seuraava »

[taria]

juuripa noin hyvinkin Valonkantaja.. 

    

[VE!]

Lainaus AthaMaaritilta, ketjusta Mitä sinä pelkäät?

Muistetaanhan vielä, että ne asiat, joihin kohdistamme ajatuksiamme jatkuvasti käyvät toteen - myös negatiiviset.

Ketju oikeastaan lähti tästä näkemyksestä.

Aamulla tiputin äänekkäästi lasisen leikkuulaudan tiskipöydälle, ja toisessa huoneessa ollut mieheni säikähti kauheasti että ei kai minulle käynyt kuinkaan. Hänen ensimmäinen ajatuksensa tällaisissa tilanteissa on aina pahin mahdollinen. Hän on täynnä outoja pelkoja (esim. että hän tippuu kuumaan rasvaan, jne...  ) Jos hänellä joskus putoaa veitsi lattialle, se aina "melkein osuu hänen jalkaansa" - vaikka veitsi päätyisi metrin päähän. Hänen päässään hän on täpärästi pelastunut pelkonsa toteutumiselta, kun minusta se ei edes liipannut läheltä. (Sama juttu lentopelkoisella, pahat ilmakuopat tarkoittavat hänelle sitä että kone on melkein tippumassa ja hän pelastuu täpärästi, kun taas kapteenille tilanne on täysin tuttu ja homma hanskassa)

Eihän mieheni oikeassa elämässä koskaan tule tippumaan kuumaan rasvaan, vaikka hän sitä kuinka ajattelisi. Pelko itsessään on kuitenkin en mielikuvissaan niin todellinen, että ei sen edes tarvitse tapahtua oikeasti.

[valonkantaja]

Eihän mieheni oikeassa elämässä koskaan tule tippumaan kuumaan rasvaan, vaikka hän sitä kuinka ajattelisi.

Anteeksi, tämä nauratti...  

Minulla on kanssa sellainen outo pelko, aina kun kannan veistä tai kirvestä, pelkään että vahingossa lyön sillä jotain selkään. Ehkä olen ollut edellisessä elämässäni kirvesmurhaaja...

[VE!]

Ehkä sinun olis kannattanut alkaa kirurgiksi hoitsun sijaan 

[^^Queen Nefertiti^^]

Pelkään että jonain hetkenä ei ole enää ongelmia, sillä silloin egoni on sulautunut Korkeimpaan ja polku on kuljettu loppuun. 

[Ikitosi]

Pelkään että jonain hetkenä ei ole enää ongelmia, sillä silloin egoni on sulautunut Korkeimpaan ja polku on kuljettu loppuun. 

Onnellisuus on niin lopullista?
Loppuminen on peruspelko; että jokin loppuu; raha, ruoka,, Kuolema;
suljettu ovi; raja, jonka jälkeen ei ole mitään...

Senkö takia haluamme pitää kaiken keskeneräisenä?
Lopetamme venkoilun jo ennenkuin olemme loppu?
Haemme vakuutusta olemassaolomme jatkumiselle kiertoteiltä, jottemme koskaan joutuisi kohtaamaan loppua?

Sadut loppuvat yleensä onnellisesti.
Kun 'aikuistumme' ymmärrämme, että ne ovat vain satua - todellisuus on eri - Täytyy tehdä ero sadun ja todellisuuden välillä; satu loppuu aina aikanaan, ja lohdutukseksi happy end. Emme toivo todellisuutemme loppuvan, joten emme hakeudu lähellekään happy endiä..
Parempi, että se punahilkka jää sinne suden vatsaan, sillä jos satu kerrotaan loppuun, sammutetaan valot ja joutuu nukkumaan...


Aina vaan välimerkkejä jotta jatkuvuus säilyisi..
Pilkkuja, kysymysmerkkejä, jopa huutomerkitkin ovat parempia kuin pisteet!

Piste sanoo näin on. Tässä. Tämä on minun maailma. Tämä on minun todellisuus.
Piste on raja. Tässä on minun rajani. Tähän minä loppun. Tästä voit sinä alkaa.

Lopussa lasketaan pisteet.
Ne ovat bonareita matkallamme seuraavalle rajalle...

[Pikkusisko]

Sadut loppuvat yleensä onnellisesti.
Kun 'aikuistumme' ymmärrämme, että ne ovat vain satua - todellisuus on

SADUT LOPPUVAT SIIHEN MISTÄ TODELLINEN MAAILMA VASTA ALKAA.