seuraava »

[Ikitosi]

Meidän selkärankaamme väännetty lause - kirous vaiko siunaus?
Miten ja kuinka tuo pitäisi ymmärtää/elää?

Esim. jos vaikka toivoisi itselleen helpotusta elämään, ja tuon lauseen mukaisesti ryhtyisi helpottamaan toisten elämää, niin eipä siinä oma elämä kyllä missään vaiheessa helpotu! Laiskat vaan peesais tekijän siivellä..

Vai onko ratkaisu epäitsekkyydessä?
Mut mitähittoa tuo itselleen toivominen sitten tekee tuossa lauseessa?

Vai onko se itelleen toivoma sittenkin jotain tiedostamatonta?

Ota tästä nyt selvää!

Kuinka tuo lause vaikuttaa elämässäsi?

[*Alkmene*]

Minä olen kääntänyt sen toisinpäin.
"Tee se itsellesi, mitä toivoisit toisille tehtävän."

Ainakin minulla se on toiminut paremmin näinpäin.

Koen asian olevan niin, että sitä mitä ei ole kokenut itsessään, mikä ei ole vielä osa itseään, sitä ei voi myöskään jakaa aidosti.
Koen, että me kaikki olemme yksilöitä, ja jos teen jotain suoraan toiselle siten, miten koen itse olevan hyväksi, teenkin itselleni jotain toisessa, enkä siis kunnioita toista. Yritän toisesta tehdä itseni kuvan, koska itse sen sitä ole.

Uskon, että mitään ei tarvitse tehdä sen jälkeen missään ulkoisessa kehyksessä, vaan vain olemalla oma itse.
Spontaanisti omana itsenä toimien, tilanteessa ja hetkessä, sitä toimii niin automaattisesti, että antaa toiselle sen, mitä toinen tarvitee, juuri siinä muodossa, joka toiselle on hyväksi, eikä siinä muodossa, mikä itselle olisi hyväksi.

Ensin siis priinsiippi kaikesta itselle ja sitten eikun elää... 
 

[*Alkmene*]

Lyhyempänä versiona;

"Sen minkä teet itsellesi, olet tehnyt samalla jo muille"

...että kantsii miettii, miten itseään kohtelee.. 

[*Kide*]

Muihin kohdistettu huomio ja välittäminen on hienoa ja varmasti jokin kaunis teko tulee vastaan jossakin ja joltakin. Jos kaikki olisivat ilkeitä, itsekkäitä oman hyvän tavoittelijoita, mitä tästä tulisi...?
Mutta! Olen ottanut yhden uuden ns.lisälausekkeen tuohon;" jos et pidä jalanjäljistä naamallasi, älä makaa lattialla". Olen lopenväsyny oleen roskis ja kynnysmatto  se on loppu. Tein itselleni sen mitä piti, suojelen itseäni  ja sitä kautta taatusti olen parempi ihmisenä 

[Lilli]

Itselläni tämä mantra on ollut aina muodossa:

Älä tee muille sellaista, mitä et toivosi itsellesikään tehtävän.

Ei ole tullut koskaan ongelmia tämän kanssa.

[härkä-69]

En taida osata noudattaa tuota ohjetta, enkä ole edes varma tiedänkö mitä toivoisin itselleni tehtävän. 

[Kaarina Niro]

Ennen kuin voi tehdä sen siten, että se toimii kaikkeudelle hyväksi eikä vain sille omalle egoilleen niin on syytä ensin ymmärtää sanat ITSE ja se MINÄ, sillä sen jälkeen motiivikin on vasta oikein! 

[valonkantaja]

Minä olen taas kääntänyt sen, toivo muillekin yhtä hyvää kuin itsellesi...

No ehkä toi lause on vähän tökstöks-muodossa, mutta idea on kuitenkin se, että ei ajattele ja toivo pahaa kellekään, pyrkii tukemaan toisten unelmia ja tsemppaamaan... Jos menee liiaksi tekojen puolelle niin saattaa tulla hyväkskäytetyksi... Tästä minulla on paljon kokemusta. Olen tottunut olemaan se, joka tarjoo. Ihan mitä tahansa.

[Minä]

Meidän selkärankaamme väännetty lause - kirous vaiko siunaus?
Miten ja kuinka tuo pitäisi ymmärtää/elää?

Esim. jos vaikka toivoisi itselleen helpotusta elämään, ja tuon lauseen mukaisesti ryhtyisi helpottamaan toisten elämää, niin eipä siinä oma elämä kyllä missään vaiheessa helpotu! Laiskat vaan peesais tekijän siivellä..

Vai onko ratkaisu epäitsekkyydessä?
Mut mitähittoa tuo itselleen toivominen sitten tekee tuossa lauseessa?

Vai onko se itelleen toivoma sittenkin jotain tiedostamatonta?

Ota tästä nyt selvää!

Kuinka tuo lause vaikuttaa elämässäsi?

"Yhteishyvä" kuvaa lyhyesti .Ei tarvitse miettiä mitä "haluaa".

No,se PARATIISI  jokaisen mieleen

[Kaarina Niro]

Se aitona todellakin on juuri noin! Eli "YHTEISHYVÄÄ" se silloin saa aikaa, kun tekee sen oikealla motiivilla. Joka on sen pyyteettömänkin Rakkauden "avain".   

[MetalLady]

Älä tee muille sellaista, mitä et toivosi itsellesikään tehtävän.

Tuon lauseen minäkin omin ja se pätee.

[*Alkmene*]

Mutta mistäpä voi tietää, mitä toiset ei toivo itselleen?
Vai pitäneekö olettaa, että he eivät toivo sitä samaa mitä emme itse toivo itsellemme?

Viittaan tuon lauseen kääntämiseen;

Älä tee muille sellaista, mitä et toivosi itsellesikään tehtävän.

Eikös se ole ihan sama... "oman hyvän käänteispuoli"?

 

[MetalLady]

Siinä ei olekkaan kysymys, että mitä toiset ei toivo. esim. Älä loukkaa toista, jos et toivo ite tulla loukattavaksi.

[*Alkmene*]

Mutta eikös silloin jää toinen näkemättä todellisena itsenään?
Kohtaamatta juuri sellaisena kuin on?
  

[Lilli]

Jutun idea on siinä, että TOISEEN ON PAKKO TUTUSTUA, jotta oppisi tietämään, mitkä hänen tarpeensa jo toiveensa ovat. On varsin selvää, että kaikki kaipaavat ravintoa, lepoa, hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kunnioitusta, mutta kaikki muu on melko yksilöllistä. En suosisi liiaksi omien toiveiden projisointia toiseen.

Tuon kieltomuodon kanssa voi toimia ventovieraidenkin ihmisten kanssa nopeita päätöksiä vaativissa tilanteissa.