seuraava »

[härkä-69]

Oletko saavuttanut mielenrauhan vai jatkuuko etsintäsi?

Minusta tuntuu, että välillä saavutan sen ja välillä taas levottomuus ajaa eteenpäin ja etsimään uusia asioita. Erittäin voimakkaana se levottomuus on tullut varsinkin tämän vuoden aikana, enkä voi enää palata entiseen elämääni, jota elin suhteellisen välinpitämättömänä henkisistä asioista, jotka kuitenkin koen voimakkaasti omikseni. Tuntuu, että en voi pysähtyä ennenkuin olen saavuttanut jonkin tai jotain, enkä ole ihan varma mitä se jokin on.

Onko kellään vastaavia tuntemuksia?

[metsätonttu]

Jonkin uuden tilan nälkä on aika yllättävää ja repivääkin.

Repivää sen vuoksi, että täytyy karsia sellaista, minkä kokee häiritsevänä kun hamuaa sitä mielenrauhaa. Täytyy karsia sellaisia asioita, joita vaan velvollisuudesta ja tottumuksesta usein raahaa mukanaan.

Mukana on ehkä myös ylpeys, joka ei anna periksi, ei salli irtaantua jostakin, josta jo osa itseä hokee: 'hellitä'. Tuo 'hellitä' sanan olenkin kuullut hyvin monen henkisellä tiellä jo pitkään kulkevan huulilla. Minä kuulin sen tuhannen tuhatta kertaa, ennenkuin osasin 'hellittää'.

Ja kun 'hellitin', voi mikä ihana rauha laskeutui, uusi tila löytyi.

Ja uskon, että olen matkalla avarampaan tilaan, tasapainoon.

Tuolla karpalosuolla kun hengitän suon uumenista nousevia eterisiä öljyjä, tuoksuja, olen siinä tilassa. Mielenrauhassa. Jotakin minusta ei ole läsnä, vain se oleellinen.

[valonkantaja]

Olen nyt varmaan viikon ollut jossakin ihme rauhallisessa pumpulifiiliksessä. Varmaankin johtuu ssitä, että olen joka päivä meditoinut ja rukoillut ja juttelen tavallaan läpi päivän henkimaalman kanssa.

Tuntuu, että kasvatan ja vahvistan nyt itseäni johonkin uuteen. Mutta en pelkää - tiedän että ei tarvitse enää kasvaa kärsimyksen kautta.

[astronaatti]

Kyllä vain

Viime viikkoina olen lukenut vain "meditatiivista" kirjallisuutta, katsellut sisälleni ja ollut tässä hetkessä ja palannut tähän hetkeen, kun olen huomannut olevani siitä poissa tai yrittänyt hyväksyä sen, että en tavoita sitä...siis tätä hetkeä...ihan kuin minulla olisi valinnan varaa...



 

[valonkantaja]

Nyt se mielenrauha katosi taas jonnekin... Missä minä olen ja mitä ihmettä minä teen...

[Dinah]

Jonkin uuden tilan nälkä on aika yllättävää ja repivääkin.

Repivää sen vuoksi, että täytyy karsia sellaista, minkä kokee häiritsevänä kun hamuaa sitä mielenrauhaa. Täytyy karsia sellaisia asioita, joita vaan velvollisuudesta ja tottumuksesta usein raahaa mukanaan.

Mukana on ehkä myös ylpeys, joka ei anna periksi, ei salli irtaantua jostakin, josta jo osa itseä hokee: 'hellitä'. Tuo 'hellitä' sanan olenkin kuullut hyvin monen henkisellä tiellä jo pitkään kulkevan huulilla. Minä kuulin sen tuhannen tuhatta kertaa, ennenkuin osasin 'hellittää'.

Haluaisin toden teolla, vihdoin ja viimein oppia avoimin mielin ottamaan vastaan mitä annetaan ja hyväksymään sen että elämä on jatkuvaa muutosta. Jotenkin on myös "turvallisempaa" kantaa niitä vanhoja taakkoja kuin jättää ne taakseen. Kai niistä on tullut niin tuttuja ettei uskalla kuvitella mitä tapahtuu jos hellittää. Tulisiko tyhjä olo vaiko vain ihanan kevyt! Hassua...  Mutta jos edes hetkeksi silloin tällöin löytää mielenrauhan niin onhan se parempi kuin ei koskaan. Siihen olotilaan voi aina palata, ja toivottavasti siitä joskus tulee pysyvää. 

[härkä-69]

Haluaisin toden teolla, vihdoin ja viimein oppia avoimin mielin ottamaan vastaan mitä annetaan ja hyväksymään sen että elämä on jatkuvaa muutosta. Jotenkin on myös "turvallisempaa" kantaa niitä vanhoja taakkoja kuin jättää ne taakseen. Kai niistä on tullut niin tuttuja ettei uskalla kuvitella mitä tapahtuu jos hellittää. Tulisiko tyhjä olo vaiko vain ihanan kevyt! Hassua...   

Ne taakat, joita kantaa ovat kuin ylimääräinen roina kodissamme. Vasta muuton yhteydessä tajuaa miten paljon sitä turhaa roinaa onkaan kerääntynyt nurkkiin. Luopuminen on aina rankkaa, ainakin minulle. Olen sellainen keräilijäluonne, rakastan kaikenlaisia pikkukoriste-esineitä, mutta onneksi olen saanut pidettyä keräilyvimmani jotenkin kurissa.

[Ikitosi]

Elämä on Lintsiä 
Vuoristorataa, törmäilyautoja, peilitaloa, painekattilaa, karusellia, peliluolia, teatteria, kummitusjunaa, maailmanpyörää, spaceshotteja, hattaraa...
Mielenrauhaa on havainnoiden nauttia kaikkien pyörritysten ja ravistelujen olotilavaikutuksista.

[monikakson]

Mielenrauha tulee ja menee täälläkin.  : Tosin luen tenttiin juuri Aristoteleen Politiikkaa ja se saa välillä karvat pystyyn, että "näillä ajatuksillako on länsimainen yhteiskunta rakennettu, EIII!!". 

Viime vuosi on ollut kyllä aika koitos. Jos taroteista puhutaan, niin kasvukorttina oli aluksi Tasapaino, jota hain todenteolla. Sitten olenkin viettänyt toukokuusta asti Erakon vuotta, mikä välillä tuntuu ahdistavalta. Onneksi oon tämmönen erakkoluonne muutenkin, niin tämä "yksinolo" ei oo niin kauheaa. Ja yksinollessa sitä mielenrauhaa yleensä virtaa.  Sitten on myös toisenlaista yksinoloa syntynyt, kun tuntuu, että välillä selitän ihmisille vähän liian korkealentoista juttua. Aivan kuin ajatukset ois noussu uudelle tasolle...  :

Mutta mielenrauhaa... Kun tässä vielä hetken parantelen terveydellistä tilaani, niin aloitan (taas) joogan. Sen aloittaminen tarvitsee jo häiriöttömän tilan, mikä voi olla pieni haaste.

Mua on jo hetken aikaa kotona ahdistaneet kaiken maailman tilipehööri eli siellä on hirveästi sellaista, mitä vois heittää pois tai laittaa johonkin pois silmistä. Itselläni ei olisikaan niin paljon tavaraa, mutta asun nyt kotikotitalossani, niin siellä on kymmenien vuosien muistot nurkissa.

Toivotaan, että se mielenrauha taas kohta palaa. Saattaahan se olla niinkin, että se on vain hetki päivässä, kun tuntee suurta tyytyväisyyttä kaikkeen olevaiseen. Onko onnellisuus ja mielenrauha sitten sama vai eri asia? Onko onnellisuus enemmän euforinen tila ja mielenrauha tyyntä yhteenkuuluvuutta?

[twin peak]

Elämä on Lintsiä 

eilen oli mahtava ilotulitus Lintsillä!   

[Rakkauden enkeli]

Vaikka joskus hetkellisesti hermostunkin, en silti menetä jatkuvaa ja pysyvää mielenrauhaani.

(http://www.mandalas.com/images/Lrg_image_Pages/Naturems/Peace_of_mind_8.jpg)

[Perhonen]

Ihana kuva Rakkauden enkeli 

Mielenrauha...   Tulee ja menee  Täytyy sanoa että olen sen jollain tapaa saavuttanut. Mutta silti etsin vielä että saisin paremman rauhan. Väliin on aikoja jolloin ahmin kaikkea tietoa, henkistä etenkin. Mutta sitten tulee stoppi ja täytyy vaan olla ja elää.

Ne taakat, joita kantaa ovat kuin ylimääräinen roina kodissamme. Vasta muuton yhteydessä tajuaa miten paljon sitä turhaa roinaa onkaan kerääntynyt nurkkiin. Luopuminen on aina rankkaa

Näin se on. Itselläni on sellainen vaihe menossa "kaiken roinan" kanssa että pitäis kodistakin saada kaikki ylimääräinen pois kaapista. Tavallaan siivota elämää.

Koen että olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana aika radikaalisti, sisäisesti, henkisesti. Menneeseen ei ole enää paluuta kun on tälle tielle lähtenyt.
Mutta sen koen erittäin positiivisena   

[taria]

Tasapaino on helppo saavuttaa.. mutta sen ylläpito vaati taituruutta.. 

    

[Irish]

Olen levoton, tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen.. Levoton tuhkimo tekee itsestään marttyyrin.. Kun aika on, tai muuten vaan, tulee levottomat tuulet noutamaan ja ne vie minut mukanaan, en onneton oo kokonaan, mut ne tuulet viheltää taas kutsuaan, enää hetken luonas olla saan... Levoton prinssi täällä odottaa... Diudiu..

Niin monta laulua levottomuudesta.. Jotka soivat minun levottomassa päässäni.
Mielenrauha, mitä se on?

[cancer]

Mielenrauha.....sen kun löytäisi. Se on ikuinen etsintäni ( ja monen muunkin etsinnän ) kohde. Ken sen löytää, on perillä. Miten tässä sekamelskaisessa maailmassa sen voisi löytää?
Aina tulee uusia vaatimuksia ja must-juttuja. ( Lienee sama asia. ) Kamala kiire eteenpäin. Aika on rahaa jne. Pitää olla jotain tai jokin.

Löytyneekö kuolemassakaan?