seuraava »

[*Alkmene*]

Juu eipä tuohon Hurman kirjoittamaan ole aiheesta lisättävää. 

Minulle on jäänyt mieleen, kun joskus olin jollain messuilla ja eräs mies puhui siinä jollekin 'enkeliterapeutille' vaivoistaan, mutta muisti huomauttaa joka vaiheessa, mutta tämä keho ei ole minua, se on vain syntynyt 'vaivoikseni' olen vain henkiolento yms yms.. 

[VE!]

Mutta on myös surullista, miten monet ihmiset pelkäävät ja suhtautuvat sen takia skeptisesti....

Joo, totta, olen samaa mieltä.
Mutta mun mielestä myös pelon tunne on varoitus ja ihminen ei selväisi hengissä kovin kauaa ilman mitään pelon tunteita. Patologisoitunut pelko on toinen juttu sitten, mutta terve pelko on tosiaan ihan ok, mun mielestä.

Tämä nyt on vähän tällaista sen viilaamista, mutta itse ehkä käyttäisin pelon sijasta käsitettä vaaran tuntu (onkohan tuokaan hyvä)

Pelko on minusta lamauttava tunne, eikä auta toimimaan. Vaaran aistiminen (joka varmaan sitten yleensä johtaa siihen pelkoon) on lähinnä tilanteen ja (välittömän) muutostarpeen toteamista. Esim. ryöstäjä tulee -> vaara! -> juoksen karkuun...

Lisäys: tai siis tässä tapauksessa vaikka aistin epämiellyttävää energiaa -> vaara! -> maadoitan/suojaan itseni (mitä tosin itse en harrasta. Taidan olla niin härkä  ...)

[Kaarina Niro]

Ystäväni on ollut voimakkaasti uskossa kaikkiin näihin täälläkin kirjoitettaviin asioihin. Henkimaailmaan, henkiin, opastajiin. Hän aina kertoi, että kuulee oppaidensa äänet. Minä uskoin kaikkeen tuohon, mutta viimeisen vuoden sisällä on alkanut kääntää kelkkaani. Ei minulla ole kokemusta muusta kuin sisäisestä äänestä, tai tunteista. Mikään ei minulle osoita varmasti, että ympärilläni pyörisi minkäänlaisia henkiä. Juttu päättyi niin, että ystäväni on nyt suljetulla osastolla. 
Minä en.

Minä aloin pelätä. Uskon, että alan vetää yhä enemmän rationaalisuutta elämääni, sillä en halua kulkea ystäväni polkua. 

Ei ole tarpeen edes kuulla mitään "ääniä" silloin, kun on JO sen Luojansa ohjauksessa, sillä sehän juuri onkin se oikea tapa kohdata se sydämensä ääni eikä niin, että alussa kuulee niitä "toisia". 
Joten ei ole syytä huoleen.

[Pikkusisko]

Kiitos vahvistuksesta, Kaarina Niro...


 

[Aion]

Tasapaino on avain.

Jos ei ole tasapainoa
henkimaailmassa,
jos energiakeho on rikkoutunut,
esim. traumojen vuoksi
jos on paljon pelkoa
tai liikaa uteliaisuutta
mutta ei tarpeeksi mielen voimia
ja rauhaa.
Voi seota.

Jos tuntuu siltä että
alkaa mennä liian lujaa
henkijutuissa,
täytyy rauhoittua,
keskittyä maalliseen elämään,
vahvistaa fysiikkaa,
puuhailla arkisia
ja saada itselle sopivaa hoitoa.

Silloin on aika miettiä,
miksi Elämä ihmisenä on
liian pelottavaa
ja täytyy ripustautua
liiaksi
muihin olemisen tasoihin?
Vastaukset niihin ovat olemassa
omassa sisimmässä
ja tehtävänä on
tehdä elämästä elämisen arvoista.

Silti tuo ¨toinen todellisuus¨
on olemassa,
se pysyy ja odottaa
että olet vahvistunut ja voimistunut
jatkaaksesi matkaasi
silläkin alueella.

Rauha, Turvallisuus, Tasapaino, Ilo elämästä.
Kohtuus.

 

[astraali]

Minulla myös mittana on ollut se, että jos tuntuu epämukavalle tai pelottaa, asia ei ole silloin hyväksi.

Minusta kaikkein tärkeintä on muistaa, että me olemme syntyneet tänne fyysisiksi olennoiksi ja meidän pitäisi myös osata kunnioittaa ja arvostaa sitä. Eli fyysisyytemme tässä inkarnaatiossa on ihan yhtä tärkeä kuin valokehommekin sielun tasolla.
Kun nämä asiat ovat balanssissa niin ongelmia ei pitäisi syntyä. Ilman toista ei voisi olla toista.

Toinen juttu mistä ihoni nousee kananlihalle on sana USKONTO. On eriasia uskoa kuin harjoittaa jotain uskontoa. Uskonnossa on jollain tavalla aina läsnä fanaattisuus ja muut pois sulkeva tematiikka. En tiedä teistä mutta minä en ainakaan halua ajatella kuuluvani mihinkään uskontoon omien ajatusteni ja totuuteni kanssa.
Minusta näissä asioissa pitäisi nimien omaan painottaa jokaisen ihmisen omaa sisäistä hehkua ja ymmärrystä.

Vähän asian vierestä meni taas.... sorry.  :

[Rakkauden enkeli]

Tasapaino on avain.

Jos ei ole tasapainoa
henkimaailmassa,
jos energiakeho on rikkoutunut,
esim. traumojen vuoksi
jos on paljon pelkoa
tai liikaa uteliaisuutta
mutta ei tarpeeksi mielen voimia
ja rauhaa.
Voi seota.

Jos tuntuu siltä että
alkaa mennä liian lujaa
henkijutuissa,
täytyy rauhoittua,
keskittyä maalliseen elämään,
vahvistaa fysiikkaa,
puuhailla arkisia
ja saada itselle sopivaa hoitoa.

Silloin on aika miettiä,
miksi Elämä ihmisenä on
liian pelottavaa
ja täytyy ripustautua
liiaksi
muihin olemisen tasoihin?
Vastaukset niihin ovat olemassa
omassa sisimmässä
ja tehtävänä on
tehdä elämästä elämisen arvoista.

Silti tuo ¨toinen todellisuus¨
on olemassa,
se pysyy ja odottaa
että olet vahvistunut ja voimistunut
jatkaaksesi matkaasi
silläkin alueella.

Rauha, Turvallisuus, Tasapaino, Ilo elämästä.
Kohtuus.

 

Amen. 

[Lake]

Mitäs positiivista tuollaisesta suljetusta osastosta voisi olla:
- Ei tarvi enää murehtia maallisista, sen kun vaan kulkee zombiena
- On varmasti erikoinen kokemus. Miltä tuntuu kun vapaus on täysin riistetty.
  Sehän voi olla hyödyllinen jos on edellisessä elämässään itse riistänyt jonkun
  vapauden. Tai pitänyt vaikka lemmikkejä vasten niiden tahtoa. (pikakarma?)
- Muut tekevät pahaa -> saa siitä paljon + karmaa.
- Tutustuu toisiin samanlaisiin ja saa uusia samoin ajattelevia kavereita.

http://www.geocities.com/fang_club/Bright_side_of_life.html

[Astrobug]

Ööh, minulla menee kysymys nyt hieman ohi aiheen... mutta mitä tarkoittaa "maadoittaminen"? Joku mainitsi sen tuolla ketjun alkupuolla.

[Riitta]

Varmuus on valttia-maadoittaminen on itsensa suojaamista, mina suojaan itseni valolla.

[*Alkmene*]

Minä "maadoitan" itseni siten, että jokainen "hengellinen kokemus" jonka koen, etsin sen 'priinsiipin' tästä arjesta ja kehostanikin ja sidon sen siihen kiinni 'ymmärryksen-liimalla'. Sidon ja nidon siihen, mikä on oikeasti totta tässä todellisuudessa.
Ja jalat pysyy maassa ja pää taivaissa.  Ja realitetti säilyy. Ainakin jossain määrin. Suhteellisuudentaju onkin testin mukaan yksi vahvimmistä puolistani. 

[Kaarina Niro]

Ööh, minulla menee kysymys nyt hieman ohi aiheen... mutta mitä tarkoittaa "maadoittaminen"? Joku mainitsi sen tuolla ketjun alkupuolla.

Se oli sellainen "toimenpide", jolla egomme eli alemman mielemme ajatusrakennelmat eli kuvat heijastettiin tänne maan päälle sellaisin menetelmin kuin silloisilla taajuuksilla oli mahdollistakaan.

Mutta nyt olemme nostaneet värähtelyämme jo niin paljon, ettemme tarvitse enää sitä "Isä meidän"-rukoustakaan vaan voimme elää ja olla, kuten tavallisestikin olemme, sillä olemme jo päällä maan. 

Eli KOKO heijastettava kuvamme värähtelee samaa taajuuttaan, kukin eli oikealla kohdallaan ja valoisin mielin eikä sen tähden eroa mitenkään arjestaan! 

[härkä-69]

Miten ystäväsi nyt voi? Oletko päässyt häntä tapaamaan?

[Pikkusisko]

Kiitos kysymästä, Sininen enkeli. 

En ole saanut häneen yhteyttä kuin yhden kerran. Kunnioitan hänen haluaan vetäytyä, mikä on minulle opetus antaa toisten elää kuten haluavat. Minä helposti alan kantaa toisten murheita, mikä ei ole kenellekään hyväksi.

[härkä-69]

Varmasti aika tekee tehtävänsä.