Minä olen kokenut niin, että kokemuksia voi mieltää niin eri tavoin.
Jonkun toisen enkelikokemukset, ovat ehkä syvimiltään saman 'prinsirpin' kokemista kuin toisen ihmisen sanoin kerrottu kokemus ufoista. Tai aina ei edes tarvita mitään tuollaistakaan, että voi kokea samaa mitä toinen on kokenut.
Taidemaalari ehkä kokee jotain samaa sisällään, kun luo taideteoksen. Tiedemies omalla tavalla omalla alallaan jne.
Se, että niitä verrataan ulkoisin termein, saa ehkä aikaan sen, ettei ymmärretä, mitä siellä syvemmällä tapahtuu... Ja mitätöidään toisten kokemuksia. Ehkä toisaalta oman kokemuksen 'ihmettely' tai sen hyväksyminen tai kyseenalaistaminen, voi 'vetää puoleensa' (antaa aiheen kiinnittää sellaiseen huomiota) toisen samoin kokevan, jonka ulkoiset termit ovat vastakkaiset, jotta molemmat voivat kokea oman epäröintinsä ..
Jotta voisivat vapautua omasta epäröinnistään
Tai vastaavasti samoin ulkoisestikin kokevan henkilön kanssa voi tukea omaa kokemustaan.
Lopulta on löydettävä se oma kokemuksensa, hyväksyttävä se itse, tehtävä sille se tila, mikä sille kuuluu. Etsittävä se 'oma voima'....
Hyväksyä, että on yksilö ja jokainen on.
Sitähän emme ole aina saaneet kokea, tuskin koskaan, että täydellisenä yksilönä olisimme täysin hyväksyttyjä.....
Oikeastaan en itse osaa sanoa mihin uskon tai en. Olen monet asiat kyseenalaistanut, myöhemmin ne kokenut omalla tavallani, jonkin ajan päästä nähnyt niiden läpi...
Jotenkin tuntuu, ettei sillä ole merkitystä, onko joku totta ennen tai jälkeen kokemuksen. Se on totta silloin kun sen kokee.
Mutta eipä tämä ole mitään yksiselitteistä....
