seuraava »

[astraali]

Kirjoittelinkin jo  tuonne Meditoidaan yhdessä -avaukseen tästä loputtomasta yksinäisyydestäni... Onkohan jotain tällaista liikenteessä juuri nyt??

Olen nyt muutaman viikon tuntenut itseni kamalan yksinäiseksi. Ja kun sanon kamalan yksinäiseksi; tarkoitan sellaista luihin ja ytimiin saakka menevää yksinäisyyttä ja kaipuuta. En osaa sitä oikein mihinkään kohdistaa ja samalla kohdistan sen kaikkiin.

Olen kuin kalassa oleva ihminen, joka heittelee koukkuaan joka puolelle kohdistamatta sitä varsinaisesti kenenkään ja silti samalla kaikkiin potentiaalisiin Yksinäisyyden poistajiin.
Olen vetänyt puoleeni paljon uusia ihmisiä, joihin ihastun ihan korviani myöten ja kaipaan epätoivoisesti. Hankalia ihmissuhdekuvioita, jotka eivät koskaan johda mihinkään.
Olen myös samalla seksuaalisesti ylilatautunut ja kohta jopa vaarallinen (  )

En tajua tätä yhtään! Tajuaako kukaan muukaan?

(ja olen vielä kuukausi sitten ollut ihan stabiili ja seesteinen ihminen)

[*Alkmene*]

esti. Hankalia ihmissuhdekuvioita, jotka eivät koskaan johda mihinkään.
Olen myös samalla seksuaalisesti ylilatautunut ja kohta jopa vaarallinen (  )
En tajua tätä yhtään! Tajuaako kukaan muukaan?
(ja olen vielä kuukausi sitten ollut ihan stabiili ja seesteinen ihminen)

Minulla on myös ollut tuontyyppisiä vaiheita elämässäni, enkä niitä nyt sen kummemmin osaa selittää.
Nykyään kuitenkin olen huomannut, että kun jokin ns.'tukko' aukeaa 'pääkanavassa' ja todellakin lähtee alhaalta ylöspäin energiat voimalla liikkeelle, se saattaa hetkellisesti jäädä 'pyörimään' pariin alimpaan 'chakraan' ja saada noita tuntemuksia aikaan...
Itse olen saanut itseni kiinni 'hullaantuneena' milloin mihinkin ihmiseen (vaikka käsittääkseni on vain heijasteesta kyse..)ja olen huomannut, että on 'vaarallista' lähteä jokaista tuntemustaan toteuttamaan... 
Se kyllä tasaantuu ajan kanssa ja energia nousee ylös asti... 
*sekavaa*

[astraali]

Kiitos *Mirjam*!

Todellakin elämässäni jyllää ihan uudet energiat ja minulle on tapahtunut kaikenlaista viime aikoina.

En vain yhtään tajua tätä mieletöntä intohimoista kaipausta, joka oikeasti tuntuu joka paikassa. Olen jo nyt onnistunut sotkemaan asioitani aika mallikkaasti. 

[Jasca]

Hihii...veikkaan, että olet seesteinen ja stabiili edelleen... Yksinäisyys on siinä mielessä ihan terve juttu, että sen kautta oppii luottamaan itseen ja esimerkiksi oppaisiin. Makustelehan vähän miltä tuntuu. Kurkista itseesi. Mitä siellä näet? Valtavan kirkkaan valon. Rakastavan sydämen. Itse asiassa siellä on kaikki. Nyt sinulla on loistava mahdollisuus tutustua itseesi. Se kannattaa! Nimittäin se on se tyyppi, jonka kanssa joudut asumaan ja elämään koko loppuikäsi. Muut ihmiset tulevat ja menevät, mutta yksi tyyppi säilyy. Aikansa se tutustuminen vie, mutta jos olet kärsivällinen, niin sitä upeampana sieltä sitten lähdet taas maailmaan. (http://www.postsmile.com/img/emotions/88.gif)

[härkä-69]

Tässä parantavaa voimaa sydänchakraasi. 

[helen]

Minulla on samantyyppinen  oireyhtymä
joku kuvio tämän täytyy olla. yleensä nautin hiljaisuudesta
rajansa kuitenkin kaikella

[Rakkauden enkeli]

Astraali, tuo kuvaamasi yksinäisyyden tunne on tuttuakin tutumpaa minulle. Voin vain sanoa: luota siihen, että kyllä se helpottaa aikanaan, kun tiedostat mistä se johtuu... 

Rakkaudenvaloa ja voimaa lähetän.   

[astraali]

Kaunis kiitos vastauksistanne! Sekin jo vähän helpottaa, että tulee edes jollain tasolla "noteeratuksi".

Minäkin olen niin itsenäinen ihminen kuin olla voi ja nyt olenkin näin heikko omassa itsessäni.

Kiitos vahvistavista sanoistanne ja energioistanne. Täytyy toivoa, että tämä tästä vähän helpottaisi jo pikkuhiljaa ja saisin taas takaisin sen rauhan.

[the_planet]

Samaa liikenteessä, tosin jo parin vuoden ajan. Kyllä tähän nyt on syynä joku pidempivaikutteinen juttu. Tiedän tuon tunteen mitä kuvailit *~*astraali*~*. Jotenkin olis niin paljon annettavaa, mutta silti ei oikein saa sitä mihinkään kohdistettua.

Rakkauden Enkeli sanoit hyvin, että kyllä se helpottaa aikanaan, kun tiedostaa mistä se johtuu. Olen tullut tähän tulokseen myös. Nyt olen yrittänyt metsästää tätä syytä ja olenkin jo hieman sitä saavuttanut. Tai oikeastaan luulen, että olen sen löytänyt, alkaa päästä sinuiksi itsensä kanssa vaikka vasta ollaan alkutaipaleella 

[astraali]

Vai voisiko kysymyksessä olla tietoisuus siitä, että jotain olisi tulossa ja tiedostamattani reagoin siihen näin?  :

[^^Queen Nefertiti^^]

Hmmm...jos on yhteydessä kaikkialliseen voimaan, ei tunnekaan oloaan niin  yksinäiseksi.. minulla tuo olo ja tarpeet on tasaantuneet aikalailla viimeisen 2 v aikana, enkä todella edes tutustu ja ihastu ja kaipaa. Mitäs jos kieltäisit itseltäsi turhat ihastumiset ja keskittyisit yhteen kahteen petikumppaniin kunnes hekin löytävät nk oikeat rakkaussuhteet. Minulla on ainakin sellainen menossa, tosin tuskin ehdin kaikelta muulta sälältä edes tapailla näitä.  Ovat molemmat todella naisen tarpeessa.. (toisaalta, mitä eroa sillä on ihastuuko vai meneekö vain sänkyyn, toisessa tapauksessa ei satu niin paljon ainakaan) eikä ne miehetkään ole kaikki niin tunteettomia. Nekin etsivät rakastumista tai seksikumppania (eikö miehillä nämä asiat ole jotenkin 1:1 usein)-Onnea vaan. 

[härkä-69]

Vai voisiko kysymyksessä olla tietoisuus siitä, että jotain olisi tulossa ja tiedostamattani reagoin siihen näin?  :

Sinulle on yksityisviestiä. 

[Rakkauden enkeli]

Vai voisiko kysymyksessä olla tietoisuus siitä, että jotain olisi tulossa ja tiedostamattani reagoin siihen näin?  :

Hyvinkin mahdollista. 

[Pikkusisko]

Sama fiilis, Astraali. Minulle tosin ei edes kelpaa seura. Kaipaan paria ihmistä, joista kumpikaan ei ole lähettyvillä. Olisiko se sitten se, että sai hetken kokea jotakin, jonka alkoi heti kaivata jatkuvan. Minä vetäydyn, mutta kaipaan. Hassua se, että luulisi sitä olevan sitten sosiaalinen ja lähtevän ihmisten ilmoille... mutta ei, niin ei.

[astraali]

Sama fiilis, Astraali. Minulle tosin ei edes kelpaa seura. Kaipaan paria ihmistä, joista kumpikaan ei ole lähettyvillä. Olisiko se sitten se, että sai hetken kokea jotakin, jonka alkoi heti kaivata jatkuvan. Minä vetäydyn, mutta kaipaan. Hassua se, että luulisi sitä olevan sitten sosiaalinen ja lähtevän ihmisten ilmoille... mutta ei, niin ei.

Oih, tiedän tuon tunteen... Tuntuu, että jokaisessa kohtaamisessa on niin paljon jotain enemmän... Tuntuu, että rakastun kaikkiin ja näen kaikissa niitä rakastamisen aiheita... Ja jään sitten koukkuun siihen tunteeseen ja kaipaan niin tajuttomasti, että melkein koskee...
Ja minähän en ole aikaisemmin ollut mitenkään sosiaalinen tai edes kiinnostunut muista.... PAITSI NYT....

Ajattele, ettei ole edes kevät....  :