Olen minäkin tuon vaiheen elänyt vastakkainasettelussa "lääkkeet-luontais/energia yms-hoidot".
Edelleen siihen törmää oman elämän kautta, mutta olen huomannut, että asia ei ole niin yksioikoinen.
Kaikkein tärkeintä on se, miten kohtaat sen toisen ihmisen, annat sitten lämmintä kättä tai lääkettä.
Yhteistyö on avainsana.
Ei maailma ole menossa siihen suuntaan, että kaikki muuttuu luontaishoidoiksi yms, ei se maailmaa rakakudellisemmaksi tee.
Yhtä paljon on vaihtoehtoishoidoissa 'häikkää' ja se on aina hoitavasta ihmisestä kiinni, onko läsnä kunnioitus.
Olen itsekin ollut työssä hoitoalalla ja esim vanhusten suljetulla dementiaosastolla hetken. Voin todella pahoin, kun annettiin jo iltapäivällä unilääkkeitä, että saadaan porukka ajoissa petiin yms.. (minä en antanut, en ole sairaanhoitaja/lähihoitaja)
Mutta se mitä minä siellä pystyin tekemään, oli se, että kohtasin niitä 'hankalimmiksi'todettuja tapauksia, jotka luottivat jostain syystä minuun. Ne oli ihania hetkiä, kun 'ilkeänä' pidetty mummeli itki joskus olkaani vasten keroen asioitaan ja sanoi myös joskus, jaa että ne onkin kieroja, kun lähettävät sinut iltapuuhiin, kun sinulle ei viitsi olla ilkeä ja kiukutella.
Oli muitakin tapauksia.
Jos haluaa jotain muuttaa, niin menee sinne missä on muutettavaa ja toimii eri tavalla, näyttää muille, että muullakin tapaa voi toimia.
Se on hidasta muutosta, mutta hyvin konkreettista. Eikä siinä saa itselleen palkintoja, koska se muutos tapahtuu hiljakseen eletyn elämän kautta. ugh
