seuraava »

[*Alkmene*]

En ole koskaan ollut suoranaisesti koulukiusattu, mutta olen kyllä siitäkin saanut 'makua'. Ala-asteen viimeisillä luokilla oli joku kummallinen ilmiö, että joukko muita, otti vuorotellen jonkun hampaisiinsa ja minäkin olin kerran kohteena. Se loppui kuitenkin siihen, sillä minussa on jonkin kumma itsesuojeluvaisto, enkä siedä, että minut joku jyrää. Vielä nykyäänkin voin huomata, että jopa ehkä välillä ylireagoin johonkin uhalta tuntuvaan ja silloin minusta todella löytyy energiaa vaikka mihin. Samoin on myös, jos koen, että jotain toista kohdellaan väärin.
Olen tietysti kohdannut sellaista, että minua ei ole huolittu joukkoon tai johonkin 'teinien eliittiin', onhan sekin tavallaan kiusaamista.
Yläasteellä kerran jouduin paikallisen koviksen kohteeksi ja hän repi uuden puseroni kahtia ja lätki päin kasvojani. Nyttemin tuo samainen ihminen on julkkis ja aina kun näen hänen kasvonsa tvssä, tulee tuo tapaus mieleen. 
Tuon tapaista kateutta olen myös kohdannut, josta Asterix kirjoitti ja se on tullut hyvin läheiseltä ihmiseltä. Olen saanut kohdata elämässäni hienoja ihmisiä, suhteita ja liittoja ja tämän hyvin läheisenkin ihmisen mielestä, minä en olisi niitä ansainnut, koska en ole ollut hyvä ihminen kuten hän. Hänen mielestään jopa aviomieheni olisi aikanaan kuulunut hänelle, jos maailmassa toimisi oikeus. 

[Asterix]

suuri osa ihmisistä joista olen eniten pitänyt ja joita olen ihaillut, ovat olleet aikanaan koulukiusattuja. Itsekin koin sitä ylä-asteella. Mietittiin erään kaverin kanssa, että itseasiassa se onkin merkki siitä, että meissä onkin jotain erityistä, koska ollaan tultu huomatuksi Kääntää asian positiiviseksi, itserakkaus parantaa.

tiedän entisiä kiusattuja, jotka on päässeet tosi pitkälle omien lahjojensa ja omantien kulkemisensa vuoksi

kiusatut-rohkeat valioyksilöt hähähä...kukaan ei voi enää estää mua ottamasta tälläistä näkökulmaa asiaan jos haluan...ei opettajat, eikä mikään "teini-hovi".

Tuo on niin totta!  Amen!

[Kaarina Niro]

Justiinsa näin, kuten sen Asterix ja sign? näki!    :

[MetalLady]

Minä nuorempana oli hyvin ujo, joten oli joillakin helppoa kiusata mua yläasteella. Ihme juttu kuitenkin, että ylemmän luokan likat eivät kiusanneet mua, vaan olin monesti heidän luona juttelemassa. Sitten kun he lähtivät pois, niin alkoi oikeen kunnon kiusat. Lintsasin joskus koulusta, kun en vaan viittinyt mennä kiusattavaksi.

Nykyään olen niin vahvaluontonen, että muahan ei, niin vaan typerästi kiusata, ei henkisesti eikä fyysisesti.

[Minä]

Poikamme kokeili vuoden verran olla "kiusattu".
Kiusaaminen loppui ,kun pyysimme kaikki kotiimme . Jengin vetäjä tuli äitinsä kanssa

[härkä-69]

Olen vieläkin välillä ihmetellyt, että miksi juuri luokkani pojat (eivät ihan kaikki) kiusasivat minua. Näkivätkö he minussa jonkinlaisen uhan omalle tulevalle miehisyydelleen ja vallalleen vai mitä? Että tuo neiti on latistettava ennenkuin, ettei se vaan kasva "jumalattareksi"...  No juu, leikkiä...  Mutta oikeasti, tuota seikkaa olen kuitenkin pohtinut, että miksi... Jos jonkun heistä vielä kohtaan, taidan kysyäkin.

Jokatapauksessa tuolloin koin itseni täysin rumaksi, tyhmäksi ja kelvottomaksi ja ajattelin ettei kukaan poika voisi minusta tykätä, eikä koskaan tulla tykkäämäänkään. Aikuiseksi vartuttuani tuo käsitys kyllä muuttui täysin.  Aluksi olin kyllä hyvin arka ja varauksellinen (olen sitä joskus vieläkin) miesten seurassa.

Jälkensä tuo koulukiusaus jätti, mutta todellakin selvisin siitä voittajana ja entistä ehompana. Olen muutenkin antanut heille anteeksi. 

Minulle tapahtui vastaavaa aikuisena, muttei poikien taholta, vaan aikuisten naisten. Huomasin että nainen voi todella olla naiselle susi, enkä vieläkään täysin ymmärrä mitä minussa voisi olla kadehdittavaa. Henkinen suuruuteni? Tuo Jumalatar-pointti oli aika hyvä. 

[VE!]

Ehkä se sellainen hiljainen voima on muille yksi niitä pelottavimpia asioita. Se tavallaan pakottaa jotkut pullistelemaan omilla voimillaan, esittämään että minäpäs olen vahvempi..?

[valonkantaja]

sing? itseasiassa tämä siskoni kenen kanssa tappelen, on au kaksonen myös, nousuvaaka ja kuu härässä. Hänessä on muutenkin paljon vaakaa ja härkää, joita minussa taas ei ole alkuunkaan. Hän on ärsyttävän utelias, yliherkkä, naiivi... Hänessä on ehkä perheessämme kaikkein eniten sellaisia ulospäinsuuntautuneita, diplomaattisia ja ystävällisiä merkkejä. Hän on ainoa meistä, joka ei ole kiinnostunut henkimaailman asioista. Hän on myös erittäin konservatiivinen ja matemaattinen ja järkevä. Minä taas olen vapaamielinen, taiteellinen ja vähemmän järkevä.

Jos alan puhumaan hänelle jostain mitä hän ei usko, hän suhtautuu nihkeästi, mutta ei sano vastaan eikä perustele omia kantojaan. Sitten hän loukkaantuukin ennen kuin edes sanon mitään. Siitähän minä innostun ja sanon ettei pidä olla tuollainen herkkä lässy. Äh... Anteeksi, olen tosi epäkypsä...

[valonkantaja]

ja nyt kun kerran aloin setvimään näitä sisarussuhteita (ja te varmaan kaikki olette hyvin kiinnostuneita ) niin kerronpa minun ja kauris-siskoni suhteesta.

Hänellä on kuu kaksosissa ja minulla kuu kauriissa, hän on nousuleijona, minä nousujouskari. Hänen kartallaan on hyvin paljon vesimiestä ja kaurista, minulla taas kaksosta ja kaurista jonkin verran. Olemme jollakin tapaa hyvin samanlaisia. Suorapuheisia ja viileitä. Vaikka aikoinaan riitelimme hyvinkin paljon ja hän usein sai minut itkemään, nykyään emme juurikaan riitele. Emme oikeastaan ikinä kehu toisiamme tai ole muutenkaan kivoja, mutta viihdymme toistemme kanssa ja meillä on samat intressit. Meillä on kummallakin omituinen ja aika musta ja kyyninen huumorintaju ja usein saamme parhaat naurut yhdessä siitä, kuinka me vain lihomme ja elämä on surkeeta. Voi meitä kovan onnen lapsia... Hän on hyvä sisko, vaikka v*ttuileekin joka asiasta ja minä olen hänen mielestään aina ja ikuisesti tyhmä ja laiska... Vaikka me emme ikinä näytä toisillemme että tykkäämme toisistamme, niin sen vain tietää ja me kivikasvot emme ala nössöilemään ja sanomaan sellaista ääneen... Halata voimme kerran viidessä vuodessa jossakin sukulaisten hautajaisissa ja sekin on jo melkein liikaa!

[Elektra]

Minulta vei vuosikymmeniä antaa anteeksi heille, jotka kiusasivat minua koulussa. Piti havahtua ja tajuta, että olen tarvinnut kokea tämän - ilman sitä en olisi tällainen kuin olen. Ja ehkä kysymys on siitäkin, miten pitää pintansa. Enkä lyönyt takaisin, koska minusta lyöminen on väärin.

Lopputentti asiaan oli kun tytär joutui kiusaamisen kohteeksi, ja vaadin, että asia käsitellään ja oppimisrauha saavutetaan. Hänen ei tarvitse heittää sairaalakeikkaa, ennenkuin opettajat ottavat asian tosissaan.

Sitten ääneni ihan tärisi, kun kävimme asiaa läpi oppilaat-vanhemmat-opettaja-rehtori tiimissä. Vaan kun viikko tapahtumista oli kulunut ja tyttäreni sanoi tyynesti, 'että omaa pahaa oloaanhan se xxx minuun purki, meillä menee nyt ihan hyvin' - silloin kuulin ison kirjan lehden kääntyvän myös minunkin elämässäni. 

[Rakkauden enkeli]

Tyttäreni eivät ole vielä koululaisia (5v. ja 1v.) mutta esikoisella on jo eskariin lähtö ensi syksynä...  Olen kyllä varmasti tuon kiusaamisen suhteen hyvin kuulostelevana ja tarkkailevana. Yritän kuitenkin välttää ylireagoimista ja liiallista "varpaillaan" oloa. Että en heti ole yleisenä syyttäjän jos joku joskus vähänkin jotain pahaa sattuu tyttärilleni sanomaan tms. Sitähän tapahtuu väistämättä jossain vaiheessa "elämänkoulua".

Silti olen varmasti heti ja kärkkäästi, sekä lapseni todesta ottaen puuttumassa kiusaukseen, jos sellaista ilmenee.  Toivottavasti ei ja neitimme saisivat käydä rauhassa ja hyvillä mielin koulutaipaleensa. 

[Kaarina Niro]

Minulta vei vuosikymmeniä antaa anteeksi heille, jotka kiusasivat minua koulussa. Piti havahtua ja tajuta, että olen tarvinnut kokea tämän - ilman sitä en olisi tällainen kuin olen. Ja ehkä kysymys on siitäkin, miten pitää pintansa. Enkä lyönyt takaisin, koska minusta lyöminen on väärin.

Lopputentti asiaan oli kun tytär joutui kiusaamisen kohteeksi, ja vaadin, että asia käsitellään ja oppimisrauha saavutetaan. Hänen ei tarvitse heittää sairaalakeikkaa, ennenkuin opettajat ottavat asian tosissaan.

Sitten ääneni ihan tärisi, kun kävimme asiaa läpi oppilaat-vanhemmat-opettaja-rehtori tiimissä. Vaan kun viikko tapahtumista oli kulunut ja tyttäreni sanoi tyynesti, 'että omaa pahaa oloaanhan se xxx minuun purki, meillä menee nyt ihan hyvin' - silloin kuulin ison kirjan lehden kääntyvän myös minunkin elämässäni. 

Taisit tuoda esiin oikeanlaisen esikuvan siitäkin, että mitenkä nämä ns. idigot auttavat niitä vanhempiaan kasvamaan aikuiseksi eli olemalla heillekin vain se peili! 
Kiitän tästä loistavasta esikuvastasi ja siitä, että toit sen tänne näkyväksi. Sillä se auttaa nytkin vielä monia vain siten, että lukevat sen teot tapahtuneeksi siten kuin teit sen itsekin eli kohtaamalla pelkosi olla se aikuinen eikä enää se lapsi, joka on egomme "uhri". 

[Athene]

Nykyään on naurettavaa se, miten koulussa suhtaudutaan siihen kiusaamiseen. Opettajat luulevat kiusaamisen loppuvan jos pidetään sellanen tunnin saarna kiusaamisesta... Niin se ei lopu. Kyllä kiusaajat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät suvaitsevaisuudesta.

. 

Tuo on totta.Tämä koulukiusaamis keskustelu polkee paikallaan!Samoja kliseitä vuodesta toiseen.
Naureskelin tuolle iltalehden "älä kiusaa"kampanjalle.Ihan hyvällä asialla lehti on mutta ei millään rannekkeella saada koulukiusaamista kuriin...ikävä kyllä...

[Mika-Matti]

 :

Ehkäpä kiusaamista ei pelkällä vastustelulla saadakaan kuriin
vaan suuntaamalla huomiota toisaallekin:

Ovatko vanhemmat joltain osin luovuttaneet kasvatusvastuunsa
opetusviranomaisille?

Jolloin niiden kasvatustietoisimpienkin vanhempien ottaessa kokonaisvastuuta koulurauhasta
sitä on omiaan nakertamaan se,
että osalla vanhemmista on meneillään
vanhemmuutensa haltuuottamattomuuden
syvenevä kierre.

Jonka holtittomuuden kerrannaisvaikutukset
tosiaankin syövät energiaa muiden perheiden uurastukselta
koulujärjestyksen tukemiseksi.

Miten on?

 

[härkä-69]

  Äh... Anteeksi, olen tosi epäkypsä...

Keneltä pyytelet anteeksi?