seuraava »

[valonkantaja]

Ei sen niin pitäisi mennä. Minä olen sellainen, että kun on vaikka neljä päivää aikaa, eikä mitään velvollisuutta tekemättömänä, en minä välttämättä sitten teekään yhtään mitään... Enkä tunne lainkaan huonoa omatuntoa! Karvat nousee pystyyn kuunnellessaan sellaisia ihmisiä, jotka päivittelevät että kun he tekevät sitä ja tätä ja sinnekin on pakko mennä, pitäähän jotain saada aikaiseksi...

Olosuhteiden pakosta olen kuukauden ollut työharjottelussa ja käynyt parina päivänä viikossa myös koulussa luennoilla. Joku neropatti on suunnitellut lukkarit niin. Yhteensä 3 vapaapäivää tässä putkessa ollut (ja kaksi niistä omaa typeryyttäni krapulassa), mutta nyt se on sitten takana!

Kai se kaikki stressi purkautui sillai nyt sitten että tulin toissapäivänä kipeäksi, yhtäkkiä nous vaan kauhee kuume ja edelleen oon siinä samassa jamassa... Täysin burn out ja kipeä. Asiaa ei auta yhtään se, että meillä on tässä seuraavien kahden viikon aikana kolme tenttiä ja yhden kirjallisen työn palautus. Ja huomenna sellainen ryhmätyötunti, jolta en kehtaa olla pois vaikka olen ihan raato. Miten tässä ehtii parantua? 

Huomaan että tulen kipeäksi aina kun siihen ei mitenkään olisi aikaa! Kehoni viestii että menee liian lujaa, mutta miten minä voin joustaa muiden ajoittamista suunnitelmista? Vai luulenko vain olevani liian korvaamaton?

[Ippuska]

Kuumeisena ja rättipoikki kipeänä suosittelen lepoa. Kyllä tentit sun muut saa uusia/suorittaa terveenäkin. Kipeänä ei pysty kunnolla edes keskittymään.
Parane mahdollisimman pian - juo paljon hunajateetä 
 

[valonkantaja]

Ippuska, mie juonkin täällä ruusunmarjateetä...

Tuntuu vaan että alan pian olemaan niin pississä noitten rästissä olevien tenttien kanssa, että en voi jättää enää yhtään tenttiä/tentin uusintaa myöhemmäksi. Nyt on tulossa 2 aivan uutta tenttiä ja sitten 2 uusintaa + lääkelaskut, jotka olen tehnyt jo kolme kertaa pääsemättä läpi jonkun pilkkuvirheen takia. 

Umpikuja ja epätoivo sentään... Turhautuneisuus ja riittämättömyys... Tuntuu ettei aivot vaan enää riitä, eikä motivaatio. Vaikka tiedän osaavani jos vain luen. Mutta miten luen kun pitäis nukkua. 

Ehkä pahinta on se, että mun päässä soi se virsi "sä oot tyhmä ja laiska eikä susta ikinä tuu mitään" jota sattuneesta syystä olen kuunnellut vuosikaudet eräältä "läheiseltä"... Ei hän ole sitä pariin vuoteen sanonutkaan, koska olen selvästi tehnyt parannuksen. Mutta se lause silti kummittelee mun päässä. Ikään kuin alan elämään sitä toteen, se saa musta yliotteen tällaisina hetkinä. Ei se silti totta ole...

[härkä-69]

Tuleepa niin elävästi mieleen omat opiskeluaikani, kun suoritin hampaat irvessä lähihoitajatutkintoa ja sitten se jäikin loppututkintoa vaille valmiista. Myöhemmin tajusin, että ei se taida sittenkään olla minun alani, se oli vain jotain, mitä luulin tarvitsevani tehdä. Elin tavallaan ympäristöni ehdoilla, enkä noudattanut omaa sisäistä ääntäni. Toivotan sinulle siitä huolimatta onnea opintoihisi ja pikaista paranemista! 

[härkä-69]

Tämä uusin Tobiaksen viesti sopii tähän aiheeseen kuin nakutettu. 

Kiireisyydestä on tullut uusi - miten sen sanoisi - uusi kilpailukeino toisiin ihmisiin verrattuna, ”minä olen kiireisempi kuin sinä, siksi olen tärkeämpi. Olen kiireisempi kuin kukaan muu, siksi kaikkien on lopetettava tekemisensä ja huomattava minut”. No, tämän on loputtava, Shaumbra. Tämän on loputtava, koska se on periaatteessa vain kiireistä työtä, antaa energiansa ponnahdella seinistä. Kyllä, minä tiedän, että te juuri nyt kerrotte minulle, että teidän täytyy tehdä niin paljon. Kuka niin sanoo? Kuka niin sanoo? (Vähän naurua) Te sanotte: ”No, Tobias, sinä kerroit meillä olevan kaikki tämä työ tehtävänämme.” Mutta minä en sanonut, että teidän täytyy olla koko ajan kiireisiä. Minä en sanonut, että teidän täytyy tehdä kovasti työtä. Minä en sanonut, että teidän täytyisi kuluttaa energiavarjojanne ja kehoanne, mieltänne ja henkeänne.

 

Tämä on erittäin yleistä ihmisen toimintaa, ja siitä tulee aina vaan yleisempää teidän yhteiskunnassanne. Kun asiat nopeutuvat, kun energia kiihtyy, ihmisetkin kiihdyttävät. Oletteko koskaan nähneet hamsteria pyörässään? Se on samanlaista energiaa. Mitä nopeampaa hamsteri kulkee, sitä nopeampaa pyörä pyörii. Sama pätee Uuteen energiaan. Mitä nopeammin pyörä pyörii, sitä nopeammin ihmiset yrittävät kulkea, kunnes ollaan siinä pisteessä, että te kulutatte itsenne täysin loppuun tai sairastutatte itsenne, ja sitten te pysähdytte hetkeksi ja oivallatte: ”Mistä siinä kaikessa oli kyse? Miksi minä en vain käyttänyt gnostia?”

 

Gnost on nimittäin kiireisyyden vastakohta. Ne ovat vastakkaisia. Te voitte joko olla gnost tai te voitte olla kiireisiä. Gnost tekee niin paljon asioista teidän puolestanne. Se huolehtii kaikesta kiireisyydestä ja edestakaisin juoksemisesta. Gnost tuo energiat teidän luoksenne. Gnost yksinkertaistaa monimutkaisimpia tilanteita. Käyttäkää gnostia. Kuten rakkaan Jeanin T-paidassa luki ”Onko sinulla gnostia?” Teidän pitäisi saada sitä - se on hyvä juttu! (Vähän naurua)

 

Ihmisistä tulee kiireisiä monista eri syistä. He luulevat, että heidän täytyy olla sitä. Heidän vanhempansa, opettajansa, työnantajansa ovat kertoneet, että heidän on oltava kiireisiä koko ajan. Mutta todellinen syy ihmisen pysymiseen kiireisinä on se, että he eivät halua katsoa elämänsä todellisuutta. He pysyvät siis kiireisinä. Se estää sen, ettei heidän tarvitse katsoa asioita. He oikeuttavat sen sanomalla: ”Minä olen kiireinen, joten siksi minä varmasti teen työni. Minä olen varmaan tarpeeksi arvokas olemaan täällä Maan päällä.”

http://www.crimsoncircle.fi/kanavoinnit/opettaja02.htm

[valonkantaja]

Osuva teksti tosiaan Sininen...!

Minulla on hirveät paineet saada hommani jotenkin kunnialla suoritetuksi... En ole täydellisyyden tavoittelija, kunhan pääsisin noista tenteistä läpi rimaa himoen niin olisin tyytyväinen! 

Kai se on kaiken maailman opiskelijoilla samat paineet, paitsi niillä ketkä ovat ylihyviä omaksumaan asioita ja luonnostaan neroja ja niillä jotka eivät ota mistään mitään stressiä... 

Olen huomannut opiskelijaystävissäni loppuunpalamisen oireita jo pitkään... Moni nollaa tilanteen yhä aseammin alkoholin avulla. Kavereiden kanssa ei ole enää hauskaa, kun kaikki purkavat ahdistustaan toisiinsa...

Tämän on loputtava.. Koulusysteemeiden on muututtava inhimillisemmiksi! Emme ole robotteja!

[metsätonttu]

Voi sinun suorituspaineita!

Minulla tuli mieleen, että kun elämässä on niin monta muuta prosessia menollaan, en tiedä mikä sinulla 'pinnalla', niin jokin ihmisessä alkaa vastustamaan juuri sitä, mistä se ei niin kauheasti juuri nyt ole kiinnostunut. Se asenne tiedostamatta tuotaa kauheita paineita ja kehokin reagoi siihen omalla tavallaan. Taustalla lienee pelko ja aavistus jostakin mikä ei ehkä ole 'minua varten'.

Minä olen aina kauhulla katsellut tuota suorituspainetta varsinkin nuoremmilla ihmisillä. Kaikki pitäisi painaa kuin 'satasella' olkoon se mitä tahansa. Ja kun kuitenkin...olemme opiskelemassa elinikäämme. Tiedän, että ylpeys ja 'maaliin hamuaminen' tuottaa pakon tarvetta. Mutta kun kaikkea on tarjolla vielä siellä viidenkymmenenkin toisella puolella.

Ehkä voisit keventää asennetta. Ja mitä ne toiset koskaan tietää toisen ahkeruudesta tai laiskuudesta! Esim. ajatteleminenkin on työskentelyä, pohtiminen ja elämän suunnitteleminen sohvalla löhöillen. Ne hetket ne tärkeitä voivat vasta ollakin! Jotta löytäisi omansa!

[Rakkauden enkeli]

Valonkantaja Kehosi kertoo sinulle mitä selvemmin, että nyt on aika hiljentää tahtia, rauhoittua ja levätä murehtimatta mistään muusta.   
Anna itsellesi mahdollisuus ja lupa vain OLLA tuntematta siitä syyllisyyttä. Paranet sen paremmin ja nopeammin, mitä pikemmin tiedostat ja sallit itsellesi tämän. 

Jos et nyt kuuntele kehosi viestejä, vaan kipeänä touhotat vain (lähes) entiseen tapaan, voi seurauksena olla se, että sairastut vielä enemmän ja pahemmin.  Kaikki asiat, tentit sun muut järjestyvät ja kerkeät tehdä myöhemminkin. Ajan loppuminen ja riittämättömyys on vain harhaa. 

[valonkantaja]

Tämä on minulle ensimmäistä kertaa elämässä asia, jonka haluan. Tuntuu oikealta, tiedän olevani lahjakas, tiedän osaavani hoitaa ihmisiä. kestän sen psyykkisesti ja fyysisesti ja tunnen antavani niin paljon! Koen melkein tuskaa siitä, että tiedän tämän olevan elämäni tärkein asia, koska vihaan ja rakastan sitä niin paljon! Tiedän tämän olevan vaikeaa, koska minun roolini työelämässä tulee olemaan sellainen, että asetan kaikki vanhat käytännöt kyseenalaisiksi... Minä en ikinä suostu tekemään liukuhihnatyötä, vaan aion hoitaa ihmisessä myös tunne- ja psyykkistä puolta. Tämä on minun taisteluni tuulimyllyjä vastaan...

Siksi turhauttaa niin hemmetisti, että en pääse jostakin halvatun tentistä läpi kun en ollut samalla aaltopituudella opettajan kanssa... Visioni ovat kuulemma yliampuvia ja minun pitäisi hyväksyä se tosiasia että asiat ovat niinkuin ovat, minun pitäisi pitää turpani kiinni ja tehdä työtäni niinkuin muutkin. Olen 70% varma että sain hylsyn koska pärstäni ei miellytä...

[härkä-69]

Voi miten tuttua tekstiä! Minullakin oli ihan samanlaista idealismia joskus. Pidin myös taistelusta luopuneita ihmisiä melkoisina kyynikkoina ja taisinkin tuoda juuri heille palasen sitä omaa uskoani ja hengen paloani. 

[valonkantaja]

Hah...

Kesällä kerran kesken aamuraportin, kun muut hoitajat alkoivat haukkumaan yhtä mummoa, joka nyt ehkä onkin hieman työläs, mutta kuitenkin kauheen mukava kun tutustuu, sanoin "Teinä en haukkuisi ketään potilasta. En minäkään aio haukkua teitä, kun 20 vuoden päästä makaatte täällä kroonikkoina ja minä olen hoitamassa.."

Oliko vähän ylimielistä opiskelija-kesätyöläiseltä... Mutta onneksi työkaverit ottivat sen huumorilla. Olen kyllä silti varmaankin jo hankkinut sellasen tietynlaisen leiman otsaani sielläkin puljussa... Mutta ainakaan en esitä mitään. Olen vain kauheen yksin näiden mun suunnitelmieni kanssa. En voi toteuttaa niitä muuta kuin omalla toiminnallani... Haaveilen siitä, että saisin paasata ja tyhjentää sanaisen arkkuni kaikille suomen terveysalan ihmisille!

[Ippuska]

Valonkantaja, sinulla on selvästikin tahtoa ja päättäväisyyttä kuin pienessä kylässä, sillä kyllä pärjäät.
Toivotan onnea ja jaksamista tentteihisi
 

[metsätonttu]

Ihanaa, kun tiedät mitä olet tekemässä! Sittenhän ei mitään huolta!

Olet vain niin kauhean innokas, käyt ylikierroksilla. Voi kuule, jos maltat pikkuisen vielä hillitä itseäsi, niin kaikki asiat ovat löytäneet oman uomansa myös päässäsi ja tulevat sanasi menevät kuin hillo puuroon. Malta vain vähän!

Ymmärrän nuo kemiat! Minullakin oli kerran sellainen tentaattori, joka sanoi, että nakkaisi minut ulos, jos olisin yksin hänen oppilaansa. Minä nauroin hänelle (puhelimessa), että 'älä ihmeessä', kunpa päästäs kaljoille juttelemaan! Tipalla oli että pääsin läpi, hänen oli pakko huomata minun hyvätkin puoleni. Ja todellakin, kyseessä olivat ne suuret katsomukselliset asiat!  Ei opettajalla saisi olla niin tiukassa omat! Hänen pitäisi joustaa ja kuunnella toisen vahvuudet! Jos hän ei siihen kykene, silloin viisaus valitettavasti pitää löytyä sinun puolelta.

Kunhan et kadota omaa tietäsi! 

[valonkantaja]

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Maailman paino oli harteillani.  En tiennyt mitä tekisin, sillä minun oli pysäytettävä sodat ja ruokittava kaikki nälkäiset neekerilapset... Kunnes John Lennon rakas ystäväni  lauloi, että en ole ainoa unelmoija. Minä itkin sieluni syvyydestä, helpotuksesta... Oli hemmetin itsekästä luulla että minä yksin pystyisin pelastamaan maailman! Täällä on nyt paljon ollut puhetta erillisyydestä/ykseydestä, yksinäisyydestä, vastuullisuuden lisääntymisestä...

Luulen että maailmantila on sellainen nyt, että alamme olla valmiita siihen muutokseen sydämiemme ja sielujemme tasoilla, jota 60-luvan kukkaiskansa alkoi laittaa liikkeelle...

And any time you feel the pain, hey, Jude, refrain
Don't carry the world upon your shoulders
Well don't you know that its a fool who plays it cool
By making his world a little colder...

Miten vapauttavaa ymmärtää, että olemme samassa marketissa, vaikka olemmekin tällaisia yksittäispakkauksia!  Maailmantuska voi jäädä taakse... Emme voi muuttaa mitään suremalla ja ahdistumalla. Emme voi ottaa kenenkään kärsimystä pois kärsimällä. Viha ei kuole tappamalla.

Olemme kaikki yhtä tärkeitä tässä maailmassa! Kenenkään kärsimys tai vastuu yhteisistä asioista ei ole merkityksettömämpi kuin kenenkään toisen! Meillä on yhteinen suunnitelma. Olemme yhdessä. Ei ole mitään hätää.

Hei apua, kelle mä puhun? Itselleni kai... :

[Ippuska]

 ... ja monelle muulle; onhan meitä täällä - lukijoita 
Kauniisti ja viisaasti puhut, ihanaa tuo helpotuksesi 
Päivä kerrallaan