seuraava »

[härkä-69]

Olen tainnut jo pitkään haaveilla kesämökistä, haluaisin viettää aikaani luonnon helmassa, luoda omanlaiseni ympäristön. Tarvitsen rauhallisen paikan, jonne vetäytyä välillä omiin oloihini. Toinen haaveeni on kirjoittaminen, mutta jokin este siinä on etten pääse alkuun. Ehkä teen sitten sitä valmistelevaa ajatustyötä ja työstän vielä asioita. Nyt vasta tajusinkin miten valtava tilantarve mulla onkaan. 

[Hiisitär]

Minäkin haluaisin kirjoittaa lähinnä englanniksi. Suomeksi kirjoittaminen ei tuota ongelmia, olenhan kirjoitellut joitakin vuosia työkseni, mutta vieraassa kielessä on aina vieraan kielen niksit  Ei saa ihan niin elävää ja maalailevaa tekstiä kuin omalla äidikielellä. Englanniksi haluaisin kirjoittaa voidakseni jakaa tarinoitani internetissä mahdollisimman monelle - teen kaikkea kivaa omaksi ilokseni, mutta jos joku muukin ilahtuu siitä, niin mikäs sen parempi!

Haaveilen kaikenpuoln hyvästä tulevaisuudesta ja ulkomaanmatkasta! En ole koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella edes laivalla, vaikka hinku matkailemaan ja näkemään muita maita olisikin kova. Se on ollut haaveeni yli 10 vuotta,mutta eiköhän sekin toteudu ajallaan.

Ainakin tähän mennessä kaikki mukavat haaveet, joita minulla on ollut, ovat toteutuneet ^______^ Viimeisin toteutunut haave oli niinkin maallinen kuin DVD-soitin ja uusi TV yli 20 vuotta vanhan, viimeisiän vetävän matka-TV:n tilalle(minun tulotasolla tosiaankin saa haaveilla tuollaisistakin vuosia!).

[valonkantaja]

Minä haaveilen siitä, että sh-tutkinnon jälkeen menisin opiskelemaan jotain henkiparannukseen liittyvää. Ja mitä tahansa luontaisterapioita, enkuleita ja kaikkea. Muuttaisin asumaan kommuuniin maatilalle, jossa viljeltäisiin luomukasviksia... Se voisi olla ikäänkuin joku "hermoparantola"... Päivittäin olisi meditaatiohetkiä ja taide- ja musiikkiterapiaa... Minä maalailisin ateljeessani tauluja. Haluaisin myös päästä esiintymispelostani ja pitää luentoja henkisistä asioista. Käyttää valloittavaa persoonaani innoittamaan ihmisiä... Ok, ehkä joskus sitten kun olen viisas ja oikeasti hauska.  Mutta tiedän että minulla on paljon annettavaa... Haluaisin pitää luentoja esim. syömishäiriöisille ja narkkareille. Puhua omista kokemuksista ja siitä miten on itse päässyt ylös.

Tiedän että en tule ikinä vetämään yhtään projektia loppuun ja olen sinut asian kanssa. Toivon että saan elämäni aikana aloitettua niin monta tempausta/projektia/muutosta hyvien asioiden puolesta (luonnonsuojelu, terveys, tasa-arvo, henkinen kehitys) kuin vain mahdollista. Se on suurin haaveeni, antaa kipinöitä ja ideoita, pistää asiat rullaamaan... Ja vetäytyä sen jälkeen taka-alalle... Taiteen suhteen saatan olla kunnianhimoinen, haluaisin kuuluisaksi taiteilijaksi. Mutta tämä tällainen hyväntekeväisyysjuttu, se tulee niin suoraan sydämestä, että tietoisuus siitä että tekee niinkuin pitää, on se kiitos mikä siitä riittää. Ja taidan loppuviimein olla niin vaatimaton, etten haluaisi ikinä astua valokeilaan.

Tämän kaiken lisäksi haluaisin löytää miehen ja saada ehkä muutaman penskankin. 

Öh... Pieni tyttö ja suuret haaveet...

[sawotar]

Keäsmökkiä järven rannalla, jossa voisi viljellä pikkusen porkkanoita ja perunoita

[Riitta]

Haaveilen, etta voisin asua talvet kotonani ja asua koko kesan Suomessa ja uida, kirjoittaa
ja saunoa ja nahda ystaviani-mista semmosen tyon saa? Niin ja ratsastaa joka aamu hevosella.

[MetalLady]

Just haaveilen mustia pillifarkkuja.

[sirahvi]

Haaveilen poikaystävän löytämisestä ja töiden saamisesta  :

[metsätonttu]

Minä näin kerran Irlannissa juuri sellaisen kylän laakson pohjalla meren rannalla, jossa haluaisin viettää yksinäisiä hetkiä. Silloin kun haluaisin luoda jotakin. Haluaisin pois tästä vilinästä, näistä velvollisuuksista ja tutuista ympyröistä.

Joskus tämä ahdistaa, en tiedä miksi.

[Mika-Matti]

Haaveilen sen taitamisesta, mitä edesmennyt tätini minulle ja minun kanssani
edellisöisessä unessani demonstroi:

Vastamagnetismiin perustuva hoitokäsittely.

 

[metsätonttu]

Mitä se tuommoine magnetismi on? 

[Mika-Matti]

Mitä se tuommoine magnetismi on? 

 :

No kun tuota... en keksinyt muutakaan nimitystä
tädin  tohkaamiselle.

Unessa istui "koekaniini" (nainen, heh) tuolissa
ja tätini, jonka olemuksesta jäi merkillisen vaalea vaikutelma,
opasti sanattomasti minua työskentelemään kyseisen naisen
auran (sähkömagneettinen voimakenttä) parissa.

Niin, unessa asiakkaan aura ulottui pitkälle hänen taakseen ( )
voimakenttänä, jota käsittelimme
painamalla tätini kanssa kämmeniämme vastakkain (likelle toisiaan)
niin että muodostui "voimakenttiemme toisiaan hylkivyys".

Avokämmeniemme väliin muodostui ilmiö, joka on sama kuin
vaikkapa taulumagneettien toisiaan kumoavuus.
- Siitä keksin tuon "vastamagnetismin".

Tätä vastamagnetismia, käsiemme välistä voimakenttää,
sitten siirtelimme asiakkaan (merkillisen) laajalle ulottuvan auran niille alueille, joissa havaitsimme olevan pahanlaatuisia "pinnetiloja". 

Hoidon avulla onnistuimme vapauttamaan hyvinkin helpon tuntuisesti
asiakkaallamme olleita henkisiä patoutumia (psyykkistä painolastia)
korvaten näin esim. psyykenlääkitystä (oletus).

Se, miksi unessa näimme kys. naisen sähkömagneettisen voimakentän,
johtui luonnollisesti unentaajuudesta.
Näimme hoidon aikaansaamat muutokset: patoutumien häviämisen eli auran "siliämisen".

Arvioin hoidon olevan kuin arkipäivää tädin kuolemanjälkeisessä elämäntodellisuudessa
- niin sutjakkaasti se häneltä sujui,
vaikka tiedostin hänen olevan jo kiirehtimässä takaisin "sinne mistä tuli".

PS. Tätini ei eläessään tietääkseni omannut moisia kykyjä/taitoja,
mutta fundeerasin vuosikausia hänen psyykkistä sairastumistaan. 
Siksi hänen ilmaantumisensa uneeni lahjoittikin tottavieköön "valoa tulevaisuudesta". 

 

[metsätonttu]

Nyt tämä ei liity haaveilemiseen, siis asian vierestä tai oikeammin asian perästä:

Voiko psyykkinen sairaus tai yleensä esim. kasvain ilmetä sellaisessa tapauksessa, että kieltää tai torjuu esim. selvänäköisyyden tai itselle oudot tapaukset?

[Mika-Matti]

 :

Tädilläni kävi "paljon vieraita" - hän myös väitti "epäonnistuneensa" henkisessä elämäntehtävässään, josta kuitenkin oli tietoinen vielä sairastuttuaan, kunnes lääkitys taisi sumentaa hänen mieltään...
Näistä "asioista" hän kertoi minulle luottamuksellisesti.

 

[maarita]

Mistäkö haaveilen?

Henkisestä tasapainosta.

Saada rakastaa ja olla rakastettu.
Sopivasti tyyntä hiljaisuutta ja tapahtumarikkautta elämään.
Että löytäisin oman luovuuteni, mitä se sitten onkin.

Haaveilen asumisesta talvisin valkeassa pienessä kylässä jossakin Välimeren saaressa, ehkä Kreetalla.
Kesät ovat Suomessakin ihania, ainakin tämä kesä.
Joten täällä voisin olla kesäisin.


     maarita         

[Chandra]

Olen usein ajatellut tuota samaa.Miten moni psyykenlääkkeitä käyttävä,onkin henkisesti herkkä ihminen.Selvänäköisyyttä,-kuuloisuutta tmv.?

Jos ei sitä itse osaa hahmottaa,niin taatusti tulee psykiatrilta lääkitys ja pahimmassa tapauksessa passitus sairaalahoitoon.
Psyykosissahan ihminen usein näkee kaikenlaista,ja hänelle ne"keskustelukumppanit"ovat aivan todellisia.Ja usein psykoosit ovat lyhyt kestoisia.Eihän kaikilla ole ketään,jonka kanssa verrata näitä kokemuksia.
En tiedä,mutta tosiaan,usein olen miettinyt asiaa.

Onneksi indigolapsista on jo niin paljon tietoja,ja lapset pelastuvat myös sillä,että asiaa tuntemattomat aikuiset,eivät heitä kuuntele.

Ai niin,haaveilen täydellisestä tasapainosta ja rauhasta itseni kanssa.