Sain vastauksen itselleni, että miksi jollain on niin suuri halu saada muut uskomaan samaan kuin itse, miksi yrittää henkiselläkin manipuloinnilla saada aikaan sellaista???
Siksi, koska heillä itsellään on levoton olo, kohdatessaan ihmisiä, joka ei tarvitse 'uskontoa' suojakseen, kokeakseen elämän monimuotoisuutta, ei tarvitse ryhmäsidonnaisuutta, jossa käydä nuolemassa haavojaan ja nostattamassa joukkohurmiotaan.
Se levottomuus on niin epämukava tunne, että se on siirrettävä mahdollisimman pian pois....
Sillä silloin saattaisi olla vaara, että joutuu miettimään omia rakennettuja rakenteitaan.
Omien ulkoisten rakennelmien hätääntynyttä suojaamista käärittynä 'hyvyyden henkisyyden viittaan'.
Kyse on monasti Itsensä varaan joutumisen kauhistuksesta.
Erillisyys, mutta ennen kaikkea itsensä varaan joutuminen on vaikea asia. Minuudeltaan heikon ihmisen kyky olla yksin on huono. Yksin ollessa uhkaa tyhjyyden tunne, ja pahimmassa tapauksessa oman minuuden hajoamisen pelko. Vain toisen ihmisen läsnäolo tai huolenpito voi tästä ahdingosta pelastaa. Tai syntyy tarve koota ympärilleen 'samoin ajattelevien' ryhmittymää.
Tällaisessa tilanteessa toisen merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä avuttomammaksi asianomainen itsensä kokee. Itseriittoisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen vetäytyneiden lisäksi on niitä narsistisesti ongelmaisia, joilla on taipumus etsiä itsetunnoltaan aidosti vahvoja täydentäviä toisia, joita sitten ihaillaan ja idealisoidaan tai pelätään tai pidetään uhkana. Heikoilla oleva pyrkii asettumaan eräänlaiseksi psyykkiseksi jatkeeksi ihailemalleen henkilölle ja tyydyttämään tämän toiveita ja tarpeita omiensa kustannuksella. Hän toivoo kuitenkin saavansa ihailunsa kohteelta turvaa ja huolenpitoa sekä kipeästi kaipaamaansa peilausta itselleen. Hän toivoo löytävänsä uuden vanhemman, jonka avulla voisi löytää myös oman todellisen minuutensa.
Ykseys ei ole ulkopuolella... se löytyy yksin, ei haalimalla joukkoja ympärille tukemaan omaa ulkoista rakennelmaa. Kenekään ei tarvitse odottaa toista, koska jokainen tekee sen yksin. Sillä yksi on, kaikki!<- Tämä on SYMBOLIIKKAA, ihmisen sisäisyydestä.
Ykseyksiä on todellisuudessa yhtä monta kuin yksilöäkin... silloin aloitetaan puhtaalta pöydältä. Kirkkain silmin, rehellisesti, realistisesti, hyväksyen tämän mikä on. Kunnioittaen aidosti.
Minä en pelkää siis minuuden menettämistäni, joten pyydän, älkää enää kaatako sitä minun kannettavakseni.
Olen perin kyllästynyt tuohon, että minua pyydetään 'taantumaan', että pääsen mukaan 'uuteen aikaan ja valoon ja ykseyteen'...
Tämä on minun 'totuuteni', minä saliin teille teidän ja sallikaa te minulle omani.
Ei ole 'kaunista katsottavaa' henkinen manipulointi.
Ehkä minä olen Idästä, en täältä pohjolasta...