seuraava »

[valonkantaja]

Keneltä pyysin anteeksi? Maailmankaikkeudelta, itseltäni, perheeltäni, siskoltani... Nyt on aika tajuta, että hän on erilainen kuin minä ja voin silti hyväksyä ja suvaita hänet. Miksi minä häntä rakastan? Hänessä on paljon hienoja ominaisuuksia, joita minussa ei ole. Ehkä olen kadehtinut häntä siitä, että hän ei ole ikinä juonut, polttanut, harrastanut irtosuhteita, lintsannut, tehnyt mitään typerää kapinoidakseen. Ehkä olen vain pelännyt sitä, että hän ei rakastaisi minua, jos kertoisin hänelle elämästäni. Hän ei tiedä minusta mitään, koska olen pystynyt salaamaan kaikki sekoiluni.

Ei menneillä ole mitään väliä, ei sillä mitä olen joskus tehnyt. Vain sillä mikä olen nyt. Luulisin.

[härkä-69]

No nyt voit antaa itsellesi anteeksi, sillä maailmankaikkeuskin on antanut jo anteeksi. 

[Mika-Matti]

Ehkä olen vain pelännyt sitä, että hän ei rakastaisi minua, jos kertoisin hänelle elämästäni. Hän ei tiedä minusta mitään, koska olen pystynyt salaamaan kaikki sekoiluni.

Ei menneillä ole mitään väliä, ei sillä mitä olen joskus tehnyt. Vain sillä mikä olen nyt. Luulisin.

(Lyhensin vähän kirjoitustasi!  )

Olisipa hienoa katsella "näkymättömissä", kuinka siskosi oikeasti
suhtautuisikaan siihen, että kertoisit hänelle,
kuinka sentään... olet selviytynyt 
kaiken tuonkin läpi
tämän päivään asti.

Itse olen kiitollinen veljestäni,
joka näytti minulle nekin puolet elämästä,
joita arastelin ja väheksyin
sekä joita... en olisi uskonut hänellekään mahdollisiksi saavuttaa. 

Minä ainakin nostan Sinulle, valonkantaja, hattua!  (lensi jo...)

[valonkantaja]

Mika-Matti... Et tiedäkään mitä tuo kirjoituksesi teki minulle. Soitin siskolleni äsken ja ennen kun hän sanoi mitään, pyysin anteeksi että olen kohdellut häntä epäreilusti ja ollut ilkeä pikkusisko! Ja hän vastas että on kuvitellut sen johtuva siitä, että hän murrosikäsenä ollessaan purki pahaa oloaan hakkaamalla minua! Voi että me naurettiin, koska mä en edes muistanut että hän on hakannut mua! Tai no nyt muistin ja olihan se aika kauheeta, mut silti naurattaa ihan sikana... Nyt on kaikki hyvin. 

[kitiara]

en nyt lukenut koko ketjua mutta mutta... tarhaikäisenä olin oikeastaan kaikkien kaveri ja lohdutin heti, jos jotakuta kiusattiin ja menin puolustamaan aina "viimeiseen mieheen"
 eka luokalla tuli ongelmia kahden tytön kanssa, mutta ei mitenkään vakavaa, koska osasin ,ja osaan vieläkin, puolustaa itseäni ja muita tarpeen tullen.
 Itse en ole ollut mitenkään erityinen koulukiusaaja, mutta ala-asteelta muistan kuinka koko luokka sai erään pojan itkemään. Se hävetti minua silloin erittäin paljon, koska itkettäminen ei ollut tarkoitus. Itse pyysin heti ensimmäisenä anteeksi häneltä.
 Nykyään jo lukiovaiheessa minua, eikä samassa koulussa olevia ole kiusattu, mutta eräässä pienessä paikkakunnassa ystävääni kiusataan, ja se tuntuu minusta todella pahalta. Aina puolustan häntä kun vain voin.     
 Miten lapsellisia kiusaajat ovatkaan, varsinkin jos he eivät ota opikseen. Kunnioitan niitä entisiä kiusaajia, jotka ovat ymmärtäneet ongelmansa ja toivottavasti kykenevät pyytämään vielä anteeksi entisiltä kohteiltaan.