seuraava »

[astraali]

Palaan aina ja jatkuvasti näihin uusiin vaiheisiin maapallollamme ja pohdiskelen tämän uuden energian vaikutuksia meihin ihmistasolla.

Kysynkin, että millä tavalla olette huomanneet omassa elämässänne "ihmisyyden tasolla" näitä muutoksia omassa elämässänne?

Olen täällä kirjoitellut mm. näkemisen syklin muuttumisesta, yksinäisyydestä, pikakarmasta, fyysisistä&henkisistä muutoksista jne.

Mutta oletteko te huomanneet muutosta henkilökohtaisen vastuunottamisessa? Siitä, miten yksin sitä on juuri näissä vastuu -asioissa? Aikaisemmin tuki tuolta toiselta puolelta oli hyvinkin konkreettista ja näkyvää. Nytkin toki apua saa aina, kun tarvitsee mutta se on sitten todella "se-hetkistä" ja voimakasta. Mutta pitkällä tähtäimellä "joutuu kokemaan ja olemaan yksin" -näin karrikoiden ilmaistuna.

Ainakin minun elämässäni on koko ajan suuria päätöksen teko hetkiä, jotka vaan joudun itse ratkaisemaan ja jälkeenpäin lähinnä saan varmistusta sille menikö oikein vai ei. Eikä enää tänä päivänä yritetä edes ohjeistaa, jos menen vikaan tai teen hölmöjä vaan joudun sen sitten pikakarmana tai sitten energisenä tasapainottomuutena huomaamaan ja korjaamaan.
Olen hirvittävän onnellinen tästä uudesta vaiheesta, koska minusta tuntuu, että luottamus minuun on kasvanut ja siksi olen saanut tämän mahdollisuuden "olla omillani" mutta silti vähän jännitän tätä kaikkea.

Toki sellaisia pitkän tähtäimen asioita minulle on kerrottu ja ne ovat helpottaneet mm. ratkaisujen tekemisissä, koska osaan suhteuttaa vallitsevat asiat toisiinsa ja tulevaisuuteeni.

Mutta välillä sen vastuun kantaminen ja omiin kykyihin luottaminen on todella haastavaa.

Ja toki olen vastuuni kantanut ennenkin mutta se tilanne on jotenkin nyt erilainen...

Oletteko te muut, rakkaat astrolaiset, huomanneet samaa omassa elämässänne?

Kiittäen, Astraali

[Pikkusisko]

KYLLÄ! Olen tämän vuoden pyörinyt juurikin asian tiimoilla, tiedostanut. Liittyy ihmissuhteisiin pitkälti. Vastuun ottamiseen omasta elämästä. Olen seurannut sivusta, mitään ei ole minulle tapahtunut sellaista suurta, mutta ystävilleni on.

Luulin, että se muutos mitä teen, liittyy AP-karttaani ja  huoneen 8 teemoihin. Mielenkiintoista että toit asian suurempaan kontekstiin.

[Lilli]

Tutulta kuullostaa. Itselläni elämä on ollut tuollaista viimeiset 7 vuotta.

[Rauhan enkeli]

Kun tuntuu siltä, että on enempi omillaan
näissä vastuukysymyksissä,
eikö ratkaisuksi käykin vastuun jakaminen.

Oikeastaan kyse onkin vastuun antamisesta.

Vastuun antamisella tarkoitan sitä,
että ihminen uskoo, luottaa ja on varma siitä,
että vastuu on käsi kädessä elämistä:
elämänringin käsissä.

Sitä sanottaneen myös synergiaksi.

Että yhdessä olemme aina enemmän;
että porukalla olemme moninkertaisestikin!

*ojentaa kätensä niin vasemmalle kuin oikeallekin*

 

[Risama]

Tuttua juttua minullekkin!
Viimeiset pari vuotta on ollut oikein kunnolla omaan itseeni tutustumista pintaa syvemmältä ja oivaltaa sieltä omia viisauksia joiden avulla olen opetellut tekemään vaikeitakin päätöksiä.
Tämä on todella ollut haastavaa aikaa ja itselläni on sellainen levollinen, seesteinen olotila vaikka miten asiat painaisi mieltä.
Paljon on pitänyt oppia että olen tähän pisteeseen päässyt.

[*Alkmene*]

Olen sitä huomannut, oikeastaan se alkaa jokaisella jollain lailla jo ns."uhmaiässä", "murrosiässä" ja kaikissa tulevissakin "buberteeteissa" 
Kerros kerrokselta. Henkisestikin aikuiseksi kasvamista.
 

[sawotar]

Mulle alettiin opettamaan vastuunottoa jo 16v:na  : peruskoulun penkiltä suoraan synnytys-saliin ja omaan kotiin ja vastuuta on tähän 37v ikään mennessä tullut vaikka kuinka paljon  ja kärsivällisyyttä

[Kaarina Niro]

Itse olen kokenut sen juuri siten, kuten olen kertonutkin tuolla muualla. Että olemme siirtämässä sitä vastuuta teoistamme siltä egoilta - joka tavallaan on ollut se heijastus - siihen sisäisyyteen, joka on jokaiselle meistä selaisen Luoja-Jumaluutemme aito kuva.
Joka viime kädessä kuitenkin sen kaiken luo todeksi vaan motiivimme ovat silloin erilaiset!
Eli erillisyyden harhasta ykseyden tekoihin kulki jo silloin tieni, kun tämän oivalsin, ettei ole ketään muita, jotka voivat sanella, että kuinka minäni elin.  

[kooky]

kun tämän oivalsin, ettei ole ketään muita, jotka voivat sanella, että kuinka minäni elin.  

olen samaa mieltä. Sekin joka esti minua elämästä kuin minä...olin minä.

itseasiassa tiesin tän jo lapsena...mutta tätä mielipidettä ei kestetty kuulla, kun sitä esimerkiksi vanhemmilleni ilmaisin...se oli liian yksinkertainen ja sitä kautta suoraan vastuun ottamiseen "pakottava" totuus. Mutta se olin minä itse myös joka myöhemmin hylkäsi tämän ennen jo tietämäni totuuden

tämän sanomisen jälkeen minulla on luultavasti huomattavasti vähemmän kirjoittamista täällä :

[härkä-69]

Jokaisella on vastuu ennen kaikkea omasta elämästään ja myös oikeus tehdä omia valintoja, joka tuo sen vastuun. 

[Kaarina Niro]

itseasiassa tiesin tän jo lapsena...mutta tätä mielipidettä ei kestetty kuulla, kun sitä esimerkiksi vanhemmilleni ilmaisin...se oli liian yksinkertainen ja sitä kautta suoraan vastuun ottamiseen "pakottava" totuus. Mutta se olin minä itse myös joka myöhemmin hylkäsi tämän ennen jo tietämäni totuuden

tämän sanomisen jälkeen minulla on luultavasti huomattavasti vähemmän kirjoittamista täällä :

Näen tämänkin asian jo siten, että vastuu tarkoittaa juuri sitä, että autamme sen samoin "toisille" eli niiden elämälle, jotka eivät vielä näe samoin! 

[kooky]

kiva saada tähän rohkaisua 

eli käännän oman kelkkani taas takaisin tuohon näkemykseen, ja tiedän että teen sillä tavoin myös palveluksen en vain itselleni mutta myös niille, jotka eivät vielä (tai vieläkään) kestäisi sitä kuulla.

joskus se negatiivisten tunteiden herättäminen toisissa on siis vain hyvä juttu 

[Kaarina Niro]

kiva saada tähän rohkaisua 

eli käännän oman kelkkani taas takaisin tuohon näkemykseen, ja tiedän että teen sillä tavoin myös palveluksen en vain itselleni mutta myös niille, jotka eivät vielä (tai vieläkään) kestäisi sitä kuulla.

joskus se negatiivisten tunteiden herättäminen toisissa on siis vain hyvä juttu 

Juurikin näin! 

Koska silloinhan teet palvelusta kokonaiselle kaikkeudelle, kun autat kaikkia vastaasi tuotuja näkemään senkin puolen itseistään, jota vielä itse omin voimin eivät näe.

Sillä se "takaosa" meistä, jota kutsutaan tahtomme voimaksi ei olekaan kuin se alitajuntamme ohjaava voima. Joka näin ollen vain muutetaan näkyväksi voimaksi siten, että "näytetään" ensin, miten se toimi silloin, kun emme vielä tienneet sen olemassaolosta. Eikä se olekaan muuta kuin sitä, että joka ikinen Rakkaudenkin teoiksi aikomamme teko, käännettiin takaosassamme eli alitajunnssa "väärin" päin sen takia, että niitä negaatioitakin tekisimme Valoksi, koska sitähän tässä nytkin teimme. Sinä ja minä - yhteisin teoin! 

Ja sen jälkeen, kun jokaisen siellä "takaosassamme" olleen negaation olimme kääntäneet "oikein päin, saimme sen OMAN tietoisen valtamme takaisin. Ja voimme nyt suunnata jokaisen ajatuksemme juuri siihen Rauhalle ja Rakkaudella tehtyyn kohteeseen, joka alunperinkin oli tarkoitus, kun tämän aloimme eli sen UUDEN elämämme luomiseen! Ja nythän sen voimmekin jo tehdä sen Valon teoin eikä koskaan enää sen pimeyden harhakuvin, jotka ovat iäksi elämästämme poispyyhkäistyt.

Kiitos tuhannesti sinullekin, sign ?, että teit tämänkin mahdolliseksi kertoa näin "oikeinkin" päin, sillä alitajuntamme todellakin on tyhjentynyt negaatioista! 

[kooky]

kiitos sinullekin

nuo sananvalintasi negaatioista kuulostivat minulle osuvilta, koska olin kuvaillut itselleni tiettyä ajanjaksoa elämässäni sanoen, että "minusta tuntuu kuin olin tehnyt itsestäni negaation"

eli jotenkin käänsin itseni päinvastaiseksi...ja nyt tuntuu taas olen kääntämässä sitä takaisin sellaiseksi kuin se oli.

minä kärsin tässä viime aikoinakin sisällä kalvavasta vihasta, ja edellisenkin vuorokauden aikana...viha kohdistuu etenkin siihen, mikä on äitini heijastuma itsessäni...ja ajatuskin siitä että hän soittaisi saisi minut vihaiseksi, ja jos soittaa, niin muutun yleensä jäätäväksi tuppi suuksi.

tuo edellinen ajatus siitä, että kaikki mitä "äiti teki minulle", olin MINÄ, sillä itse asiassa ei edes ollut mitään "äitiä". (hän oli vain yksi ihminen, niinkuin minäkin, joka siinä fyysisessä kehossaan kantoi minun fyysisen kehoni 9 kuukautta, ja sen jälkeen huolehti perustarpeistani 18 vuotta.)

miksi minä häntä vihaisin? tai ylipäätään ketään? tai itseänikään 

[*Alkmene*]

"minusta tuntuu kuin olin tehnyt itsestäni negaation"

miksi minä häntä vihaisin? tai ylipäätään ketään? tai itseänikään 

Näitä "negaatio kuplia" minäkin olen puhkonut. Itseasiassa niitä on helpompi nähdäkkin ja käsitellä kuin vastaavasti "positiivio kuplia". 

"Kuplia puhkoen",sitä alkaa nähdä maailman kirkkaammin ja näkee todella muutkin, sellaisina kuin ovat, niin 'hyvässä kuin pahassa' ja samalla voi antaa itselleen luvan elää omana itsenään. Ja muillekin.