seuraava »

[the_planet]

Öh..mielestäni alapäähuumori ei ole sama asia kuin musta huumori..
Alapäähuumori lienee ruskeeta 

Juu ei, siis en tarkoittanut, että alapäähuumori ja mustahuumori on sama asia vaan, että ne on erikseen sellaisia jotka saa mut hihittämään aivan vallattomasti    Ehkäpä vähän hassusti sen tuohon kirjoitin...

Sitä paitsi lakritsi saattaa tehdä alapäähuumorista kovinkin mustaa 

[nikki]

"stand-up-koomikoista" on kirjoitettu just tuon kolikon kääntöpuolen
tiedostamisesta,
elämän raadollisuus on jo nähty niin syvältä että siitä osaa heittää huumoria

[kooky]

Ja kai se on sitä Plutoa, että toisaalta näen koko maailma ja myös itseni siinä todella naurettavana. Mikä tahansa tässä maailmassa, jota vähänkin tarkemmin miettii, on aivan järjetöntä, ja valtioiden päättäjät kuin pikkukakaroita hiekkalaatikolla.
Elämän raadollisuus voi olla äärimmäisen huvittavaa.
Ja Pluton teemoihin liittyen, saan yleensä hihitellä yksikseni näille elämän tosiasioille.

liityn joukkoon 

[metsämieli]

Tilannekomiikka on parasta ! Kavereiden kanssa joskus vuosia myöhemminkin nauretaan joillekin kommelluksille joita on tapahtunut.

Itse saan välillä ihan mielettömiä naurukohtauksia (johtuisiko ?) ja joku on sanonut, että välillä vitsini ovat todella ilkeitä ja teräviä ( kenties?). Ymmärrän kyllä aika monenlaista huumoria ja olen hyvin nauravainen ihminen

[Fiona]

Ne on semmosia ne kauriit, kun ne vanhenee niin ne höpöttelee itekseen ja kihertelee ja hihittelee hiljaa ja viekkaasti omille jutuilleen. Niistä tulee sellasia leikkisiä höpsöjä iän myötä.

Juu juu, äitini ja isoäitini ovat  , ja varsinkin isoäitini on juuri tuollainen! Ihan hassuja nuo kauriit... Meikäläinen onnistuu vahingossa naurattamaan niin, kun sanon jotain epäloogista tai asiaankuulumatonta kun olen "taas kerran" vaipunut omiin sfääreihini... Jostain syystä läppää lentää aina jousimies kaverieni kanssa...

[Samsa]

Minulla on tämä huumorintajuasia(kin) varsin omituinen. Monet ihmiset luullakseni ovat ensivaikutelman perusteella sitä mieltä, ettei minulla huumorintajua olekaan. Naamani on ilmeisesti jo rakenteeltaan sellainen, että näytän jurolta vaikka olisin mitä hilpeimmällä tuulella.

Totuus nyt kuitenkin on se, että saan myös aivan tajuttomia naurukohtauksia, ja ne saattaa laukaista mikä tahansa asia. Sellainenkin (ja yleensä NIMENOMAAN sellainen), jossa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään erityisen hauskaa. Ja sitten kun minua alkaa todella naurattaa, en voi sille mitään. Se on luonnonvoima... turha yrittää hillitä. Olinpa vaikka miten arvokkaassa tilanteessa, ei auta.
Vesi vain tirisee silmistä, enkä saa järkevää sanaa suustani... Monesti on täytynyt paeta esim. vessaan rauhoittumaan. Pahinta on sellaisissa tilanteissa, joissa pako ei ole mahdollinen.
Ehkä tällä on jotain tekemistä nousumerkkini Ravun kanssa. Täällä kun on näköjään muitakin rapuvaikutteisia "hulluja naurajia"

Noin yleensä huumorintajuni on aika karua, eli mustemmalle puolelle usein menee. Tunnenkin syyllisyyttä siitä, että hempeämmät ihmiset ovat varmaan joskus pahoittaneet mielensä joistain kyynis-raakalaismaisista heitoistani. En mielestäni ole huumorissani hirveän ilkeä muita kohtaan, mutta itseeni voin kohdistaa ihan mitä tahansa. Harmillista vain, että toisinaan juuri kun itselläni alkaa olla hauskaa, muut eivät enää osaa tunnistaa sitä huumoriksi. Ai minäkö jotenkin synkkä?

Varsinaiselle vitseille en yleensä aivan hirveästi naura. Oikeastaan minua on lopultakin aika vaikea saada ihan hillittömästi nauramaan, jos sitä tarkoituksella yrittää. Se tapahtuu sattumalta, ja sitten onkin menoa...kuten jo selostin.

En ole kauhean hyvä tulkitsemaan, mistä tämä huumorini ominaislaatu mahtaisi johtua, mutta tulisi mieleen että Kauris-kuulla voisi olla näppinsä pelissä. Myös Pluton sijainti viidennessä huoneessa ja neliöissä kuuhun ja askendenttiin voisi ehkä antaa pientä säväystä...ehkä. En osaa sanoa.

Toisaalta saatan viljellä myös aivan sfääreissä liitelevää dingeli-dongeli-huumoria, jos sille päälle satun. Eli monimutkaista soppaa on tämäkin huumorihomma...vaan niinpä on karttanikin. Ei ihme jos sieltä löytyy ainesta moneen, heh.  Harmi vaan että suurin osa jää omaksi huvikseni, kun ulkopuolinen maailma tosiaan valtaosin tuntee minut huumorintajuttomana kääpänä. Mutta hauskahan se on yksinkin hirnua.

[valonkantaja]

Tuli vain mieleen, vaikka pidän monia asioita hauskoina/huvittavina vaatii yleensä aika paljon että oikeasti nauraisin. Tai saattaa tulla sillein kohtelias pieni "hehheh" jonkun vitsin jälkeen, mutta että nauraisin ihan sydämeni pohjasta... Se vaatii yleensä pohjustukseksi väsyneen mielentilan tai jutustelun jonkun TOSI läheisen ihmisen kanssa.

Koen tämän ominaisuuteni aika kiusallisena, koska nauru luo sitä yhteistunnelmaa niin hyvin. En tiedä mikä on, enkö vaan osaa olla vapautunut. Yleensä vaan hymyilen kun muut nauraa ja jos tuntuu siltä että alan nauraa niin pidättelen sitä. Minulle on moni sanonut että mulla on suloinen nauru, kun ovat sen kuulleet, että en minä sen takia ole nauramatta että kuulostaisin noita-akalta tms... Kai se on se  -kauris, ei itke ei naura muiden nähden, pokerinaamalla mennään kunnes päästään jonnekin yksin ja voi laskee suojat alas...

[K-NRJ]

Totuus nyt kuitenkin on se, että saan myös aivan tajuttomia naurukohtauksia, ja ne saattaa laukaista mikä tahansa asia. Sellainenkin (ja yleensä NIMENOMAAN sellainen), jossa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään erityisen hauskaa. Ja sitten kun minua alkaa todella naurattaa, en voi sille mitään. Se on luonnonvoima... turha yrittää hillitä. Olinpa vaikka miten arvokkaassa tilanteessa, ei auta.
Vesi vain tirisee silmistä, enkä saa järkevää sanaa suustani... Monesti on täytynyt paeta esim. vessaan rauhoittumaan. Pahinta on sellaisissa tilanteissa, joissa pako ei ole mahdollinen.
Ehkä tällä on jotain tekemistä nousumerkkini Ravun kanssa. Täällä kun on näköjään muitakin rapuvaikutteisia "hulluja naurajia"

Juuh. Minulla on ihan sama juttu. Kerrain sain hillittömän naurukohtauksen, kun yhdellä työkaverilla oli hieno uusi paitapusero josta hän oli ylpeä, no hän sitten ehkä vetäisi ilmaa liian kovaa keuhkoihin jolloin puserosta irtosi nappi...  No kyllä silloin tätä Kaurista nauratti niin että sille sain nauraa monta päivää, oikein HEKOTTAA...  (vaikka en tahtonut olla ilkeä)

[Sanani]

Valonkantaja, täysin samoilla linjoilla kanssasi: Kauriit ja vesimiehet heittää kyllä zodiacin hervottomimpia läpändaareja

Kauriitten "omalaatuinen" ja kuivahko musta huumori uppoaa, varmaan pitkälti myös siksi, että kuuni on neitsyessä, tunnereaktiohan tuo nauraminenkin on -> riippuu hyvin paljon sen hetkisestä mielialasta, miten vitsit uppoaa. Lisään listaan skorpparit, jotka on kyllä kans aikamoisia turpahuulia. Itsekin nauran hyvin harvoin mahan pohjasta asti, mutta nämä kolme merkkiä ovat kyllä saaneet aina ylähuulen lerpattaa Ja kummallista kyllä, kaikki ovat olleet miehiä.

Jupiter meikäläiselläkin möllöttää pluton kans asc:illa ja kaksonenkin vielä olen, mutten koskaan ole ollut vitsikäs. Ihmiset ovat kyllä joskus pitäneet humoristisina kirjoituksiani ( essee, novellit ym. )ehkä se tulee sitten kirjoitetussa muodossa, se vitsikkyys.

[Sofia]

Kerrassaan äärimmäisen hauska aihe.

Yhdyn jo aiemmin mainittuun Vesimiesten hauskuuteen. Olen siis itse Vesimies, joten kunka voisinkaan olla allekirjoittamatta tuota. Oma huumorini on lähinnä yleistä häröilyä, saan ihmiset nauramaan melko hyvällä frekvenssillä ihan vain luopumalla suusta tulevan tekstin suodattamisesta. Sanomalla mitä mieleen tulee, ilmeisesti mielleyhtymäni ovat naurua kirvoittavia, reaktioista päätellen.

Merkurius Kaloilla on varmasti tekoa asian kanssa siten, että kynnys heittää vapaalle vaihteelle puhuessa ei ole kovinkaan korkea. Kartaltani löytyy myös aika paljon Jousimies vaikutusta, mikä tuo oman hauskan lisänsä kärkkäinä mielipiteinä, jotka oikeasta jyrkkyydestään vielä kärjistettyinä muuttuvat huumoriksi. Mielestäni Jousimiehissä on yleensäkin vähän sellaista seuramiehen vikaa. Ja Leijonissa: legendaa tulee, mutta Leijonien kohdalla itse tarinan kertojaan kajoava huumori on täysin poissa pelistä. Eivät oikein siedä itselleen nauramista. 

[Buf~]

Mulla taitaa skorppari vaikuttaa voimakkaasti huumorintajuun. Pystyn heittään itsestäni vaikka minkälaiasta herjaa, voi että on kiva mollata itseäään  . Mustahuumori taitaa olla parasta unohtamatta tietenkään härskii alapäähuumoria.

[Violette]

Muistaakseni luin jostain, että Uranus 3. huoneessa voisi vaikuttaa niin, että on kiinnostunut kaikesta hullusta ja ällöttävästä. Kaikkien muiden riemuksi tämän vaikuttaa myös niin, että henkilö tahtoo shokeerata ihmisiä ja kertoa heille kaikenlaisia uskomattomia, sekopäisiä, rumia, pervoja ja sairaita juttuja. Käsittääkseni tämä liittyi läheisesti myös mustaan huumorintajuun.

Omassa itsessäni ainakin näen tämän ihastuttavan piirteen. "Tykkään" katsella ja lukea netistä kaikkea kamalaa ja sairasta (raatoja, epämuodostuneita vauvoja, koprofiilien fantasioita, mielisairaiden ihmisten kirjoituksia). Lisäksi jaan mielelläni löytöni läheisteni kanssa. Kyllä he sitten sanovat, jos menen liian pitkälle

Joku taisi mainita, että skorpioinilla olisi mustaa huumoria. Minulla on  ja mustan huumorin tajuni on myös ylikehittynyt, vaikka olenkin herkkä ja empaattinen, eivätkä kamalat jutut oikeasti naurata. Yksi ystävä on erittäin  ja hänen kanssaan meillä on yleensä salaa erittäin rumaa juttua. Mustassa huumorissa on kai pohjimmillaan kyse siitä, että heittää hirveät asiat vitsiksi, koska ei halua käsitellä niitä. Luultavasti sekoaisin, jos keskittyisin pohtimaan jokaista kauheutaa maailmassa, sillä tunteeni ovat niin syviä.

Ne on semmosia ne kauriit, kun ne vanhenee niin ne höpöttelee itekseen ja kihertelee ja hihittelee hiljaa ja viekkaasti omille jutuilleen. Niistä tulee sellasia leikkisiä höpsöjä iän myötä.

Tulee mieleen eräs kaurisystäväni. Usein yllätän hänet hihittelemässä itsekseen