seuraava »

[metsätonttu]

Ehkä tämäkin on henkimaailman ilmiöitä.

Olet löytänyt itsessäsi vierasmaalaisia piirteitä, kaipuuta tai mielenkiintoa johonkin toiseen kulttuuriin
- matkustaessasi
- lukiessasi jotakin
- jo lapsuudesta asti
- olet tuntenut olevasi 'kotona' jossakin
- tuttuus edellisistä elämistä
- tms.

Tunnen nuoren naisen, joka halusi ehdottomasti opiskella kiinan kieltä, matkusti lopulta Kiinan yliopistoon ja tunsi heti, että on tullut 'kotiin'.

Minullakin on kausia, jolloin innostun jostakin kulttuurista, pian taas toisesta. Auranlukijani kerran sanoi, että sinulla on ollut kai jonkinlaisena tehtävänä käydä elämissäsi läpi mahdollisimman monta kulttuuria, kun olet elänyt niin monessa paikassa. Ehkä. Minun on ollut helppo viihtyä missä vain.

Miten olette kokeneet toisenlaisen kulttuurin?

[täysikuu]

Moi metsis

Minulle Kreikka on hyvin rakas maa ja olemme lomailleet siellä paljon. Tunnen olevani siellä kotonani. Ihania,ystävällisiä ihmisiä ja kieli on kaunista. Kaikki kukkaset siellä on ihaniiiiii ja meri, se on ykkösjuttu. Koen vain olevani osa sen maan kulttuuria ja pala sitä. Kaipaan myös kovasti sinne.
Lampaat, vuorikauriit,aasit, viiniviljelmät ja hedelmäpuut......
Tämä tunne voi olla myös edellisien elämien aikaansaannosta

[metsätonttu]

Sama juttu!

Yks paikka, Delfoi siellä vuoristossa!  Jouduin sen lumoihin niin, että se kaipuuu jäi sydämeeni. On pakko päästä sinne vielä. Ajan kanssa joskus. Enpä siis ihmettele, kun tapasin siellä suomalaisen vanhan miehen, joka vielä jaksoi siellä kiivetä, kahdeksatta kertaa.

Ja kumma juttu, sain kuulla entisistä elämistäni, että olen ollut papittarena Kreikassa! Ja kun luen areenan juttuja, niin luulen, että hyvin moni meistä!

[Chandra]

 THAIMAA! 

Ensimmäinen maa jonne ehdottomasti halusin uudestaan ja uudestaan.
Kaikki siellä tuntui tutulta.Ihmiset niin avoimia ja ystävällisiä.Ja buddhalaisuus!Ne temppelit!Ja jokaisen vaatimattomankin rakennuksen pihalla oma pieni temppeli.
Luonto,kasvillisuus,hiekka,meri,,,
Kun silloin tällöin näkee ja kuulee kaupoissa ja kaduilla thaikkulaisia,niin tekisi heti mieli mennä juttelemaan,tai ottaa pikkulapset syliin.

Toinen on intiaanikulttuuri,joka on vaikuttanut syvästi lapsesta asti.
Itkin aina,kun elokuvissa näytettiin,minkä kohtalon he kokivat.

Muutamat muutkin aiheet ovat nostaneet tavallista suuremmat tunnekuohut.Neekeriorjuus ja keskitysleirit.Mutta ne asiat on läpikäyty entisissä elämissä.Ihmettelin aikaisemmin,miksi juuri nuo aiheet koskettivat niin kovasti.Mutta silloin en vielä omaksunut ajatusta ent.elämistä.

[*Alkmene*]

No minullahan on tuo Kreikka ja tarkennettuna Kreeta, se kulttuuri ja maa, jossa olen kotona! Olen siellä sitten lomaillut aina kun on mahdollisuus. Ja sinällään on ollut 'hassua', että minua on erehdytty luulemaan siellä myös paikalliseksi.
Muutkin Kreikan saaret kiinnostaa, mutta en ole vasta Kreetan lisäksi käynyt kuin Santorinilla ja se ei kolahtanut ollenkaan sillä tapaa.

Kun olen tutustunut muutenkin eri kulttuurien ihmisiin, niin ehdottoman hyvin tunnen oloni kotoisaksi Japanilaisten kanssa, Intialaisten kanssa, ja Romaanien kanssa.... (<- no ei nyt ole maa, mutta eri kulttuuri)
Myös Israel ja Egypti on koskettanut syvältä...  Mutta niissä vaikutti ehkä enemmän niiden historialliset paikat, kuin ehkä itse se kulttuuri.

Kyllä saan itkun tirahtamaan, jos kuuntelen kreikkalaista musiikkia, tulee niin kauhea "koti-ikävä"!

[Sister of Night]

Minua on oikeastaan aina kiehtonut Intia,    vaikka en ole siellä (vielä) koskaan käynyt. Kotini on täynnä Intia -tyylisia kankaita, tyynyjä yms, ja myös pukeutumisessa suosin kaikkia intia-kuoseja. Varsinkin norsujumala Ganesh on mulle ollut aina todella rakas, ja hänen kuviaan löytyykin kotoani sieltä täältä. Silloin kun tuo yhteys toiselle tasolle alkoi kohdallani aueta, niin tätä asiaa heti selkeytti ainakin se, että yksi oppaistani on intialainen nainen.

Maa, tai pikemminkin alue, johon kuitenkin tunnen syvintä yhteyttä ja hengenheimolaisuutta, on lähi-itä ja arabimaat. Varsinkin Iran, Syyria.. Siellä on kyllä varmasti joskus tullut eleltyä. Jännä juttu kävi viime viikolla meidän yhteismeditaation aikana. Mulle alkoi mieleen tulvia arabiankielisiä sanoja (en siis puhu kieltä sanaakaan) ja muutamaan pystyin tarttumaan niin, että sain ne painettua mieleen.

Sillä hetkellä en vielä tienyt oliko ne täyttä siansaksaa, vai oikeasti arabiaa. Kysyin eräältä ysrtävältäni joka puhuu arabiaa äidinkielenään, ja kyllähän ne sitä oli..vieläpä kokemiini tuntemuksiiin soveltuvia.

Joskus mulle on käynyt samoin unissakin, että niissä puhun ihan sujuvasti jotain kieltä, jota en päivätajunnassa ymmärrä. Voiskohan nekin olla siten jotain muistikuvia elämien takaa..?

Ja niinkuin monelle muullekin täällä, niin kyllä tuo Kreikka tuntuu kodilta mullekin.

Mutta onkos teillä sitten jotain maita, jotka puolestaan ei houkuta yhtään?  Olen monesti miettinyt, että miksi nuo Aasian maat, kuten Kiina ja Japani ei vaan kolahda minuun ollenkaan. En tiedä miksi. Vaikka muuten tykkäänkin matkustella, ja olen valmis lähtemään periaatteessa mihin tahansa, niin tuonne suunnalle ei koskaan ole ollut halua mennä. Eikä muutenkaan maiden kulttuuri kiinnostaa mitenkään ihmeemmin.  Kummallista.. 

[Myria]

Brittein saaret on kiehtoneet aina ja erityisesti Irlanti Siellä tunnen olevani kotona.

Egyptistä ahmin kirjoja jo lapsena. Intia kiehtoo myös paljon, intialaiset vaatteet, värien käyttö, tekstiilit, koriste-esineet.

Portugaliin en haluaisi mennä, siitä maasta tulee ahdistunut olo 

[Chandra]

 

Niin,yhtä hyvin se voisi olla japanilaisuus,joka näkyy kyllä kodissani joka huoneessa.Mutta näiden maiden kulttuurissahan on hyvin paljon samoja piirteitä.
Kerään japanilaisia teekuppeja/kalustoja.Myös isompia"piironkityyppisiä"kaappeja,koska niissä on aivan ihania pieniä lokeroita ja yksityiskohtia.
Buddhalaisuus näkyy hyvin selkeästi.On oma temppelin tapainenkin,vaikka olen moniuskova.Sen edessä on kuitenkin hyvä meditoida.Rauhoittava paikka suitsukkeineen ja kynttilöineen.Taustalla japanilaista musiikkia.

Nykyisin tuntuu,että se on jonkinlainen muoti-ilmiö,joka helpottaa tietysti esim.sisustamisessa.Olen kuitenkin jo vuosia pitänyt itse japanilaisista esineistä.Ja onkohan teistä kukaan katsonut joskus tv:stäkin tullutta elokuvaa Shogun?Jotenkin ne seremoniat ja samuraielämä tuntui tosi tutulta. ???Perin kaunista heidän työnsä ainakin,kaikki käsintehtyä ja symbolista.

[metsätonttu]

Näinpä meitä vetää puoleensa jokin aivan eri kulttuuri kuin omamme.

Minä olen aina lukenut kaiken mikä koskee intiaaneja. Kun kerran kävin New Yorkissa, joskus vuosikymmeniä sitten, etsin kuumeisesti aitoa intiaanimusiikkia. Minut aina ohjattiin toiseen musiikkiliikkeeseen, kunnes vihdoin sain kuulla, ettei ole olemassa mitään äänitteitä! 

Minä olin aivan ihmeissäni, suorastaan tulistuin, että hehän tätä maata ovat asuttaneet ja TEILLÄ EI OLE HEIDÄN MUSIIKKIAAN!!!!

Sitten tuo Egypti. Siinä oli jotakin minun ja noiden ihmisten välillä. He tulivat puhuttelemaan ja äkkiä olimme keskustelemassa hyvin syvällisiä asioita. Siinä oli jotain hyvin salaperäistä.  :

[Ajatus]

Aika moni suomalainen muuten tuntuu kokevan jonkinlaista yhteyttä Kreikkaan ja Kreikan saaristoon. Itse en ole koskaan Kreikassa käynyt, mutta maa on kyllä tuolla loppumattoman pitkällä matkustuslistallani.

Minulla sydäntä lähellä on aina ollut Italia. En tiedä miksi. Viimeksi kun kävin Roomassa, ihailin taas niitä italialaisia puita (tiedättehän, sellaisia veistoksellisen näköisiä pitkärunkoisia, pinjoja vai mitä lienevät) ja koin jälleen sen maiseman jotenkin kumman läheiseksi ja kotoisaksi. Jo ala-asteella halusin kirjeenvaihtokaverin jostain syystä nimenomaan Italiasta ja löysinkin sitten tytön, jonka kanssa kirjoittelin vielä vuosia myöhemminkin satunnaisesti. Olenkin yrittänyt vielä nyt internet-aikaan löytää häntä googlettamalla tms., mutta liekö mennyt naimisiin tai muuten ei nimi löydy netistä. Jos siis joku sattuu tietämään jonkin keinon millä löytää italialainen henkilö, niin vinkkejä otetaan vastaan. Muistan vielä hänen katuosoitteensakin ja toissa kesänä oli melkein tilaisuus vierailla hänen vanhassa kotikaupungissaan, mutten sitten ehtinyt sinne asti. Olisi ollut hauska käydä oven takana koputtamassa ja koittamassa onneaan.

Kymmenen vuotta myös suunnittelin alkavani opiskella italian kieltä ja vihdoin viime vuonna aloitin alkeisopinnot. Kielikin tuntuu kivalta ja tutulta. Yhdistän tuon Italian maana jollain tapaa Kaksosten merkkiin, jossa itselläni on kuun alasolmu sekä IC, ja lisäksi se Merkurius yhtymässä kuuhuni. Ehkä nuo vihjaavat siitä, että mahdollisesti siellä on joskus "toisessa todellisuudessa" tullut elettyä. Italia on myöskin Euroopan maista se, jossa olen eniten matkustellut, vaikka yritän aina käydä mahdollisimman monessa eri maassa ja paikassa. Italiassa on kuitenkin tullut oltua jo viisi kertaa, tosin sielläkin eri puolilla.

[Totsi]

Miten olette kokeneet toisenlaisen kulttuurin?

Toiset kulttuurit... ah! 

Lapsena oikeasti luulin, että olen intiaani.   Amerikan vanhat kulttuurit ovat kiehtoneet minua aina. Ja Intian seutu ylipäänsä. Euroopasta Tshekkosslovakian ja Puolan vuoristoseudut. Tahdon vielä tässä elämässä käydä sielläpäin.Kaikenlaista sitä 

Kun löysin juuri ja juuri koulun aloittaneena ukkini rajatieteellisen kirjaston, luin sieltä kaiken missä kerrottiin Atlantiksesta ja toisten maailoidemn asukkaista. Puhuimmepa myös ukin kanssa näistä jutuista. Pitäiskin muuten katsoa vähän tuon ukon karttaa, sen verran esoteerisesti suuntautunt hän oli.


Niin! ja toinen outo juttu minussa: minusta on ihana lukea ja kuunnella toisten ihmisten muistelmia entisistä elämistään; tuntuu joskus siltä kuin telkkaria kattoisi ja tekisi sitä kautta historiamatkan