapahtumassa minulle? Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Rakkautta kaikille ja iloa päivään ja yöhön