seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

Ajattelin ottaa alla olevan keskustelun lisäksi uuden aiheen. Periaatteena on se, että kaikki on mahdollista ja mitään rajoituksia ei välttämättä tarvitsisi olla. Ainetta ja henkeä ja rakkautta on rajattomasti, ei kun vaan kahmimaan! 

Nimittäin tästä kun aloin miettiä, että eräs on kenties saamaisillaan naisen, jonka kanssa on parisielu ja kumpikin ilmeisesti rakastaa ja haluaa toista. Nainen on yllättäen ilmoittanut että olisi niinkuin hänen ikuisesti. Mies suhtautuu varauksella. Mies on toivonut naista 7v ja luovuttanut hänen kanssaan. Hassua, minä kuulen tästä tänään kun astrossa luki, että kuulen uutisia mahdottomalta tuntuneesta tapahtumasta, jonka kanssa olin menettänyt toivoni. No, korkeintaan tämä henkilö ei sitten voine flirttailla minun kanssani, jos sitoutuu; mutta sittenpä ei tarvitsisi koko ajan torjua häntä. 

No ihmettelenpä mihin allaoleva viittaa, nimittäin ei tule mieleen mitään uutisia jotka TODELLA tekisivät huomattavan onnelliseksi. Mieli on tyyni muttei räjähtävän onnellinen..

A phone call from a close friend or love partner could bring a very thrilling surprise your way today. An event has occurred that you either gave up on long ago, or would never have dreamed of. This news could necessitate your spending a lot of time on the phone or on the computer, making necessary contacts, but that's okay. You'll be so happy that this happened that you won't mind the time that you've invested for it.

Tai sitten tämä eräs henkilö, joka vaikuttaa päässeen asemaan mitä on aina hakenut, eli tämä keikkatyö, kontaktit, töitä toiselta paikkakunnalta, ystäviä, pintaystäviä, menoa, uusi auto, muutto, ja vieläpä psyykkisiä kykyjä ymv. Ei todellista henkisyyttä eikä ehkä huomattavia rahasummia, mutta jos ei niitä haluakaan. Niin onko hän nyt sitten onnellinen, vai missä vaiheessa, vasta kun muuttaa etelään, vai vasta kun rakastuu siellä tai jotain? Tuleeko hänelle kuitenkin koetuksia, joiden tarkoitus on herättää sielua? Onko ihminen onnellinen saavutusten vai koetusten keskellä vai kummassakin tilassa?   Onko kaikki välietappia?

Onko elämässä sellainen jippo, että ihminen voi saada yllättäen sen mitä haluaa, tai työnsä tuloksena; sitten jää kysymykseksi vain se että riittikö tämä, saiko egoni ja mieleni mitä halusi, millainen olen, olenko nyt hyvä ja valaistunut ihminen? Kommentteja? Mitä on tapahtunut sitten kun on saanut haluamansa? Minulla itselläni nimittäin on käynyt niin, että olen saanut kymmeniä haluamiani asioita ja niistä on mennyt samantien hohto. Kun ne on nähnyt, ne on nähnyt. Ei viitsi toistaa samaa. On yksi tai kaksi asiaa mitä en ole saanut ja sen takia viitsin vaivautua niiden eteen ja odotella että ne tapahtuvat esim. ensi vuonna. Suomeksi, oliko asialla joku "tarkoitus" ettei toivomani tapahtunut jo viime vuonna (nytkin on Saturnuksen neliöt päällä ensi kesään asti ja Jupiterin neliö, mutta samalla keväällä Jupiter conj Sun).. osa toiveesta toteutui tänä keväänä tosin. Onko KAIKKI KOKEMUS TARKOITETTUA? Myös kärsimys, menetykset ja dramaattiset käänteet, siis että niille voi nauraa tai sitä kautta etääntyä kokemuksesta? Siis, olen saanut auttaa (esimerkiksi, varainkeruu, ja eilen taas lainasin rahaa; tämähän on muuten osio auttajista) ja myös kerätä asioita itselleni jne.

Joku moottorihan ihmisissä toimii, että saavutetaan asioita, että koettaisiin onnea tms. Mutta eikö ole niin että kun on saavutettu, asiasta joko menee hohto tai pitää saada lisää samaa. Mieli ei koskaan oikeastaan tyydy mihinkään ennen kuin valaistuu. Mieli ei löydä täältä haluamaansa vaan korkeammalta tasolta. 

PS "Jos uskot että kaikki tulee kovan työn tuloksena, saat kovaa työtä. Jos uskot että raha jne tulee helposti, se tulee helposti. Voit myös saada asioita muutenkin kuin rahan ja maksuvälineiden avulla."

[härkä-69]

Tärkeintä olisi kai saavuttaa mielenrauha. 

[Valo]

Kokemusta on siitä että jollen ole itseni kanssa tasapainossa ja ankkuroitunut tähän täyteen elämisen hetkeen haen kaikkea mahdollista täytettä aina itseni ulkopuolelta. Niistä saavutetuista asioista on mennyt heti hohto joita en ole oikeasti tarvinnut elämääni, vaan egoni on niitä tavoitellut. Puhtaalla sydämellä on jo kaikki tarvitsemansa - taidan lähteä aas pyykille!

[sawotar]

Aina löytää uusia mitä haluaa, ja tuskin nyt kukaan voi saada kaikkea mitä haluaa  mutta jos sais, niin kaipa siihen kyllästys ja olisi iso vahtiminen, että ne pysyy siinä mitä on saanut stressin paikka olisi yäk...ainahan sitä haluta voi, mutta saaminen onkin itsestä kiinni

[^^Queen Nefertiti^^]

Mielenrauha on ihan jees mutta jännitystäkin olla pitää. Mietin vain että elääkö tuo eräs pari nyt sitten onnellisena elämänsä loppuun asti. Jos ei, niin miksi.. joskus ihmisille pitäisi vain suoda onnea ja vaaleanpunaiset lasit. Tuntui vaan niin yllättävältä aamulla kuulla, että joku saisi äkkiä mitä oli halunnut niin kauan, ja sitten hän ajattelikin torjua sen, koska oli halunnut asiaa ennen eikä ole enää varma.

Voiko haluamansa saada liian myöhään, sitäkin olen ajatellut, haluaako sitä sitten enää. Vai onko asioilla todella oikea ajoitus? Mistä syntyy nk oikea ajoitus, siitäkö että ajallisesti kaikki ei voi tapahtua heti? Elämä olisi heti eletty?

Löysin hieman rankkaa infoa siitä, mitä tapahtuikaan viime vuonna minulle ja exälle eräässä asiassa. Asioita mistä hän syytti minua, vaikkei ollut minun syyni. Vielä senkin jälkeen yritti lypsää hyötyä minusta. Ei onnistunut, koska hän ei ollut vilpitön kanssani. Sieluhan sietää kaiken, kokee kaiken, mutta haluaako se aina lisää vaan? Mikä määrä kokemusta ja saamista riittää?

No mitäs jos saa melkein mitä haluaa tai joka tapauksessa enemmän kuin keksi haluta, tai jollain tavalla parempaa ja vakaampaa.. jos ei saa kaikkea heti, luovuttaako haluamisen. En usko ainakaan omalla kohdallani!  Voiko asioita saada juuri sitten kun luovuttaa ja sanoo, tämä ei nyt todella voi toteutua!


Jatketaan.. allaoleva on totta, haluan todellakin johonkin ihmeen yhdistyksiin mukaan, viimeistään ensi vuonna. Tulee mieleen kolme asiaa.

September 17, 2006
Even though you seem relatively content with your career, you are ready for some sort of change in your life. The time is ripe for you to consider joining a group of some sort. Why not join your local book club? Or, if you're more inclined toward activity, sign up for the ski team at work or get involved with the local running club. There are a lot of diversions that can occupy your mind as well your body. The real upside is that you are likely to make some wonderful new friends.

[monikakson]

Vastaan vain lyhyesti tähän ja jatkan ehkä myöhemmin. Nyt ei ole aikaa. Mielenkiintoinen aihe muuten.

Sellainen asia vain, että eikö haluaminen ole aina sitä, että jotain puuttuu? On eri asia, että tarvitseeko sitä mikä puuttuu. Tuntuu, että ihmisillä on aina hirveä puutostila meneillään. Halutaan lisää ja lisää, koskaan ei ole tarpeeksi.
Voisi kuvitella niinkin, että sitten kun minulla on kaikki, sitten kun en enää halua mitään, niin olen valmis kuolemaan. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Kaikki ajattelevat että tässä pitää haluta HIRVEÄSTI kaikkea. Tarkoitin vain että jos vaikka 30 v saa kaiken mitä silloin haluaa niin eikö 40v ja 50v tule taas uudet toiveet ja asiat mitä pitäisi saada. Ei ole niin yksiselitteistä mitä haluaa ja mitä aikoo saada tai saa.

Periaatteessa siis haluaminen / saaminen pitää elämänhalun yllä?

[Riitta]

Kaikki ajattelevat että tässä pitää haluta HIRVEÄSTI kaikkea. Tarkoitin vain että jos vaikka 30 v saa kaiken mitä silloin haluaa niin eikö 40v ja 50v tule taas uudet toiveet ja asiat mitä pitäisi saada. Ei ole niin yksiselitteistä mitä haluaa ja mitä aikoo saada tai saa.

Periaatteessa siis haluaminen / saaminen pitää elämänhalun yllä?

Riippuu, mita haluaa-kaikkihan pystyvat saamaan maallista omaisuutta, mutta kun ponnistelee oman sielun saavutuksia, eikohan se mielihyva ole pitemmaksi aikaa.
Onhan sanonta: easy come, easy go

[^^Queen Nefertiti^^]

Joten? Minkä puolesta kannattaa ponnistella? Palaako kysymys aina samaan - lopulta tavoite on valaistuminen, mutta ihmisille annetaan joskus levollisia välietappeja kuten parisielurakkaus, työmenestys tai jotain? "Systeemi" on kuitenkin rakennettu niin että nämä eivät kauan tyydytä?

[Riitta]

Mielestani on, antaahan uusi Jaguar'ikin vahaksi aikaa mielihyvaa, mutta mita on valaistuminen,
sehan voi olla luomisvoimaa tai Jeesusta, kukin miten sen kasittaa, antaa uskoa elamantyolle.
Elvis mielestani elaa vielakin, vaikka han on mennyt pois.On kirjoja, jotka ovat elaneet sukupolvia tai Jean Sibelius jonka sinfoneja kuunnellaan vielakin.Valaistuminen ei mielestani ole vain uskontoa, vaan voimaa esim. luomistyolle, niin etta koko sielusi on siina mukana ja jos onnistut niin sehan elaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

On kuitenkin aina iloista jos elämä yllättää alussa mainitulla tavalla. Tuli vaan mieleen että tuliko tilaisuus sitten liian myöhään. Olen miettinyt tätä "oikean ajoituksen" asiaa niin monessa, viime vuosien myllerryksessä, että eniten tulee mieleen tämä "Luovuta, niin sitten saat asioita."..    (henk koht, siirrä tavoitteesi vuodelle 2007 heh). Mutta! Sitten kun olen taas päässyt yhteen tavoitteeseen, varmaan tulee taas seuraava jne jne (vai pitäisikö sanoa, että kun tämä asia on tapahtunut, elämä onkin eletty).. kuulostaako jousimiesvaikutteiselta?

[Riitta]

Ainahan voi tavoitella uutta, onhan meille luotu vuodenajatkin- se on sita jatkuvaa kiertokulkua tama meidan maallinen polkumme tai kiitoratamme joillekin.
Ihminen on kuin pohjaton kaivo, kun saa mita haluaa, niin haluamme lisaa ja lisaa...
Mutta jos syo liikaa makeeta niin mita tapahtuu- oksennetaan!

[^^Queen Nefertiti^^]

En osaa oikein lisätä tähän asiaan mitään.. muuta kuin että.. toivon kaikille ainakin suurinta osaa onnea tuottavista asioista mitä olette halunneet. Ihan kaikkea mitä mieli keksii, se ei kenties saavuta. Eikö tämä olekin jännä dilemma.

Mieli saattaa keksiä asioita joita haluta - ja sama mieli voi pudottaa mielikuvan siitä, että tarvitsi näitä asioita. Mieli on periaatteessa se joka keksii haluta, korkeampi minä sitten päättelee että toimitetaanko henkilölle nämä asiat vai ei. Se on toisaalta se alitajunta, joka toimittaa ihmiselle asioita sen mukaan, mitä ihminen tolkuttaa itselleen "että voin saada sitä ja sitä". Mieli keksii mitä halutaan - alitajunta toimittaa? Hetkinen? Alempi vai ylempi mieli keksii? Alitajunta on korkeampaa mieltä, joka tuo toivotut asiat jossain ajallisessa jaksossa. Tai sitten mieli luovuttaa ja siirtyy toiseen kohteeseen. Kohteita on rajaton määrä koskien asuinpaikkaa, ihmisiä, töitä, rahaa, tilanteita. Joko mieli syöksyy näitä kohti, saavuttaa tai kärsii ja oppii (maailman hylkäys?)tai kenties löytyy kultainen keskitie?

Mieli voi olla autuas askeettisessa tilassa ja korkeammassa tietoisuudessa edes ilman suhteita!

Tässä päivän syvällisyydet kaupunkikierroksen jälkeen. Siellä on paljon kaikkea kimaltelevaa, jonka perässä ainakin lapset juoksee..

Mutta nyt selvisi tuo ihan alussa ollut juttu. Herra EI halua olla sen naisen kanssa enää! Kummallista! Tuliko toivottu asia sittenkin liian myöhään! Hän halusi naista kauan vuosia - ja samalla me ystävystyimme. Kun hän saisi, ei halua.. hmm..itse en voisi kuvitella että kun vihdoin saan erään asian, en haluaisikaan sitä? Mutta ei ole ketään HENKILÖÄ jota saada.

Uskon että itse saisin senkin mitä exä saa, jos todella haluaisin. En vain halua tehdä samaa hommaa.

Siis.

1) ei ole hyvä saada ihan kaikkea mitä haluaa?
2) asiat voi saada kun luovuttaa niiden kanssa? (tuo on, saat sen mistä luovut)
3) toivotun asian voi saada liian myöhään, jolloin ei halua sitä?
4) jos kaiken saisi heti, tarina olisi loppu slut?

[monikakson]

Jeh,

Ihminen haluaa eri ikäisenä eri asioita. Puhutaan arvoista. Eri ikäkausina on erilaiset arvot. Tai arvot voivat olla samojakin, mutta niiden prioriteetti muuttuu. Toisaalta monillä on tapana kuluttaa asiat (esineet/ihmiset jopa arvot) loppuun. Sitten halutaan taas muuta. Entä sitten juuri se, kun kaikki on kulutettu (haluttu) loppuun? Mielenrauha? Ehkä. Toisaalta kaiken kuluttaminen ja kaiken saaminen on taas eri asia. Eli kun kaiken on saanut, niin ehkä silloin alkaa kaikesta (turhasta) luopuminen. Ihminen näkee mikä elämässään on arvokasta ja mitä tarvitsee. Jos on tarpeeksi viisas, niin hän luopuu turhasta saavuttamastaan tai se ainakin menettää merkityksen.

Monille ihmisille riittää se, että tietää saavansa jotain, niin haluaminen loppuu siihen. Itse taidan hieman kuulua tähän kategoriaan. Ensin hirveästi haluan jotain ja sitten kun voisin saada sen, niin arvioin, että tarvinko sitä ja yleensä käy niin, että luovun ajatuksesta. Tämä nyt kuitenkin pätee lähinnä materiaan kuin ihmisiin. Toki on ollut tilanteita, että olisin voinut saada jonkun ihmisen, jos olisin halunnut. Ja monesti on juuri niinkin, että aika kulkee ohi. Joskus vain on liian myöhäistä.

Onhan niitä tehty elokuviakin pilvin pimein samasta aiheesta, että on haaveillut jostain ihmisesta koko ikänsä tätä ikinä saamatta,ja sitten kun monien vuosien jälkeen yhtäkkiä olisi mahdollisuus saada tämä, niin ei enää teekään mieli. Siinä piilee ajatus unelmasta ja saavuttamattomasta. Ihminen luo ajan mittaan omanlaisen kuvan kohteestaan, joka ei loppupeleissä välttämättä vastaa todellisuutta. Todellisuus voi olla ihan jotain muuta. On jännittävää, kun elämässä on jotain saavuttamatonta. Vaikka näkee, että toinen muuttuu, niin silti haluaa pitää kiinni siitä "high school dreamista". Samaa tapahtuu parisuhteiden sisällä, varsinkin, jos on liian nuorena alkanut seurustelemaan. Ihminen on vielä muuttuvassa ja kasvavassa tilassa. Jos toinen ei halua hyväksyä sitä, että toinen muuttuu, tämä yrittää pitää kiinni siitä mistä alun perin lähdettiin. Jäädään kuplaan. Voi olla, että kumpikin ajattelee niin ja elää vuosia pikkuhiljaa toisistaan vieraantuen. Eräänä päivänä vain huomaa, että ei tuo ole enää se sama ihminen, johon rakastui. Ihanteellinen tilanne, jos kumpikin huomaa toisessa saman asian... :

Apua, meninkö mä nyt ihan off the topic? 
Mun mielestä ihmisellä on erilaisia mahdollisuuksia, kun on saavuttanut kaiken. Jos ei ole vielä itseään etsinyt, niin siinä on tie kuljettavana. Luopuminen, joka liittyy siihen, että ymmärtää ettei kaikkea tarvitse (mikä taas liittyy henkiseen tiehen). Tietysti, miksi ei nauttisi vain kaikesta saavuttamastaan? Tai alkaisi jakamaan omaa yltäkylläisyyttään muille kanssaihmisille?

Tuli mieleen myös, että onko tämä mies tavallaan "saavuttanut kaiken" sen takia, kun ei ole koskaan saavuttanut tätä naista? Nyt kun hän saisi naisen, niin hän ei tarvitse tätä, koska hänellä on jo kaikki tarvitsemansa elää ilman tätä naista. Riittäisikö nainen hänelle, jos hän luopuisi kaikesta muusta? Mutta totta on, että joskus vain tunne kuolee tai turtuu, kun tarpeeksi kauan odottaa .

[valonkantaja]

Haaveet, unelmat, haluamiset kuljettavat eteenpäin... Elämän jano... Ja useinmiten unelmoiminen on paljon merkittävämpää ja mieltä ylentävämpää kuin unelman saavuttaminen. Kuten matka on tärkeämpi kuin määränpää.