Minä olen kääntänyt sen toisinpäin.
"Tee se itsellesi, mitä toivoisit toisille tehtävän."
Ainakin minulla se on toiminut paremmin näinpäin.
Koen asian olevan niin, että sitä mitä ei ole kokenut itsessään, mikä ei ole vielä osa itseään, sitä ei voi myöskään jakaa aidosti.
Koen, että me kaikki olemme yksilöitä, ja jos teen jotain suoraan toiselle siten, miten koen itse olevan hyväksi, teenkin itselleni jotain toisessa, enkä siis kunnioita toista. Yritän toisesta tehdä itseni kuvan, koska itse sen sitä ole.
Uskon, että mitään ei tarvitse tehdä sen jälkeen missään ulkoisessa kehyksessä, vaan vain olemalla oma itse.
Spontaanisti omana itsenä toimien, tilanteessa ja hetkessä, sitä toimii niin automaattisesti, että antaa toiselle sen, mitä toinen tarvitee, juuri siinä muodossa, joka toiselle on hyväksi, eikä siinä muodossa, mikä itselle olisi hyväksi.
Ensin siis priinsiippi kaikesta itselle ja sitten eikun elää...