seuraava »

[Hurme]

En usko enkeleihin, enkä oppaisiin, mä luulen niiden olevan ihmisen oma piilotajunta, joka joillakin ilmenee tuolla tavalla.
Eli jos joku ei uskalla luottaa itseensä ja ulkoistaa oman intuition yms keksittyihin enkelihin, oppaisiin ja mihin kaikkeen lieneekin, niin sitten kai ne on tarpeellisia uskomusjärjestelmiä.

[Kotkansilmä]

                           

          Levoton tuo mieli, kuin kissa pistoksissaan!!

            JOs, Ja kun, kuitenkin enkeleitä,  onhan

              heitä, jopa ihan lähellämme!!  ?


                 Tajuntamme, joka on piilossa, saattaa

                    kieltää koko jutun ja silleen.


                                   

[Lilja-82]

Kyllä oon kans sillä kannalla että meidän tajunta oli sitten piilo tai ei, ennemminkin kieltää enkelit ja oppaat kuin luo niitä.

Oon ollu jotenki ihan hervoton nyt pari päivää... tajusin että huomenna alkaa ne enkelimessut. Siitäköhän se johtuukin... 

Jospa sieltä löytäisin enkeleitä.  vaikka samaa mieltä kuin täällä jo mainittukin, että vierellähän nuo koko ajan ovat.

 

[Hurme]

No siis, mulla perustuu se etten usko tuollaiseen ihan siihen kuinka ihminen pakoilee vastuuta.
Onhan se helppoa lykätä vastuu vaikka jonkun työn ottamisesta esim. oppaille jne..
Se on myös hyvin helppoa ajatella, jos ei vaikka ihmissuhteet suju, että se johtuu edellisen elämän karmasta; ei ainakaan tarvitse kohdata sitä, että ehkä sitä onkin tässä elämässä toiminut niin etteivät ihmissuhteet suju jne...

Mun mielestä noita asioita ja niihin uskovia ihmisiä yhdistää vastuun pakoilu.

Tämä nyt on mun mielipide ja havainto.

On mullakin enkelikokemuksia, mutta en ymmärrä mihin mä niitä enkeleitä muka tarvitsen, en yhtään mihinkään.

[*Kide*]

Mun mielestä noita asioita ja niihin uskovia ihmisiä yhdistää vastuun pakoilu.

Tämä nyt on mun mielipide ja havainto.

Mielipide oikeus kaikille suotakoon... vaikken itse allekirjoita väitettäsi 
Itse uskon ja tunnen paljon asioita jotka ovat ns. normaalirajojen ulkopuolla. Voin vannoa joskus asioiden olevan sen laatuisia, ettei niihin tee mieli tarttua, mutta ku on pakko  Mielestäni se ei ole pakoilua...? Ikinä en ole nähnyt konkreettisesti yhtään mitään ja olen jopa miettinyt mahtaisiko mieleni kestää (ymmärtää) näkemäänsä  Riittää kun vaistoan 

[Hurme]

" Mutta paljon olen saanut apua, enkä varmastikaan ole kaikkea edes tiedostanut. "

Tuota mä tarkoitinkin; en mä ainakaan tarvitse muuta apua kuin mun intuition ja mun mielestä ne oppaat sun muut on vain ulkoistunutta intuitiota.

[Jasca]

No siis, mulla perustuu se etten usko tuollaiseen ihan siihen kuinka ihminen pakoilee vastuuta.
Onhan se helppoa lykätä vastuu vaikka jonkun työn ottamisesta esim. oppaille jne..
Se on myös hyvin helppoa ajatella, jos ei vaikka ihmissuhteet suju, että se johtuu edellisen elämän karmasta; ei ainakaan tarvitse kohdata sitä, että ehkä sitä onkin tässä elämässä toiminut niin etteivät ihmissuhteet suju jne...

Mun mielestä noita asioita ja niihin uskovia ihmisiä yhdistää vastuun pakoilu.

Tämä nyt on mun mielipide ja havainto.

On mullakin enkelikokemuksia, mutta en ymmärrä mihin mä niitä enkeleitä muka tarvitsen, en yhtään mihinkään.

Olet täysin oikeassa! On todellakin paljon ihmisiä, jotka pakenevat vastuuta enkelien ja oppaiden taakse. Nimenomaan olet oikeassa siinä, että ihmiset pakoilevat vastuuta. Se on osa vapaata valintaa, jonka olemme saaneet. Se on myöskin osa henkistä kehitystä oppia ottamaan vastuuta ihan itse. Sillä puolestaan näkeekö tai tunteeko joku enkeleitä ja oppaita ei ole mitään tekemistä henkisen kasvun kanssa. Ne ovat osa kunkin omaa polkua, jota täällä tallaa. Enkelien tai yhtään minkään yliluonnollisen näkeminen tai kokeminen ei ole päämäärä tai itsetarkoitus. Monet hyvin vanhat sielut, jotka saattavat jo luiskahtaa pois kierrätyksestä, ovat valinneet etteivät tässä elämässä ole millään tavalla henkimaailman kanssa tekemisissä. Juuri tuo mainitsemasi vastuun ottaminen on yksi parhaita mittareita siihen, kuinka henkinen kehitys on edennyt. Osuit siis asian ytimeen.
                                                        

[Pikkusisko]

Allekirjoitan saman huomion tuosta Hurmen kirjoittamasta vastuusta ja sen pakoilusta, muttei sitäkään voi taas yleistää.

[Jasca]

Totta toriset Pikkusisko! Vastuuta pakoilevat ihmiset toimivat siten näkivätpä enkeleitä tai eivät. Toisin sanoen nämä asiat eivät siinä mielessä liity toisiinsa lainkaan. Vastuunsa kantavat tyypit kyllä ottavat täyden vastuun omista ajatuksistaan ja teoistaan huolimatta siitä tekevätkö tietoista yhteistyötä henkimaailman kanssa vai ei. Vastuun ottaminen tai vastuun pakoilu ovat ihmisten ominaisuuksia. Yhteistyön tekeminen henkimaailman kanssa on myöskin oma valinta, mutta vastuun henkimaailma kyllä jättää täysin meidän omille harteille. 

[Lilja-82]

Mun näkemykseni mukaan enkelit tai oppaat ei pakota ketään tekeen yhtään mitään. Eikä myöskään estä tekemästä. Ellei oo kyse jostain suuremmasta asiasta. Kuten esim. vakavasta onnettomuudesta, johon meidän ei kuulunu tai kuulu joutua.

Jokainen kantaa tekonsa seuraukset ja vastuun niistä aivan itse. Ihan kuten koulussakin opettajan tehtävä on opettaa, mutta hän ei voi pakottaa ketään väkisin kuuntelemaan, tekemään läksyjä saati oppimaan. Hän vain voi olla tukena, jos oppilas on kiinnostunut ja haluaa apua ja tietoa.

Koen, että enkeleiden rooli on vähän samanlainen. Joskus he auttavat meitä huomaamaan missä olemme hyviä ja missä olisi parantamisen varaa, mutta edelleen muutoksen täytyy tapahtua meissä ja meistä. Usein he muistuttavat surun keskellä ilosta ja lohduttavat, ottavat osaa iloomme, mutta muistuttavat tietyistä asioista, joita olemme tänne tulleet tekemään. Mutta taaskaan siis... muutosta ei tapahdu muuten kuin jos itse valitsemme niin.

Meillä on jopa niin suuri vapaus, että tahtoessamme emme edes kuule heidän ääntään.

Mutta useimmat meistä kuitenkin haluavat tehdä sen mitä ovat tänne tulleet tekemään, joten jossain vaiheessa sitten kuulee näistä traagisista tapahtumista, joista on alkanut aivan uusi elämä. Joillekin tämä on se käännekohta, jolloin muistetaan jotain mitä oli unohtanut... tai kieltänyt...

Aivan kuten nuoret aikuistuessaan voisivat unohtaa perheensä ja lähteä täysin omille teilleen niin useimmat kuitenkin haluavat olla yhteydessä sinne, mistä ovat lähteneet. Aivan samalla lailla täällä voimme sulkea korvamme ja silmämme hengelliseltä alkuperältämme, mutta useimmat kuitenkin haluavat täälläkin muistaa sitä mistä ovat kotoisin.

marsini ja pikkusisko ehditte väliin... nyt ollaan samoilla linjoilla.
 

[Rakkauden enkeli]

Niinpä Lilja-82! 

[Astrobug]

Kertokaa nyt ihmeessä, jos olette tavanneet oppaita. Olisi mukava lukea kokemuksista.

[Rakkauden enkeli]

Itse olen täällä toisaalla jo kertoillutkin... 

[Dinah]

Ihanaa olisi tuntea omat enkelit ja oppaat! Tai kyllä välillä tunnenkin sitä läheisyyttä, mutta nähdä, kuulla ja koskettaa... se olis ihan eri juttu  : Ehkä en ole vielä valmis? 

[Astrobug]

Itse olen täällä toisaalla jo kertoillutkin... 

Hmmmmmmm..