seuraava »

[Godiva]

Mulla on venus neitsyessä, huoneessa 11 ja    :hun, lisäksi  :ssä  :seen. Ja se on venus on vielä retrona mun kartalla... Jotenkin en osaa olla luontevasti sellaisten miesten seurassa joista kiinnostun, yleensä. Ja sitten, kun jotain on mahdollisesti saatu aikaiseksi jonku miehen kans niin hän onkin löytänyt toisen kiinnostavan naisen tms. Eli ilmeisesti multa halutaan vaan sitä yhtä asiaa tai jotain. Olen jo suurin piirtein lyönyt hanskat tiskiin tämän asian suhteen. Olen ehkä liian voimakas luonteeltani, miehet pelkää. Pitäis ehkä yrittää olla herttainen, tyhmä ja hymyillä hiljaa sekä myötäillä miestä......

[Kuuhilda]

No ei missään nimessä pidä koettaa ollakaan mitään muuta kun mitä oot Jos ei se sovi, niin sitten se ei vaan sovi.

[Godiva]

Joo, no en ollut ihan tosissani. En pysty olemaan muuta kuin oma itseni  . Mutta olishan se hyödyllistä ymmärtää mistä tämä epäonni rakkaudessa johtuu. Ja voisinko kenties tehdä jotain muuttaakseni epäonnen onnellisuudeksi (tai joksikin sellaiseksi....).

[Kuuhilda]

Mulla on se onni, että mä jo alan tietää mistä se on johtunu.
Aika näyttää oonko viisastunu tarpeeksi

[Lilli]

Entäs sitten, kun on tavannut ihmisen, jonka on kokenut sielunkumppaniksi tai "Siksi Oikeaksi" ja suhde on mennyt täysin poskelleen? Millaiseksi muodostuvat sen jälkeiset parisuhdeyritelmät? Itselläni ei ainakaan ole kovin paljon kehumista, ellei sitten lasketa sitä, että karmisissa suhteissa on karmaa saatu tasapainotettua.

[tuilelaith]

Mulla löytyy  ja 7. huoneesta ja oon yhdistäny sen siihen, että oon keränny magneetin tavoin kaikkia kummallisia tyyppejä ympärilleni. Kaverien kesken "mun" miehet on ollut ihan yleinen vitsi. Mä en oo ikinä ollu kovin viehättyny oikein heistä kenestäkään ja oon monesti ihan kirjaimellisesti juossu pakoon vessaan tai johonkin.
Tosin kumpikin planeetta on kolmiossa venukselle, mutta kuitenkin neliössä kuulle.

[Ave^^]

Mulle tulee mieleen, maurimourulainen, että nuo syyt ovat vähän sellaisia ns. "tekosyitä", eikä niiden takia kannata ruveta itsestään stressaamaan. Oikea syy on yksinkertaisesti jotain sinne päin, että miestä ei nyt vain sattunut kiinnostamaan tarpeeksi. Kaikkien kanssa ei aina pelitä, ja en usko, että välttämättä suuremmin annat itsestäsi käänteen tekevästi väärää kuvaa. Tokihan en ulkopuolisena voi tietää, mutta näin nyt mutu-kokemus-tuntumalta sanottuna. Ole oma itsesi, ihan niin kuin tähänkin asti olet ollut. Eihän kukaan mieskään ole ensitapaamisella sellainen, kuin mitä pidemmän tuntemisen jälkeen, miksi sinun pitäisi? Kaikilla meillä on jokin kuori, joka pikku hiljaa lasketaan pois. Sitä pitää vain jaksaa uskoa ja luottaa siihen, että se mies tulee sieltä vielä, joka pitää sinusta sellaisena kuin olet. Sillä mikään muu ei oikeasti edes ole sen arvoista. 

[Lilli]

maurimourulainen: Antaakohan tuo nousu-Leijona sinusta tyystin väärän (=itsevarman) kuvan, Aurinko ja Kuu kun ovat sitten näissä herkissä merkeissä.

Saturnus 7. huoneessa on varsin tyypillinen ongelmien tuottaja parisuhteessa ja kun se on vielä yhtymässä Kuuhun, niin ehkä sinulla on vahva suojakilpi sitä herkkyyttä suojelemassa.

Tulipahan mieleen, että ensivaikutelmaa voi muokata pukeutumisella. Paljon pinkkiä ja kukkamekko päälle.. Saisiko sinusta sitten totuudenmukaisemman kuvan???

[Corvus Leonis]

Entäs sitten, kun on tavannut ihmisen, jonka on kokenut sielunkumppaniksi tai "Siksi Oikeaksi" ja suhde on mennyt täysin poskelleen? Millaiseksi muodostuvat sen jälkeiset parisuhdeyritelmät? Itselläni ei ainakaan ole kovin paljon kehumista, ellei sitten lasketa sitä, että karmisissa suhteissa on karmaa saatu tasapainotettua.

Niin ihmissuhteidenhan on tarkoitus "opettaa" ihmistä (sielua, miten sen nyt ottaa)...

Ei se aina tarkoita että sielunkumppanien on tultava jäädäkseen tms. jotain "jokainen saa satuprinssinsä/prinsessansa ja sitten eletään elämä onnellisina loppuun saakka." Viihdeteollisuus on iskostanut tuon jälkimmäisen täysin epärealistisen käsityksen ihmisiin turhankin tehokkaasti.

Toisaalta ihmisillä on epärealistisen odotukset niin toisten ihmisten kuin sen suhteelta osalta, ja toisaalta ihmiset eivät ole esimerkiksi mitään lintuja, joilla poikasten onnistunut kasvattaminen todellakin vaatii sen parisuhteen ja siksi ne on ohjelmoitu sitoutumaan siihen.

Ihminen on luonnostaan vähemmän sitoutuvaisempi elikko (kuten kaikki muutkin kädelliset lajit), ja siksi monissa kulttuureissa pyritään pakottamaan ihmiset "ruotuun" erilaisin normein ja säädöksin yhteiskuntarauhan nimissä.

[Lilli]

Entäs sitten, kun on tavannut ihmisen, jonka on kokenut sielunkumppaniksi tai "Siksi Oikeaksi" ja suhde on mennyt täysin poskelleen? Millaiseksi muodostuvat sen jälkeiset parisuhdeyritelmät? Itselläni ei ainakaan ole kovin paljon kehumista, ellei sitten lasketa sitä, että karmisissa suhteissa on karmaa saatu tasapainotettua.

Niin ihmissuhteidenhan on tarkoitus "opettaa" ihmistä (sielua, miten sen nyt ottaa)...

Ei se aina tarkoita että sielunkumppanien on tultava jäädäkseen tms. jotain "jokainen saa satuprinssinsä/prinsessansa ja sitten eletään elämä onnellisina loppuun saakka." Viihdeteollisuus on iskostanut tuon jälkimmäisen täysin epärealistisen käsityksen ihmisiin turhankin tehokkaasti.

Minun kokemukseni suhteista sielunkumppanien kanssa on sellainen, että eletään max muutama vuosi intensiivisistä aikaa, ja sitten tapahtuu jotakin katastrofaalista, joka erottaa sitten kumppanukset. Sivullisillakin tekee pahaa katsoa tästä aiheutuneita sydänsuruja.

[Avicii]

Hieman samaa mieltä Kato Vegan kanssa mutta tärkeintä olisi minusta löytää se oma juttu kumppanin kanssa joka sopii molemmille. Tää suuren rakkauden löytäminen ja heti ensi silmäyksellä on niin harvinaista tänä päivänä. Sitä ihminen ikään kun odottaa että joku astuisi elämään ja kaikki huolet ja murheet katoaa. Tää on niin kaukana totuudesta kun olla ja voi. Kyllä sen parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja olla valmis joustamaan puolin ja toisin ja ainoa joka sinut voi ikään kun vapauttaa olet sinä itse, toiset voivat tukea ja antaa alkusykähdyksen mutta itse on oltava valmis tekemään itsensä kanssa töitä.
Eikö sielunkumppaneilla ole kuitenkin jokin tehtävä suoritettavaksi ja jos ei ajoissa osaa lopettaa niin loppu on ikävää katsella.

[Eklektikko]

Itse uskon että 'sielunkumppaneita' - erilaisia ihmisiä joiden kanssa on sieluntason sopimus jonkipituisesta parisuhteesta jonkin tietyn syyn tai syiden vuoksi - on meillä kaikilla useita ja niitä on vielä eri tarkoitukseen. Jonkun kanssa on sielunsopimus ensirakkaudesta, jonkun toisen kanssa onnettomasta rakkaudesta, jonkun kolmannen kanssa lastenhankinnasta jne. Ja näitä sopimuksia on jokaikisellä vielä tehtynä enemmän kuin niitä sitten yhdessä inkarnaatiossa toteutuu, sopimukset ovat siis vain potentiaaleja.

Ja aina, kun kohtaa ihmisen jonka kanssa on sopimus jonkinlaisesta parisuhteesta, tunne on voimakas ja tottakai tuntuu, että 'tämä on nyt se oikea sielunkumppani', vaikka todellisuudessa sielunsopimus olisi onnettomasta rakkaudesta ja siitä toipumisesta tms. Jos tuota yhtee vetävää tunnetta ei nimittäin olisi, jäisi se sovittu jonkinlainen parisuhde toteutumatta. Niinpä vahvasta tunteesta siitä että kuulutaan yhteen tms. ei voi päätellä mitään siitä minkälaatuisesta parisuhteesta kyseisen henkilön kanssa on sieluntasolla sovittu. Aivan hyvin on voitu sopia vaikka mimmoisesta perhehelvetistä sen vuoksi, että sielu on halunnut kokemuksen siitä miten moisesta irrottaudutaan ja toivutaan ja se parisuhteen toinen osapuoli on vain mukana sivuosassa siinä oppimisen näytelmässä. Tai sitten hänen oppituntinsa toteutuvat myös suhteessa, sitäkään ei voi tietää.

Näinollen koskaan ei ole mitään todellista pohjaa ajatusketjuille, joiden sisältö on 'hän on sielunkumppanini, tämä on nyt SE, kuulumme ikuisesti yhteen' jne. Nämä ovat ihmisen omasta (toiveikkaasta) päästä lähtöisin olevia ajatuksia ja ne voivat aiheuttaa pahaakin ahdistusta jos kyseinen suhde oli sieluntasolla kuitenkin tarkoitettu olevan vaikkapa mallia onneton rakkaus tai pieleen mennyt suhde.

Niinpä taas kiinnittäisin ihmisten huomion siihen, että ne kaikki omat tunnetilat aiheutetaan niillä omilla ajatusketjuilla ja ne omat ajatusketjut voivat olla äärettömän kaukana mistään järjestä, logiikasta tai todisteista. Kannattaa kirjoittaa niitä paperille kun ne päässä pyörivät, sillon niiden järjettömyyden huomaa usein helpommin.

En minä sitä sano, etteikö osalla porukkaa ole sovittuna onnellinen loppuelämän suhde jonkun kanssa. Mutta sitä ei voi päätellä siitä miltä tuntuu henkilön suhteen, koska aina on alkuvaiheessa kuitenkin tunnuttava 'tämä on nyt se' jotta suhde edes alkaisi.

Minä yritin kolmeen eri kertaa suhdetta ihmisen kanssa, jonka kanssa tärkein sieluntason sopimus lopulta ilmeni olevan (kun karmat oli ensin saatu pois systeemeistä) läheinen sydänystävyys ja tärkeiden tiedonjyvästen toimittaminen toiselle molemmin puolin. Vähänkö olisi kurja olo, jos olisin jäänyt siihen uskomukseen että 'tämä on nyt se, tämä on sielunkumppanini' jne. Ja asian selvillesaamiseen - siihen ettei meistä oltu tarkoitettu pariskuntaa - meni sentään seitsemisen vuotta....

Jos ihmissuhteissaan toistuvasti ajatutuu samanlaisiin tilanteisiin eri ihmisten kanssa, voi olla jokin oma trauma/solmu käsittelemättä ja se vain aina aktivoituu parisuhteessa - lapsuustraumoilla on sellainen taipumus, että parisuhteessa ne tulevat pintaan. Ne lapsuustraumat ehkä voisivat näkyä sieltä kartalta? Mutta asiaan siis auttaa se ihan maallinen työskentely omien solmujen poistamisessa.

[Lilli]

Hieman samaa mieltä Kato Vegan kanssa mutta tärkeintä olisi minusta löytää se oma juttu kumppanin kanssa joka sopii molemmille. Tää suuren rakkauden löytäminen ja heti ensi silmäyksellä on niin harvinaista tänä päivänä. Sitä ihminen ikään kun odottaa että joku astuisi elämään ja kaikki huolet ja murheet katoaa. Tää on niin kaukana totuudesta kun olla ja voi. Kyllä sen parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja olla valmis joustamaan puolin ja toisin ja ainoa joka sinut voi ikään kun vapauttaa olet sinä itse, toiset voivat tukea ja antaa alkusykähdyksen mutta itse on oltava valmis tekemään itsensä kanssa töitä.
Eikö sielunkumppaneilla ole kuitenkin jokin tehtävä suoritettavaksi ja jos ei ajoissa osaa lopettaa niin loppu on ikävää katsella.

Parisuhteessa elämisessähän on se hyvä puoli, että siinä oppii parisuhdetaitoja, toisen huomioimista, yhteiseloa ja sitä, miten asiat selvitetään yhdessä. Parisuhteessa elävä oppii (toivon mukaan) tuntemaan toisen oikeasti, eikä ole ihastunut pelkkään päässään olevan fantasiahahmoon. Pitkässä, edes jotenkin toimivassa suhteessa elänyt ihminen on melko erilainen kuin yksineläjä tai romanssista romanssiin ajautuva ihminen. Vastikään pitkään sinkkuna ollut ystäväni murehti karille ajautunutta tuoretta suhdetta. Kun hän kertoi yksityskohtia välirikosta, niin omasta mielestäni kyseessä oli pelkkä helposti selvitettävä väärinkäsitys. Ainoastaan jääräpäisyys oli asian selvittelyn tiellä.

Mitä sitten näihin sielunveljiin ja -siskoihin tulee, niin karillekin ajautunut suhde voi olla todella kasvattava. Sielunkumppaneiden avulla voi todella löytää itsensä, vaikka tuskin tämä ainoa keino siihen on. Mutta toisaalta, pieleen mennyt rakkaustarina voi myös katkeroittaa ja kyynistyttää. Olen ollut huomaavinani, että miehillä on naisia suurempia vaikeuksia päästä ylitse sellaisesta ihmisestä, jonka ovat kokeneet sielunkumppanikseen. Sen jälkeen he tyytyvät sikailuun tai elevät rakkaudettomissa mukavuussuhteissa.

[Indium]

Tuli mieleen maurimourulaiselle sanoa, että minkä tähden sinä tossun alle menet, annat toisen tehdä mitä vaan ja "joustat äärimmillesi"? Ei kahden aikuisen ihmisen parisuhde odota sellaista kummaltakaan. Sitäpaitsi mentaliteetilla "muttakun minä sallin sitä ja tätä ja tota" helposti jää odottelemaan, että toinen sen takia antaisi sinulle jotain tiettyä.
Itse joskus vuosia sitten tapailin yhtä ukkelia, joka jätetyksi tullessaan oli ihan huuli pyöreänä, että "mutta mähän annoin sun mennä ja tehdä juttuja ja vielä ostin sulle juttuja..." Itse koin että tyyppi oli koko ajan koittanut lahjoa minua olemaan kanssaan, ja se nimenomaan tappoi minun kiinnostustani (juu, suhde tosiaan oli lyhyt - siitäkin syystä että tyyppi syytti muita ihmisiä kaikista mahdollisista menneistä ja olevista ongelmistaan). En sano että sinä lahjot, maurimourulainen, kunhan kerron miksi tossun alle meneminen ei ole hyvä juttu.  

Ei hankala pidä olemalla olla, mutta parisuhde (kuten jokainen ihminen) tarvitsee terveitä rajoja.

[Eklektikko]

Mitä sitten näihin sielunveljiin ja -siskoihin tulee, niin karillekin ajautunut suhde voi olla todella kasvattava. Sielunkumppaneiden avulla voi todella löytää itsensä, vaikka tuskin tämä ainoa keino siihen on. Mutta toisaalta, pieleen mennyt rakkaustarina voi myös katkeroittaa ja kyynistyttää. Olen ollut huomaavinani, että miehillä on naisia suurempia vaikeuksia päästä ylitse sellaisesta ihmisestä, jonka ovat kokeneet sielunkumppanikseen. Sen jälkeen he tyytyvät sikailuun tai elevät rakkaudettomissa mukavuussuhteissa.

Ja tuo lihavoitu kohta tuossa yllä on se syy, minkä vuoksi pidän tietyllä tavalla vaarallisena ryhtyä ylipäätään missään ihmissuhteessa pohdiskelemaan 'onko tämä nyt se minun sielunkumppanini' saati sitten että päätyisi siihen tulokseen että 'kyllä, tämä on minun sielunkumppanini.' Varsinkin, jos ihmisellä on se käsitys, että niitä sielunkumppaneita on vain 1 kpl per inkarnaatio.

Tämä on juurikin esimerkki siitä, miten tehdään ihan omilla ajatuksilla omasta elmästä tosi tosi ikävää:
1) Ensin ihminen päättää mielessään, että jokaiselle on vain yksi sielunkumppani
2) Sitten hän päättää mielessään että juuri henkilö X on se hänen yksi ja ainoa sielunkumppaninsa
3) Kun ero tulee, hän jatkaa sen ajatuksen pyörittämistä, että se yksi ja ainoa sielunkumppani tuli ja meni ja muita ei tule

Ja kaikki nuo kolme ylläolevaa ovat ihmisen oman erehtyväisen ja luokitteluun taipuvaisen mielen tuotosta, joka ei perustu mihinkään logiikkaan tai tietoon, vaan vain siihen miltä tuntuu jonkun ihmisen kanssa ja mitä on ihan itse tullut hänestä ajatelleeksi. Ja ne omat tunteetkin sitä toista kohtaan on tullut luotua etupäässä niillä omilla ajatuksilla...

Haluan muokata uusiksi vanhaa viisautta siitä, että taivas ja helvetti ovat molemmat täällä maan päällä toisissa ihmisissä. Minun mielestäni taivas ja helvetti ovat molemmat täällä maan päällä jokaisen omassa päässä omilla ajatuksilla tuotettuna. Kannattaa välttää niitä maanpäällisen helvetin potentiaalisesti tuottavia ajatuksia kuten juurikin nämä sielunkumppaniin liittyvät.

Turvallinen vaihtoehto on elää hetkessä ja ottaa jokainen ihmissuhde ihan itsenään ilman että yrittää määritellä onko toinen joku sielunkumppani tahi ei. Jos olet toisen kanssa yhdessä, teillä on sieluntason sopimus JONKINLAISESTA yhdessäolosta, jonka laatu tulee selviämään vasta jälkiperspektiivillä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Niinpä ihmissuhteen voi pilata sitä tällä tavoin määrittelemällä ja sen luonnollisen päättymisen jälkeen voi katkeroittaa itsensä pitäytymällä niissä omissa vailla todellisuuspohjaa olevissa määritelmissään.

Kanssaluomisen aika on täällä ja me kanssaluomme ajatuksillamme omaa todellisuuttamme. Sen vuoksi jaksan tästä edelleen jauhaa.