seuraava »

[astraali]

Minua on nyt monta kertaa huvittanut kamalasti itseni, kun ajattelen menneitä elämiäni ja sitä kuka olen ollut jne. Ajattelen esimerkksi jotain elämääni 1300ekr ja minua suorastaan naurattaa, että se sama tyyppi istuu nyt esimerkiksi KELA:n toimistossa odottelemassa jotain päivähoitopäätöstä... Tuskin hänkään silloisessa elämässään koskaan kuvitteli olevansa siellä 

Näen joskus "sieluni silmin" oman hämmennykseni niissä tilanteissa, millä tavalla minä tässä elämässä eläisin "hänenä" tms. Ja yritän ajatella millaisena "hän" tämän nykyisyyteni kokee.
Ymmärtääkö kukaan, mitä tässä ajan takaa...?

[Mika-Matti]

Mutta... olisiko hän - tuo entisyytesi hahmo - voinut aavistaakin
olevansa parhaillaan jotain muutakin
sisältyen elämiensä kudelman läsnäolevuuteen?

Ja sinun "parsivan" aika-avaruus-eroa umpeen...

 :

[astraali]

Mutta... olisiko hän - tuo entisyytesi hahmo - voinut aavistaakin
olevansa parhaillaan jotain muutakin
sisältyen elämiensä kudelman läsnäolevuuteen?

Ja sinun "parsivan" aika-avaruus-eroa umpeen...

 :

Voi olla... Henkisten asioiden kanssa "hän" on aina ollut tekemisissä, joten ehkäpä.... Ehkäpä "hän" ihmettelee sitä, miten kaukana nykyihmiset ovatkaan kaikesta oleellisesta ja "sitäkin" harmittaa KELA:n pitkät jonot... tai ehkäpä "hän" osaisi nauttia siitä odottelusta ja tekemättömyydestä 

[Aion]

Jokaisessa elämässä
on omat ilonsa
ja riesansa.

joskus muistaa
jotakin liian hyvää
ja jää suremaan sitä,
vaikka se ihanuuden hinta
on useimmiten ollut kallis
siinäkin elämässä.

Kun yhdistymme
kollektion kenttiin
hämärtyy sekin raja,
mikä elämä oli ¨minun¨
ja mikä ¨ jonkun toisen¨.

On hienoa
kun muistaa olleensa ¨julkkis¨.
Mutta mitäpä siitä
- sitä samaa on voinut olla
vaikka kuinka moni muukin.

Kaikki tämä mitä näemme, koemme,
haistamme ja maistamme
lisää perspektiiviä
nähdä olennainen. :

[härkä-69]

Olen tainnut jo päästä sinuiksi niiden kanssa. 

[*Alkmene*]

Olen tainnut jo päästä sinuiksi niiden kanssa. 

Minäkin oletan omalla kohdallani niin käyneen. 
Juuri jostain toisesta ketjusta luin, että elämme samaan aikaan siellä ja siellä vyöhykkeessä, elämässä, kerroksessa ja ajassa ja ajattelin, että kylläpä on ihminen palasina maailmalla...
Että kuinka kävisikään, jos vetäisi tuon koko valtaisan kerroksellisuuden sisimpäänsä, ei ulkopuolellensa aikaan sidotuksi.... mitähän tapahtuisi... 

[Astrobug]

Luulen, että minulla ei ole ollut mitään menneitä elämiä. Olisi yhtä helvettiä syntyä tänne aina uudestaan: saasteiden, sairauksien, egoistisen kilpajuoksun ja muun paskan keskelle. Mieluummin syntyisin uudestaan jonnekin muualle tai jäisin taivaaseen, mikäli sellainen on. No, joskushan sen sitten tietää.

[*Alkmene*]

Eipä kai niitä menneitä elämiä kenelläkään ole persoona tasolla ollut.. 
Nähdäkseni se on vain yksi tapa tarkastella sitä seikkaa, että meissä jokaisessa 'asuu maailmankaikkeus' pienoiskoossa, tietyllä tapaa symbolisesti. Tunne merkkejä niinsanotusti.
Onhan tuo nyt paljon mystisempi tapa tutkailla perimää kuin läpikäydä vaikka terapiaa/psykoanalyysia....  :

[monikakson]

No mitä (ei paljon mitään) tiedän menneistä elämistä, niin ainakin osaan yrmyillä sitä, että tässä elämässä minun kuuluisi tutustua yhteiskuntaan ja sen toimintaa, ja lopettaa hummaaminen ympäriinsä...  : Tämän kertoi soturitulkintani ja allekirjoitan kyllä. En tiedä sitten kuka olen oikein ollut, jos yhteiskunnan rajoitteet eivät ole koskeneet minua, vaan olen saanut elää hyvinkin vapaata elämää. Myös se, että olen elämieni aikana kerännyt niin paljon kokemusta ja ymmärrystä maailmasta, että nyt olisi aika kertoa se kaikki, mutta tuntuu, ettei tämä elämä riitä siihen mitenkään. Weird things... Olen kyllä monesti miettinyt, että mistä nää kaikki jutut ja ajatukset oikein tulee. Imenkö mä jotenkin itseltäni salaa tietoa? 

Olisi kyllä mukava saada tietää enemmän mitä sitä on puuhastellut ennen tätä elämää. Vai onko sillä tiedolla niin väliä? Oon vaan utelias... Ehkä on viisaampaa saada tietää joskus vanhemmalla iällä

[Astrobug]

Olisi kyllä mukava saada tietää enemmän mitä sitä on puuhastellut ennen tätä elämää. Vai onko sillä tiedolla niin väliä? Oon vaan utelias... Ehkä on viisaampaa saada tietää joskus vanhemmalla iällä

Ajattelen niin, että sellaisesta tiedosta voisi olla hyötyä sen suhteen mihin panostaa tässä elämässä. Jos on ollut edellisessä elämässä vaikka pianisti, niin pianokurssille menosta voisi olla hyötyä. Tai sitten ei... 

[Kotkansilmä]

                 :   :   

       Heippa waan, jos jossain elämässä on jo PIANO kurssit

       käyty, niin ehkä olisi parempi soitella vaikka tuubaa.

                 Osaltani kyllä, kun sain kuulla

               edellisestä elämästäni, ja varsinkin

            kuolemastani, niin se selvitti nykyisen elämäni

            melko traumaattisetkin tapahtumat, sotaoikeus oli

              liipasimella armeijassa, ilman minun syytäni!!



                               

[Riitta]

Entiset elamat-yritan olla tekematta samoja virheita uudestaan, vaihtelevalla menestyksella 

[metsätonttu]

En tiedä oikein mitä uskoa.

Mutta mielenkiintoista se kyllä on, puoleensavetävää jollakin lailla.

Minulle eräässä auranpuhdistuksessa lueteltiin aika annos noita menneitä elämiä. Niistä ei kerrottu kaikkea, eipä tietenkään, onhan se sula mahdottomuus, vaikka olisi kuinka taitoinen (?). Ovelasti jätettiin auki asioita, kuten miksi nainen työskentelee luostarissa haluten tehdä kaikki likaisimmat ja raskaimmat työt eikä halua osallistua rukoushetkiin eikä jumalanpalveluksiin, on synkkä ja vaitonainen. Siis minä!

Tottakai minulla jää se mieleen, että miksi noin. Ja mielikuvat tai mitä ihmettä lienevätkään alkaa tuotta huimia visualisointeja tuon naisen elämsätä, siis jostakin omastani. Usein tulee mieleen, ja taas tulee lisää kuvia ja mielleyhtymiä.

Sekin on mielenkiintoista. Siis miten oma mieli ottaa tällaisia näkyjä vastaan ja mitä niille alkaa tapahtua. Kuitenkin, ei ne pahalta tunnu.
Vaikka tiedän että 'olen tehnyt jotakin kamalaa'.

[Pikkusisko]

Tieto niistä, mahdollisesti olemassa olleina, tekee tämän elämän tapahtumat helpommin hyväksyttävämmiksi. Minulla on visioita, kaipuita, mutten todellakaan tiedä, ovatko ne mielikuvitusta vaiko olevia.

[Hiisitär]

Ymmärrän, mitä ajat takaa. Juuri muutama päivä sitten kokkaillessani ruokaa aloin ajatella elämääni viikinkimiehenä 700-luvun Norjassa - ja minua nauratti! Silloinen egoni ja ruumiini on ollut kaikella tapaa päinvastainen mitä se on nyt, lukuunottamatta sitä, että sieluni on molemmissa elämissä valinnut ruumiille vaaleat pitkät hiukset.

Olen nykyisin heiveroinen, 153 cm pituinen, hyvin lapsenkasvoinen, iloinen tapaus. Viikinkinä olen ollut melkein 2 metrinen, leveähartainen, voimakas ja uhmakas. Naurattaa, kun yrittää vääntää jotain auki eikä onnistu, että siinä entisessä elämässä olisi saanut tämänkin purkin auki kahdella sormella...! xD

Tiedän, että olen ollut tuollainen mies ja sieluni muistaa vielä, millaista siinä kehossa oli elää. Silti se tuntuu niin hassulle, jos molemmat kehomme (silloinen ja nykyinen) laitettaisiin vierekkäin, tikahtuisin varmaan nauruun! Niin hullulle se näyttäisi!

Ja nykyisin päiden kirveellä irtihakkaamisen sijaan vastustan kaikenlaista väkivaltaa. Pelottoman miehen sijaan olen arka. Hirveän ryyppäämisen sijaan olen 95% abdolutisti jne. xD

Mahtavia nuo menneet egot ja ruumiit, kun niitä alkaa verrata nykyiseen ruumiseen ja elintilanteeseen.