seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Ei ole pakko saada niin paljon kuin Trump ja sillä tavalla. Tai kuten JR Ewing-

Tarkoitan että jos ihminen saa vain ne perusjutut - sen omakotitalon, avioliiton, lapset ja kissat ja koirat ja autot, niin.. tai sitten jos joku etsiikin päinvastaista, vapautta kauko/pintasuhteiden kautta keskittymällä töihin ja rahaan - onko silloinkaan onnellinen? : Tai jos saa jonkun huomattavan työmenestyksen - esimerkiksi taiteilija, onhan sitä elämisenkin kannalta pidettävä näyttely toisensa jälkeen. Mihin se loppuu? Ehkä jokainen vain elämänsä lopulla tietää.

Nimittäin sekin on vähän ongelma jos kaikkeuteen kyllästyy ennen aikojaan. Sitten ei viitsisi saavuttaa mitään.

Vapaus tehdä ja olla ei ole rajaton ellei ole jonkinverran materiaa. Aina on työelämän rajat, kellonajat, pomot tai työntekijät/asiakkaat huomioitava.

Vapaus rakastaa liittyy siihen, mikä on palaute muilta, minkälaisiin psykologisiin kiemuroihin joutuu toisen kanssa. Voihan sitä rakastaa, mutta muista ei koskaan tiedä.

[härkä-69]

Tästä tulikin mieleeni, että minulta ei oikeastaan puutu mitään tai ainakin tuntuu siltä. Tulevaisuudenhaaveissa olisi vielä matkustella ja saada viettää aikaa luonnossa ehkä omalla mökillä. Ovathan nekin suuria haaveita, mutta en koe, että ilman niitä olisin onneton. 

[Rakkauden enkeli]

Ihminen ei saa kaikkea sitä mitä "haluaa", vaan kaiken sen mitä "tarvitsee" tavalla taikka toisella.  :

[Lari]

Vapaus rakastaa liittyy siihen, mikä on palaute muilta, minkälaisiin psykologisiin kiemuroihin joutuu toisen kanssa. Voihan sitä rakastaa, mutta muista ei koskaan tiedä.[/color]

Ehket nähnyt sitä hopeista lankaa minkä minä näen.

Pinna -> Vapaus Rakkaus, yksisuuntaista
Akseli -> vapaus olla
Vanne -> vapaus ajatella
Päälykumi (taisi se neljän elementti jäädä tuosta pyöränvanteesta kertomatta) -> vapaus tehdä
ja näistä toimiva kokonaisuus onnellisuus

Kokeilen avata tuon pinnan eli vapaus rakastaa. Rakkaus on kaikkea mitä ajattelet, haluat, teet, kohtaat...

Toisella ihmisellä on nämä samat elementit ja hän voi (ihmis-) rakkuadestaan päättää jakaako hän rakkautta juuri sinulle. Sitä ei voi toiselta vaatia. Sinä voit vapaasti tehdä jotain sen eteen, että hän antaisi sinulle rakkautta. (Pinna vrt. naru -> sillä voi vettää muttei työntää)

Ihminen ei saa kaikkea sitä mitä "haluaa", vaan kaiken sen mitä "tarvitsee" tavalla taikka toisella.  :

Olen samaa mieltä, mutta lähestyminen on hieman erilainen. Ajatuksissani saan sen minkä haluan, mutta "haluaminen" ei oleekkaan totuus. Eli vaikka niin, että jos oikeasti haluaisin 200 m2 suuruisen omakotitalon saisin sen. Koska haluaminen on vain "haluamista"(ego) en ole vapaa tekemään sen vuoksi työtä sydämmessäni.

T. Onnellinen jolla on kaikki mitä tarvitsen. Pieni kaksio, pankkilainaa, irtisanouduin työstä ja 3kk karenssi siitä 

[taria]

 Koska haluaminen on vain "haluamista"(ego) en ole vapaa tekemään sen vuoksi työtä sydämmessäni.

Lari just noin minäkin ajattelen.. on eri asia haluta asioita ja halu luoda asiat todeksi..   

    

[^^Queen Nefertiti^^]

Jaa, noh, minulla ei sitten varmaan ole sitä mitä haluan. Vaan yleensä jos olen jotain rakentanut, se on viime vuosina otettu pois ikäänkuin vain että katsottaisiin miten paljon voin henkisesti kasvaa. Vaikka vaikutan säteilevältä, olen hieman varuillani sillä jokin koetus saattaa olla edelleen nurkan takana. :

Esimerkiksi, on alkanut tuntua että minä en voi saada normaaleja asioita kuten mies, ja talo. Lähdetään siitä. Tai sitten nämä asiat ovat jostain syystä jossain .. tavoittamattomissa. Niiden pitäisi olla perusasioita. Vuodesta 2002 yritykset rakentaa jotain näissä asioissa ovat kaikki kariutuneet - vai pitäisikö laskea vuodesta 1991?

Joten minulle on jäänyt henkinen kasvu ja kaikki MUU paitsi normaali perhe-elämä. Siksi kai olen miettinyt kanavointia, avaruuksia ja kaikkea muuta, työuraa (jne) eli johtuuko asia osittain Saturnuksesta 5 huoneessa. En tiedä. En edes ajattele asiaa koko ajan, mutta tuntuu vain ihmeelliseltä että nyt ei tule edes mieleen ketään ihmistä josta olisi kiinnostunut. On vain työ, ja henkisyys. Kaikkia muita kontakteja saattaa tulla.

Sanoisin siis että jotain puuttuu. Mutta miten pitkälle kantaa perhekuvio?

Tämä allaoleva - en osaa sanoa mikä mielenkiintoisempi työ tai henkilö olisi jo kentässäni? Työ pitää hakea, sama vaikuttaa olevan muussakin.

"Heräsi ajatus siitä, että minun haluamat asiat ovat olleet jo minun kentässäni ennen kuin ne ovat fyysisoituneet."

Allaoleva vaikuttaa ihan kiintoisalta. Pieniä tai isoiksi muodostuvia toiveita toteutuu. Olen koko ajan jotenkin väliajalla, varsinkin tuleva vuosi tuntuu siltä että valmistelen jatkuvasti vain vuoden kuluttua tapahtuvia asioita enkä oikein edes usko tapaavani ketään, jonka haluaisin päästää lähelle. Eli mahtuuko kuvaan joku ihminen jos olen pakotettu keskittymään vain töihin ja oman elämäntehtävän ajatteluun?

"ovat minun tehtäviäni. Ja vain minun. Se minun olisi vielä hyvä oppia näissä asioissa, että ne todellakin ovat minua varten "

[taria]

Sulle ei taida olla oikea tapa kasvaa parisuhteessa.. osaat tehdä sen itsenäisesti.. ehkä sulla on parisuhteen aika vasta kun olet oppinut kaiken tarvittavan henkisellä puolella.. sitten olet valmis kohtaamann toisen tasavertaisen..  :

    

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta kaikki sanovat että olen nyt jo liian vahva henkisesti ja pelottava. Niin miten paljon vielä kasvaa?

Tuossa oli aika tarkkaan sanottu tuo oma tilanne eli tuntuu että tuleva vuosi on vain väliaikaa, koska mitään sen ihmeempiä ei tunnu tapahtuvan kuin työ ja matkailu - ja henkisyys. Ja oman elämäntyön valmistelu.

[VE!]

Mutta kaikki sanovat että olen nyt jo liian vahva henkisesti ja pelottava. Niin miten paljon vielä kasvaa?

Eihän tuo henkisesti vahva ole yhtä kuin henkisesti kasvanut... Sitäpaitsi vahvuus on hyvin usein itsensä kovettamista, näennäistä vahvuutta  .

Ehkäpä kasvua sulle olisikin juuri se, että tulisit aidosti pehmeäksi...

[^^Queen Nefertiti^^]

Mitä on pehmeys auttanut, ei ainakaan viimeisen miehen kanssa?

Tänään juuri viimeksi ajattelin sitä kysymystä, että jos nyt sitten rupeaisin naiselliseksi ja avuttomaksi. Niin ei ainakaan töissä ole vilisemällä auttavia ritareita. Lähinnä tulee noottia onko jonkun kohdan jossain tietokoneohjelmassa täyttänyt oikein vai väärin. Kaikki odottavat täydellistä työsuoritusta. Siinä työelämän romantiikka. Muutun ehkä sitten paikkojen kaltaiseksi. Edellisessä paikassa keväällä, siis siinä pitkäaikaisessa, arvot olivat rahat, autot ja veneet. Kyllästyin siihen ja stressiin eikä ole ihan samat tavoitteet. Mutta miten on mahdollista pehmetä ilman että miehet esim katsovat tyhmäksi, naikkoseksi tai joksikin avuttomaksi joka ei pärjää töissä kuten he - en ole koskaan löytänyt töistä mitään romantiikkaa.. :

PS Onko teillä kaikilla muilla siis aivan kaikki mitä haluatte??

[Valo]

Kun lakkaan haluamasta, minulla on kaikki, ei se ole sen helpompaa. On vaikeaa vaientaa egon puhuva pää, joka haluaa, siis haluamalla itselleen jotakin eikä maailmankaikkeuden järjestyksen parhaaksi.

Erottelen sitä näin: kaikki mitä olen halunnut ja saavuttanut egoni vuoksi ei ole sittenkään riittänyt. Kaikki mitä nykyään sydämeni toivoo ja mikä on lähinnä sisäistä intohimoani jätän Luojamme käsittelylistalle ja se toteutuu siten kuin se parhaaksi katsotaan. Ei tarvitse olla kunnianhimoton, tai vakan alla kyyhöttäjä, voi saavuttaa mitä vain mitä SYDÄN haluaa.

[taria]

Näin se on Valo.. eli luulenpa kun on saanut kaiken haluamansa on tyytyväinen elämäänsä.. se on henkinen ja fyysinen tasapaino.. Ainakin omasta näkökulmastani se on näin.. mutta se on vain mun mittapuuni.. sehän tietysti riippuu jokaisen kohdalla siitä millä sitä mittaa..

    

[VE!]

Mitä on pehmeys auttanut, ei ainakaan viimeisen miehen kanssa?

No entäs itsesi kanssa?

Eihän pehmeys muuten ole avuttomuutta, eikä "perinaisellisuutta". Se on sitä että on niin sinut itsensä kanssa, että ei ole tarpeellista rakentaa itsensä ympärille muureja. Uskaltaa olla haavoittuva, koska tietää että vaikka mitä tapahtuisi niin aina pysyy samana arvokkaana loistavana itsenään.

Niin ja se haluaminen, sehän ei lopu koskaan, se pitää illuusiota yllä. Sehän on se perus väärinymmärrys, se ettei tiedä/koe/ymmärrä että itsessä on jo kaikki.

[Rakkauden enkeli]

Kun lakkaan haluamasta, minulla on kaikki, ei se ole sen helpompaa. On vaikeaa vaientaa egon puhuva pää, joka haluaa, siis haluamalla itselleen jotakin eikä maailmankaikkeuden järjestyksen parhaaksi.

Erottelen sitä näin: kaikki mitä olen halunnut ja saavuttanut egoni vuoksi ei ole sittenkään riittänyt. Kaikki mitä nykyään sydämeni toivoo ja mikä on lähinnä sisäistä intohimoani jätän Luojamme käsittelylistalle ja se toteutuu siten kuin se parhaaksi katsotaan. Ei tarvitse olla kunnianhimoton, tai vakan alla kyyhöttäjä, voi saavuttaa mitä vain mitä SYDÄN haluaa.

Aiwan! 

[Valo]

Mitä on pehmeys auttanut, ei ainakaan viimeisen miehen kanssa?

Tänään juuri viimeksi ajattelin sitä kysymystä, että jos nyt sitten rupeaisin naiselliseksi ja avuttomaksi....
Mutta miten on mahdollista pehmetä ilman että miehet esim katsovat tyhmäksi, naikkoseksi tai joksikin avuttomaksi joka ei pärjää töissä kuten he - en ole koskaan löytänyt töistä mitään romantiikkaa.. :

Pehmeys ja kovuus..no jos nyt vaihetaan kokemuksia siitä. Ero voisi löytyä tässäkin: Lapsi saa ihan hirveän raivarin. Olenko kova - huudan, vannon rangaistusta ja sen annankin, arestia jne. kiljuminen jatkuu ja lapsi menettää hervottomasti kontrollin kohtauksessaan. Olenko pehmeä - olen hiljaa, seuraan hetken ja menen puolitiehen: halaan ja annan itkeä paha olonsa pois, vasta sitten selvitellään mistä oli kysymys.

Töissä kilpaillaan kuin hiekkalaatikolla, mutta joskus kovapäänä rynnimisen sijaan voi hieman jättäytyä, seurata ja sitten napsia parhaat päältä kun taistelu on ohi eikä ole siihen osallistunutkaan, vaan joustavana omassa keskiössään on valmiina mahdollisuuksille. Se kova tahti..opetteletko rakastamaan mitä teet, jokaista yksityiskohtaa, välittämättä kenelle se homma kuului ja kuinka paljon muut tekevät tai menetkö itsesi ulkopuolelle juoksemaan kilpaa ja tekemään tismalleen saman mutta polttaen itsesi loppuun siinä ahdistuksessa? Irtipäästäminen on se sana tiellä pehmeyteen - keskittyy vain omaan tekemiseensä pyrkien rakastamaan tekemistään, vapauttaen ajatuksensa muusta - on se sitten veneitä tai vispilöitä.

Tämä perustuu vain omaan kokemukseeni kotona ja työelämässä. En kyennyt kyllä rakastamaan sitä työtäni, sillä loppujen lopuksi HALUSIN tehdä sitä vain rahan ja TAVOITTELEMANI aseman takia - egoni vuoksi. Saavutin pöönautin ja minusta tuli pehmeä Ja nyt miullon vaikka mitä (ei mitään sen kummempaa materiaalisesti kuin ennenkään)  :