seuraava »

[Dala]

Minulla on pieni volpino italiano rotuinen koira Essi.    Hän on ihan omani, kultarakkaani. Tärkein kumppanini ja kämppäkaverini. Ihana ystävä.

Essi on hiukan päälle 2 vuotias, se on syntynyt maaliskuun alussa.

(http://i85.photobucket.com/albums/k57/carindala/essiploah.jpg)

Sitten minulla on valloittava viljakäärme poika Emppu, vajaa 3 vuotias, synttärit heinäkuun puolessa välissä.  Hän on mystinen ja rauhallinen kaveri, uteliaskin, tulee aina katselemaan jos jotakin tapahtuu terraarion lähellä. Pituutta löytyy pojulta jo vajaat 150cm, tarkkaa pituutta en tiedä. Normaalin värinen.

(http://www.geocities.com/carindala/uudet/emppukuikuilee.JPG)

Sitten meillä on vanhempien luona paperiton pystykorvaherra Jymy.  Hänellä on ikää 10 vuotta, elokuussa tosin täyttää 11. Kuulo on heikentynyt tässä lyhyen ajan sisällä, mutta muuten herra voi oikein hyvin. On saanut charmikasta harmaansävyäkin jo kuonon ympärille. :  Jymy on meillä syntynyt ja meidät omakseen se otti jo aivan pentuna, sillä sillä oli "syntymämerkkinään" valkoinen tassunpää. Muilla pennuilla ei ollut.    Jymy on ollut minulle vähän niin kuin veli. Se myös on minulle eränlainen "ikuisuuden symboli", en tiedä tarkalleen mistä se johtuu, jotenkin Jymy on vain niin ajaton olento. Ihan kuin se olisi aina ollut meillä. : Onko ollut aikaa ennen Jymyä? Joskus huomaamme puhuvamme tyyliin "..jos Jymy joskus kuolee...".

Mutta tässä vanha mutta vuodenaikaan sopiva kuva:
(http://i85.photobucket.com/albums/k57/carindala/oihelletta.jpg)

[Elämänilo]

Minulla on pieni volpino italiano rotuinen koira Essi. ... Essi on hiukan päälle 2 vuotias ... minulla on valloittava viljakäärme poika Emppu, vajaa 3 vuotias ... Pituutta löytyy pojulta jo vajaat 150cm, tarkkaa pituutta en tiedä. Normaalin värinen.
... vanhempien luona paperiton pystykorvaherra Jymy. Hänellä on ikää 10 vuotta ...

Hei "Dala"

Ihania kotieläimiä

Pitkä käärme   
- itse on halua käärmettä kotiini


 Elämänilo   

[Dala]

Hei Elämänilo ja kiitos!   Etkä ole ainoa, joka ei käärmeistä pidä tai halua omaksi. Minä pidän noista.

[Rakkauden enkeli]

 

[Marion]

Heippa taas!

Viime lauantaina tapahtui taas meillä iloinen perhe tapahtuna, kun meidän aprikoosi kääpiövillakoira synnytti enimmäiset pentunsa. Olin vahtinut koiraa kaksi yötä, koska koira oikein alkaa synnyttämään. Sitten kun viimein torkahdin melkein syvään uneen. Rupesi koira vinkumaan ja huutamaan apua klo 6.15. Koira oli tosi peloissaan. Se yritti ryömiä mattojen alle ja hyppi ja pomppi sekä kamala vinkiminen. Yrittelin roihitella koiraa. Olin tehnyt sopivan paikan missä voi synnyttää. Viimein koira rupeaa ponnistamaan pentua. Ensimmäinen tyttöpentu syntyy klo 7.30 ja toinen tyttöpentu syntyy klo 8.00. Rupesin ihmettelee kun koira rauhottuu ja vatsassa tuntuu olevan vielä joku. Odottelin n. 2 tuntia, jos supistukset tulisi uudelleen voimakkaiksi ja synnytys voisi jatkua. Mitään ei tapahtunut? Rupesin jo hätääntymään, että tässä on lähdettävä lääkäriin. Soitin vanhimmalle pojalleni voisiko hän lähteä minulle kuskiksi, kun pitäisi päästä lääkäriin. Laitoin syntyneet pennut ja koiran kantokoppaan ja menoksi.

Lääkärissä koiralta otettiin verikoe ja ultratiin ja sieltä löytyi vielä kaksi pentua ja ovat elossa. Koiralle annettiin piikki, joka lisäsi supistuksia. Siinä tutkimuspöydällä odotellessä pentujen tuloa, koira saa kalkkia suoraan suoneen. Siinä samalla koira alkaa taas supistella ja ponnistella. Hoitaja sanoi, että nyt näköjää pikku-äitiliiniltä taisi tulla pissa pöydälle. Minä siinä rupean katsomaan lammikkoa, samassa "syntyy" syöksähtää yksi pentu ulos, niin nopeasti, että putoaa lattialle. Onneksi ei käynyt mitenkään. Kolmas tyttöpentu syntyi klo 10.40 ja neljäs poikapentu syntyi klo 10.55. Taas koira rauhoittui synnytyksen jälkeen. Lääkäri päättää pitää koira vielä kuvata ettei sielä ole enään mitään. Kuvauksen jälkeen meille sanottiin että voi lähteä kotiin kun sielä ei ole mitään ylimääräistä.

Onnellinen koira-emo ei oikein tiedä mitä tehdä neljälle pennulle. Kaikki on opeteltava imettäninen ja pentujen hoivaaminen. koira-emo on välillä ihmeissään mitä tekee kun ne vinkivat. Siinä sanotaa, että mene vauvojen luo. Sitten koira-emo astettuu koppaansa pentujen viereen kerälle ja katselee alakulosena, MITÄ NYT TEE? Minä asetan pennut nisille ja hyvin menee. Voi sitä kun ulos pitää mennä asialle. Siinä on kiire ja vinkutaa kokoajan. Kun lähdemme ulos, kyllä sitä juostaa ja kovaa ja voivotellaa kun pennut jäi kotiin. Takaisin tullaan taas juoksu jalkaa ja huudetaan kokoajan.
Toivottavasti 3 tyttö ja 1 poika pennuille löytyy kodit.

Kyllä, mustan kääpiövillakoira oli niin oma-aloitteinen ja helppo, vaikka pennut olivat villejä. Kaikille löytyi kuin löytyikin ihanat rakastavat kodit.

      

[Dala]

Onnea paljon Odessa!  Ja onnea myös tuoreelle äitikoiralle!

Meilläkin on kerran pentuja ollut, on sekin kyllä yhtä touhotusta niiden pikkuisten kanssa. Mutta niin palkitsevaa kuitenkin.

Ehkä meidänkin Essi (volpino) jonain päivänä tekisi pentuja, kun on niin hyvä rakenteinen ja luonnekin on valloittavan kiltti. Näyttelytaustaa ei tosin ole, sillä en oikein pidä siitä touhusta...mokomat missikisat... Luulen kuitenkin, että oman elämäntilanteeni takia en Essiä tule koskaan pennuttamaan, sillä ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen se ei tule kysymykseenkään ja sen jälkeen alkaa koiralla olla jo liikaa ikää ensisynnyttäjäksi.

Mutta jos mahdollista niin laitahan tänne kuvia pentusista!

[Elämänilo]

Heippa,

meidän kääpiövillakoira on viimein synnyttänyt kolme pentua, kaksi poikaa ja yhden tytön. Kaikki ovat mustia. Synnytys tapahtui viime viikon perjantain 5.1.07. Olin juuri tullut töistä kotiin, kun koira päätti alkaa synnyttää. Pennut syntyivät klo 17.30-21.40 välisenä aikana. Ensin syntyi poika ja toisena syntyi tyttö ja oli päättänyt tulla takaperin ja kolmantena syntyi poika. Kaikki sujui yllättävän hyvin ja nopeasti. Eikä emännällä mennyt sormi suuhun.
Pennut kasvavat aivan silmissä. On ihanaa kuunnella kun pennut uikuttavat ja inisevät ja tuhisvat, sekä ainainen nälkä heillä on. Emo makaa selällään ja imettää pentujaan. Se on todella hassun näköistä. Aivan ihania kääpiövillakoiran pentuja.

Heippa taas!

Viime lauantaina tapahtui taas meillä iloinen perhe tapahtuna, kun meidän aprikoosi kääpiövillakoira synnytti enimmäiset pentunsa. Olin vahtinut koiraa kaksi yötä, koska koira oikein alkaa synnyttämään. Sitten kun viimein torkahdin melkein syvään uneen. Rupesi koira vinkumaan ja huutamaan apua klo 6.15. Koira oli tosi peloissaan. Se yritti ryömiä mattojen alle ja hyppi ja pomppi sekä kamala vinkiminen. Yrittelin roihitella koiraa. Olin tehnyt sopivan paikan missä voi synnyttää. Viimein koira rupeaa ponnistamaan pentua. Ensimmäinen tyttöpentu syntyy klo 7.30 ja toinen tyttöpentu syntyy klo 8.00. Rupesin ihmettelee kun koira rauhottuu ja vatsassa tuntuu olevan vielä joku. Odottelin n. 2 tuntia, jos supistukset tulisi uudelleen voimakkaiksi ja synnytys voisi jatkua. Mitään ei tapahtunut? Rupesin jo hätääntymään, että tässä on lähdettävä lääkäriin. Soitin vanhimmalle pojalleni voisiko hän lähteä minulle kuskiksi, kun pitäisi päästä lääkäriin. Laitoin syntyneet pennut ja koiran kantokoppaan ja menoksi.

Lääkärissä koiralta otettiin verikoe ja ultratiin ja sieltä löytyi vielä kaksi pentua ja ovat elossa. Koiralle annettiin piikki, joka lisäsi supistuksia. Siinä tutkimuspöydällä odotellessä pentujen tuloa, koira saa kalkkia suoraan suoneen. Siinä samalla koira alkaa taas supistella ja ponnistella. Hoitaja sanoi, että nyt näköjää pikku-äitiliiniltä taisi tulla pissa pöydälle. Minä siinä rupean katsomaan lammikkoa, samassa "syntyy" syöksähtää yksi pentu ulos, niin nopeasti, että putoaa lattialle. Onneksi ei käynyt mitenkään. Kolmas tyttöpentu syntyi klo 10.40 ja neljäs poikapentu syntyi klo 10.55. Taas koira rauhoittui synnytyksen jälkeen. Lääkäri päättää pitää koira vielä kuvata ettei sielä ole enään mitään. Kuvauksen jälkeen meille sanottiin että voi lähteä kotiin kun sielä ei ole mitään ylimääräistä.

Hei "Odessa"

Onnittelut perheenlisäyksestä
- onneksi kaikki sujui hyvin
- teillä on varmasti siellä vilskettä ja vilinää


 Elämänilo   

[Ippuska]

Tämä tuli tänään emailina, PAKKO kierrättää 

Kampanjoidaan kaikki kesäkissoja vastaan. Lähetä niin monelle kuin
vain pystyt - kiitos.

Alla Liisa Aaltosen kirjoittama runo:

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin,
kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

[Dala]

Ippuska! Miten sydäntäsärkevä runo!  Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tuon. Yksikin kesäkissa on LIIKAA!

[Ippuska]

Niin ON - minäkin itkin 

[Marion]

Kiitoksia.

      

[Elämänilo]

Hei Ystäväin

Minulla musta ihana Timmy-kissa,
jolle olen tilannut euthanasia-ajan ensiviikon torstaille.
Tänään olen vienyt viimeisen virtsanäytteen eläinlääkärille.
- jos virtsa ei ole ok, pakko tehdä raskas päätös.
Ostin virtsakiteitä sulattavaa ruokaa ison pussillisen
- kaikkeni yritän, jotta vaiva saadaan hallintaan

Kotini kalusteet ovat kovilla sekä matot,
kun aina ei ehdi laatikolle.


Elämänilo

[*Kide*]

Elämänilo  ja Timmylle rapsutukset 
Karmeinta on päättää tuollaisia asioita ja raskasta kantaa vastuuta ihmistä isommista asioista 
...teenkö varmasti oikein? Olisiko vielä jotakin? nje...
Olisi monintavoin "helpompaa" kun asiat vain tapahtuisi ja ihminen ei joutuisi kuin sopeutumaan noissa tilanteissa.
VOIMIA SINULLE mitä ikinä eteen tulee! 

[Elämänilo]

Elämänilo  ja Timmylle rapsutukset 
....
VOIMIA SINULLE mitä ikinä eteen tulee! 

Hei "*Kide*"

Vaikea päätös tosiaankin ja voimiakin tarvitaan.
Timmy on s. 14.01.2004 eli nuori ja villi kolli-kissa on.


Elämänilo

[Athene]

No tyttö kissa minultakin löytyy.Ikää 8 vuotta.Se on musta maatiaiskissa ja tykkää juosta oravajengiä karkuun.Ilmeisesti kurret ovat tehneet jotain sille,koska se pelkää niitä.Luonteeltaan se on tyypillinen kissa eli itsenäinen ja omissa oloissaan viihtyvä.