sign, herraisä enhän minäkään "harrasta" mitään yhdenyön suhteita,
saati että laskelmoiden toimisin,en edes osaa,
joo, lähinnä kai puhuin ja puolustauduin jotain "yleisiä ennakkoluuloja" vastaan joita kuvittelen herättäväni puhumalla tästä. en siis ajatellutkaan että sinäkään sitä harrastamalla harrastaisit.
tarkoitin että aika ajoin ajaudun tuollaisiin tilanteisiin(kerran vuodessa?)
hetki on otollinen,täydellinen,nautinnollinen,
enkä halua siitä sen enempää,
kivaa
kaiken pitäisi olla siis just oikein...
mutta toinen takertuu ja sitten iskee se itseinho ja syyllisyys,
MINKÄ EI PITÄISI ISKEÄ,koska toinenkin on ollut tietoinen tilanteesta,
Itseinhosta pitäis pyrkiä pois tässä yhteydessä, jos peli oli selvä alusta asti.Ehkä se on vaain myötätuntoisuutta ja empatiaa sen puolesta, että ei pysty antamaan toiselle sitä mitä hän kaipaa...mutta kaikkein paras ratkaisu on juuri olla lilithin tapaan
mercilessly true...empatiian ja syyllisyyteen perustuvat kuviot ei toimi...kenenkään parhaaksi...luulisin.
nuo ihmiset eivät ole mitään yhdenyön tuttuja vaan ensin läheisiksi tulleita
sattumien kautta ja tilanteet etenee,
miksi siitä molemminpuolisesta nautinnosta pitää sitten tuntea syyllisyyttä?
hallelujaa luterilainen kasvatus..kele sentäs,
moraali,moraalittomuus ja siihen tekopyhyys,
mikä lienee mitäkin?
ei pitäisikään.
syyllisyys irti seksuaalisuudesta...
(siis silloin kun ei ole kyse seksuaalisesta väkivallasta yms, mutta sitä tekevät tuskin pystyvät tuntemaankaan syyllisyyttä
)
mutta kristinuskon perinteitä ja mitä lie keskiaikaisia henki vastaan ruumis ajatusmallikuvioitahan meidän on tästä syyllisyydestä kiittäminen.
enkä halua uskoa syyttää...vaan niitä valtaan perustuvia juttuja mitkä ajan kuluessa kehittyivät siihen ympärille.
minä en muista mikä se oli se kauan sitten elänyt tiedemies, joka loi sen mekanistisen maailman kuvan , sitäkin saamme kiittää