Astrobug
Kohtuuastroilija
Viestejä: 161
|
|
« Vastaus #15 : 19.10.2006 18:03:30 » |
|
Onhan nämä varmasti mahtavia, jos saa vinkkiä siitä kuka on ollut edellisessä elämässä.
|
|
|
tallennettu
|
(http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/budgerigar.gif) (http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/bird3.gif) (http://animalscrazysmiles.pcdingo.net/images/budgerigar.gif)
|
|
|
Sanani
Kohtuuastroilija
Viestejä: 154
|
|
« Vastaus #16 : 19.10.2006 18:18:37 » |
|
Äitini kävi vuosia sitten selvännäkijällä, joka myös näki syntymämme veljeni kanssa ( olen kaksonen ). Hän kertoi, että olemme veljemme kanssa olleet rakastavaisia edellisessä elämässämme. Olemme olleet ilmeisesti ravintola-alan yrittäjiä ja kuolemamme on ollut aika dramaattinen. Ryöstäjä on iskenyt keskellä yötä ja ampunut meidät vuoteisiimme. Muistan, kun äitini kertoi tästä, olisinko ollut 12-vuotias...kuuntelin sen rauhaisasti ja vaikka sen unohdinkin hetkeksi( tai pistin taka-alalle alitajuntaani )niin se palasi elämääni myöhemmin. Jossain vaiheessa aloin miettimään onko näillä asioilla yhteyttä keskenään.
Veljelläni oli pakonomainen tapa teini-iän alkupuolella lukita kaikki ulko-ovet huolellisesti. Hän kävi joka ilta ne aina tarkistamassa, vaikka Isä olisikin ne lukinnut jo aiemmin. Myös minä pidin niistä huolen. Olen myös miettinyt, että nukun aika peiton alla niin, että nenä vain näkyy ( viimeiset kymmenen vuotta ainakin )..ihan niinkuin suojelisin itseäni joltain. Tästä tavasta olen saanut kuullakin monta kertaa, ihmiset pitävät sitä jotenkin hellyttävänä, minä pidän sitä kiusallisena.
Mitä mieltä olette, entisten elämien vaikutus, miten se heijastuu tähän elämään?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
trini
Kohtuuastroilija
Viestejä: 67
|
|
« Vastaus #17 : 20.10.2006 21:54:04 » |
|
olen käynyt kurkistamassa kuolemaani, uni vei minut jonkinlaiseen hypnoosi-uneen .paluu takaisin tähän todellisuuteen tapahtui monen kerroksen kautta. se oli mielenkiintoinen kokemus ,ja laajensi elämän käsitystäni.
|
|
|
tallennettu
|
sininen itsevallitseva kotka "älä pyydä tänään rauhaa,vaan ole itse rauhan lähettiläs"
|
|
|
Kotkansilmä
|
|
« Vastaus #18 : 20.10.2006 23:09:52 » |
|
UNET, nuo kuoleman kuvajaiset, ovat kait lempeät postit jostain, joka oli silloin tärkeää, kokea.
|
|
|
tallennettu
|
Hetkiä, joita olen kanssanne, haluan unohtaa hetkeksi.
|
|
|
Rakkauden enkeli
Vieras
|
|
« Vastaus #19 : 23.10.2006 08:48:28 » |
|
En tiedä olenko sitten todella elänyt (ja kuollut?) jo lentokoneiden aikaan käydyssä sodassa. Tarkoitan että siis niinkin vähän aikaa sitten. Vai lisäsinkö nuo lentokoneet "leikkiin" muuten vaan.
Kyllähän edellisestä elämästä voi joillakin olla hyvinkin lyhyt aika. Eli täysin mahdollista.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
pluto
Kanta-astroilija
Viestejä: 558
...miau...
|
|
« Vastaus #20 : 23.10.2006 09:40:44 » |
|
En varsinaisesti muista edellisiä elämiäni. Kerran imuroin netistä jonkun "regressioäänitteen", jonka avulla koitin muistella menneitä elämiä. Sain hyvin epäselvän "muiston" elämästä miehenä 1600-luvun alun Ranskassa (tai siellä päin) Ilmeisesti olin jonkin sortin soturi. Jonkinlaisena voimavarana koen epämääräiset muistikuvat ilmeisesti onnellisista elämistäni. (?) Mitään konkreettisia muistoja minulla ei ole, ainoastaan tunteita jotain paikkoja tai kulttuureja kohtaan. Brittien suurvalta-aika ja etenkin kirjat ja elokuvat Pohjois-Afrikasta 1800-luvun lopussa - 1900-luvun alussa herättävät haikean olon. (Rakastan elokuvaa Englantilainen potilas, voisin katsella niitä hiekkadyynejä ja kuunnella "ylimystöenglantia" iän kaiken ) Toinen, mikä tuntuu äärimmäisen tutulta, on juutalaisuus. Jos olen elänyt jonkin elämäni juutalaisena, en usko sen tapahtuneen pahimpien vainojen aikana, koska juutalaisuus herättää minussa lähinnä myönteisiä tunteita. Lähinnä koen juutalaisuuteen kuuluvat perinteet läheisiksi ja "turvallisiksi". Tässä elämässä en ole kuulunut ikinä muhunkään uskontokuntaan ja todennäköisesti en tule ikinä kuulumaankaan. Myös minussa elää joku tapparaa heiluttava barbaarimies, kuten AthaMaaritissa. (Siis kuvainnollisesti, ei syytä skitsofreniadiagnoosiin. ) Joskus kriisitilanteissa herää aivan järjetön halu laittaa asiat reilaan kirvestä heiluttamalla... ...Kuulostipa hurjalta. Ehkä lähinnä tarkoitin tuolla, että kriisitilanteessa mahdollisesti ikävöin aikoja, jolloin oli ihan ok katkoa paskamaisilta tyypeiltä päät sen sijaan, että yritti kamalasti tulla kaikkien kanssa toimeen. (Jostain syystä tämä selitys ei kuulostanut yhtään sen paremmalta... )
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #21 : 23.10.2006 13:23:36 » |
|
Mitä mieltä olette, entisten elämien vaikutus, miten se heijastuu tähän elämään? Selvimmin entisien elämien vaikutukset näkyvät tässä elämässä juuri tuollaisena mainitsemanasi käytöksenä (pakko tarkastaa ulko-ovet), johon ei varsinaisesti olisi mitään syytä tässä elämässä. Samoin yleensäkin suurimmat mieltymykset ja fobiat tulevat menneistä, esimerkiksi itse kammoan vettä enkä kestä nähdä tai kuulla mitään raiskaukseen liittyvää (olen hukkunut joskus, onneksi en muista asiaa tarkemmin ja minut on raiskattu 1700-luvulla). Vastaavasti olen aivan hulluna juuri viikinkeihin (elämä, josta kerroin edellisellä sivulla) ja ritareihin! Olen elänyt ritarin tyttärenä 1300-luvulla, ilmeisesti Brittein saarilla. Isäni oli yksinhuoltaja ja minulla oli 3 vanhempaa veljeä (joista yksi on nykyisin parhaita ystäviäni). Minulla on ollut lapsena ihme tarve päästä johonkin tiettyyn pisteeseen ennen kuin esimerkiksi takana tuleva auto saavuttaa minut. "Jos vain ehdin tuon lumipenkan kohdalle....!" 11-13 vuotiaana minulla oli hirveä armeija- ja sotilasbuumi, eteenkin Vietnamin sota oli mielenkiintoinen. Sain lopulta selville, että molemmat nuo liittyvät samaan elämään. Olen ennen tätä elämääni ollut osallisena Vietnamin sotaan - piileskelin muiden miesten kanssa (olin itsekin mies) amerikkalaisia sotilaita, jotka kuitenkin löysivät piilomme ja ampuivat meidät kaikki. (Pakko sanoa, että se oli loppupelissä erittäin miellyttävä tapa kuolla) Paljonhan noita juttuja on! Toistelen varmaan jatkuvasti itseäni, elämiä pomppii mieleen aina silloin tällöin. Kaikkia elämiämmehän emme muista, se veisi liikaa muistikapasiteettia. Otamme muistoissamme tänne maanpäälle mukaan ne elämät, jotka ovat vaikuttaneet meihin syvästi tai joiden aikaisia asioita ja tapahtumia käsittelemme yhä tässä ekämässä.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Rakkauden ruumiillistuma
Satunnainen astroilija
Viestejä: 14
|
|
« Vastaus #22 : 23.10.2006 20:32:56 » |
|
Ymmärrän, mitä ajat takaa. Juuri muutama päivä sitten kokkaillessani ruokaa aloin ajatella elämääni viikinkimiehenä 700-luvun Norjassa - ja minua nauratti! Silloinen egoni ja ruumiini on ollut kaikella tapaa päinvastainen mitä se on nyt, lukuunottamatta sitä, että sieluni on molemmissa elämissä valinnut ruumiille vaaleat pitkät hiukset. Olen nykyisin heiveroinen, 153 cm pituinen, hyvin lapsenkasvoinen, iloinen tapaus. Viikinkinä olen ollut melkein 2 metrinen, leveähartainen, voimakas ja uhmakas. Naurattaa, kun yrittää vääntää jotain auki eikä onnistu, että siinä entisessä elämässä olisi saanut tämänkin purkin auki kahdella sormella...! xD Tiedän, että olen ollut tuollainen mies ja sieluni muistaa vielä, millaista siinä kehossa oli elää. Silti se tuntuu niin hassulle, jos molemmat kehomme (silloinen ja nykyinen) laitettaisiin vierekkäin, tikahtuisin varmaan nauruun! Niin hullulle se näyttäisi! Ja nykyisin päiden kirveellä irtihakkaamisen sijaan vastustan kaikenlaista väkivaltaa. Pelottoman miehen sijaan olen arka. Hirveän ryyppäämisen sijaan olen 95% abdolutisti jne. xD Mahtavia nuo menneet egot ja ruumiit, kun niitä alkaa verrata nykyiseen ruumiseen ja elintilanteeseen. Näin dokumentista, että hautakavauksien perusteella viikinki oli parhaimmillaankin 160 cm, joten taisit olla aika erikoislaatuinen jo viime elämässäsi? Eli tänänä olikin se viimeinen päivä kun ajattelemme niitä entisiä elämiä, sillä nyt ja tässä on se ainoa rakkauden kehomme mitä meillä on
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #23 : 23.10.2006 22:00:32 » |
|
Näin dokumentista, että hautakavauksien perusteella viikinki oli parhaimmillaankin 160 cm, joten taisit olla aika erikoislaatuinen jo viime elämässäsi?
Tämä muuten totta. Viikingit olivat oikeita kääpiöitä verrattuna nyky-ihmiseen.
Asiasta tennikseen ja muuhun palloiluun... :
Entisistä elämistä puhuttaessa, minua on välillä ihmetyttänyt, myöskin naurattanut, niiden tarunhohtoinen sävy useinmiten.
Loistava elämä! -takana päin. :
Suurin osa ihmisistä on ollut joko hyvin merkittäviä, rikkaita ja/tai kokenut jotain hyvin merkittävää joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, joka nyt aiheuttaa sen, että nykyinen elämä on tyhjää ja mitään sanomatonta, eikä siinä tapahdu mitään. :
Antropologiaa ja historiaa yhtenä "kun en tiedä, mikä helevato minusta oikein tulee isona?!-opinhaaraa" opiskelleena Saksassa naurattaa jotkin suoranaiset lainaukset elokuvista, tarinoista tai vain yleinen luulo vailla mitään oikeaa factaa, kerrotaan mielikuvituksellisia tarinoita entisistä elämistä, jotka eivät sovi yhtään yhteen ko. aikakauden factojen kanssa.
Tosin mikä minä olen kyseenalaistamaan jonkun kokemusta, kun omassakin päässä koen ja elän mitä ihmeellisimpiä asioita ja mikä niistäkään lienee todistettavaa factaa ja tekemistä todellisuuden kanssa..?
Hämmästyn silti joka kerta, kun joku täysin historiasta ja paikoista todistettavasti tietämätön tampio kertoo jonkun todistettavan yksityiskohdan, jota ei voi saada tietoonsa kovin helposti Googlettamalla tai lukemalla lukion historiankirjaa.
|
|
« Viimeksi muokattu: 23.10.2006 22:06:57 kirjoittanut Asterix »
|
tallennettu
|
|
|
|
*Alkmene*
Vieras
|
|
« Vastaus #24 : 24.10.2006 06:42:30 » |
|
Itse olen huomannut, että ne 'menneiden elämien kuvaukset' joita minulle on 'kuvattu', ovat itseasiassa olleet tätä elämää syvimmiltään. Jokainen hyveeni ja paheeni, joka ei ehkä ole vielä puhjennut tai läpikäyty tai vastaavasti on jotenkin jo kasvanut esiin, niin kaikkiin on löytynyt syy menneistä elämistä ja mitä värikkäimmistä tietenkin. Joskus kyllästyin niihin kuvauksiin siksi, että ne vain pönkitti 'henkistä egoa' joko suoraan tai sitten siten, että hyvitti jotain nyt tässä elämässä pitämääni 'raakalaismaista/raadoillista' puoltani/tunnettani/pelkoani/haavettani yms... Mutta pointti siinä, että vastuu oli jossain muualla kuin tässä hetkessä tai tässä persoonassa... Jotenkin halusin elää nyt ihan itse... kantaa vastuun 'pimeydestäni' ja kasvaa ihan omalla tavallani siihen 'valooni', (jotka ovat tässä siis vain kuvaannollisia termejä) Joskus tuo 'menneet elämät terapia'on silti ihan hyödykästä ja mielenkiintoista, mystistä, jänskää, puhdistavaa ja jopa terpoivaa. Ehkä niiden kompastuskivi voi olla siinä, ettei ymmärretä persoonan ja hengen eroa... en tiiä... Tämähän persoona, ei ole elänyt ennen eikä tule elämään, eikä voi puhua, että minä olen ollut sitä ja tätä ja tulen ehkä olemaan tuota. Tietysti voi miettiä, että millä 'tasolla' sitä persoonaansa ja minuttaan kokee... : Että eikö siksi kykene sanomaan, että minä olen sitä ja tätä ollut... voi olla... 'Minä olen' kokemus toisaalta hmm.. kun se ilmentyykin yhdessä... se voikin olla suuri 'kunnianosoitus' Luojalle... paikalla joka hälle on lahjaksi annettu. : pöh..sekavaa..
|
|
« Viimeksi muokattu: 24.10.2006 07:11:58 kirjoittanut *Mirjam* »
|
tallennettu
|
|
|
|
^^Queen Nefertiti^^
|
|
« Vastaus #25 : 24.10.2006 07:11:14 » |
|
Suurin osa ihmisistä on ollut joko hyvin merkittäviä, rikkaita ja/tai kokenut jotain hyvin merkittävää joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, joka nyt aiheuttaa sen, että nykyinen elämä on tyhjää ja mitään sanomatonta, eikä siinä tapahdu mitään. *Miksi tämä kommentti tulee niin usein esiin? Tämäkin elämäni on ollut ja tulee olemaan vaiherikas, suhteet ja maat ja työt vilisee silmissä, olen ollut julkisuudessa, tulen ehkä olemaan. Tällä hetkellä en edes halua niin paljon mullistuksia kuin on ollut.
En välttämättä usko joka tulkintaa, mutta pari selitystä on ollut samanlaisia keskenään ja eräihin maihin tuntemani veto selittyy kyllä.
Samalla tämä auttaa ymmärtämään vetoa joihinkin ihmisiin, ja kenties auttaa luopumisessakin. Rakastaa aikansa, sitten uusi suhde/ uusi elämä/ uusi kuvio. Mikäli haluaa, siis. Niinkuin kaikessa muussakin.
AthaMaarit, viimeisen tulkinnan mukaan olin viikinkinä Tanskassa ja Ranskassa, ei mahdotonta. Samoin yksi maanomistajaelämä Saksassa tuli taas esiin, silloin olin nainen, mutta useimmiten johtavassa asemassa oleva mies.
|
|
« Viimeksi muokattu: 24.10.2006 07:15:54 kirjoittanut ^^Golden Sphinx^^ »
|
tallennettu
|
You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
|
|
|
Ippuska
|
|
« Vastaus #26 : 24.10.2006 07:57:47 » |
|
UNET, nuo kuoleman kuvajaiset, ovat kait lempeät postit jostain, joka oli silloin tärkeää, kokea. Niinpä. Lapsena oli myös ns. päiväunia - niinkuin muutkin jo kertoivat omistaan; voimakkaita "muistikuvia" jotka eivät voi olla selitettävissä lapsen k.o. elämän "kokemuksilla"
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #27 : 24.10.2006 13:29:53 » |
|
Näin dokumentista, että hautakavauksien perusteella viikinki oli parhaimmillaankin 160 cm, joten taisit olla aika erikoislaatuinen jo viime elämässäsi? Aivan! Ihmisen keskimääräinen pituus on lisääntynyt vuosien saatossa. Mutta! Pitkiä ihmisiä on ollut ennenkin, muistaakseni juuri Ramses II oli hyvin pitkä mies, vaikka elelikin Egyptissä (liekö pituuteen ollut syynä keskiverto egyptiläistä parempi ruokavalio). No, isokokoinen olen kuitenkin ollut muihin miehiin verrattuna, tosin ei sen näemmä tarvitse tarkoittaa kuin esimeriksi 170cm pituutta... Mutta kiitoksia tiedosta! Olen taas hivenen fiksumpi
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Riitta
|
|
« Vastaus #28 : 27.10.2006 22:33:28 » |
|
Nain noin parisen vuotta unta vanhasta naisesta joka katsoi minua ja hymyili minulle aina unessani, en ymmartanyt tata unta, mutta samoihin aikoihin olin tosi syvasti tutkinut erasta elamaani joka juurtui Espaniaan.Olinkin siella ja loysin paikkoja(olin aikaisemmin nahnyt unta naista paikoista-jopa katujen nimista)Muutamien tunnettujen ihmisten avulla loytyi paketti jonka mina olin sailyttanyt todisteena sielunvaelluksesta, siina oli kaiken nakoista esim. sormus- laitoin sen suoraan keskisormeeni ja se sopi taydellisesti, siella oli Daavidin tahti(olen juutalaisen kanssa naimisissa ja myos lohikaarme, tassa elamassa tama lohikaarme on aitini aatelissuvun merkki- jos joku osaisi selittaa naita yhteyksia ja tama vanha nainen jonka nain unessani monia kertoja oli vanha mustalainen Espaniasta.Jokainen sana on totta. loysin jopa tunnelin metsasta jossa joskus olen ollut Rio De Ebron rantamaisemista, tasta kirjoitin ensimmaisen kirjani.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lake
Vieras
|
|
« Vastaus #29 : 01.11.2006 13:15:30 » |
|
Aaha. Muistot menneistä elämistä johtuvat siis kehoon kiinnittyneistä eksyneistä sieluista ja ajatusolennoista. Hypnoosin avulla näitä "sivupersoonia" on kaivettu esille.. Mielenkiintoista juttua.. http://www.equilibrauk.com/shop8.pdfWe can also see that any past life experiences we may have or have had, is to do with lost soul and/or entity attachments and are nothing to do with the real spiritual us at all, because none of us living humans have had a past life. If we are living in the physical body then our true soul is a brand new one. We just have uninvited squatters sitting in our energy fields who would have it believed otherwise.
Mielenkiintoista näkökulmaa karmasta: Karma in the form of reincarnation and past lives relates only to lost souls and thought-forms from the astral reality, or the illusory afterlife as I call it. Karmic beliefs are what stop us from being spiritual and what prevent us from remembering our Light Source.
Että tälläistä näkökulmaa menneisiin elämiin tällä kertaa.
|
|
« Viimeksi muokattu: 01.11.2006 13:22:28 kirjoittanut Lake »
|
tallennettu
|
|
|
|
|