seuraava »

[astraali]

Tai pikemminkin; jaksatteko te aina olla positiivisia ja hyviä ihmisiä...?

Vai oletteko te sitä luonnostaan niin, ettette koskaan hairahdu siltä tieltä?

Minä koen olevani aika hyvä ihminen, ajattelen yleensä aina toisia ja toimin sen mukaan. Vähän liian usein olen unohtanut itseni... Nyt olen viime aikoina ollut vähän "tuhma". Toisin sanoen tehnyt asioita joista en-ole-niin-ylpeä ja olen ajatellut aika itsekkäästi.  Pikakarmana olenkin saanut sitä sitten takaisin itselleni...

Tiedän, että meidän pyrkimyksenä on kulkea kohti valoa ja olla hyviä ihmisiä mutta miten se teidän elämässänne onnistuu?

[*Alkmene*]

En jaksa, enkä ole postiivinen ihminen, ainakaan en yritä olla. 
Ja kaikki "hyvät tekoni" on tapahtunut tiedostamattani...
 

[Hurme]

Aika kristillistä, miettikää minkä takia kaikista kauheimmat asiat on tapahtuneet sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat omasta mielestään toimineet niin kuin "hyvän ihmisen" kuuluu?

Mikä ihme siinä on niin vaikeaa olla oma itsensä, ilman mitään hyvä/paha asetteluja 

Muoks- en usko, että kenenkään kuuluu olla jotain hyvää tai pahaa elämässään, vaan vain mahdollisimman puhtaasti sitä mitä on, oli se sitten ihan mitä tahansa.

[Lilja-82]

Oon ihan samaa mieltä. Eiköhän ihmiset oo tarpeeks monta tuhatta vuotta kärsiny tästä hyvä/paha dualismista. Jokohan se vihdoin voitais unohtaa ja ollaan vaan ihmisiä, jotka yrittää olla parempia ja rakastavampia.

[kooky]

aivan.

valitettavasti jos siihen on aivopesty kasvuvuosina, niin siitä poisoppiminen vie määrän x aikaa, riippuen yksilöstä, kuinka hyvin hän on varsinaisessa aivopesussa onnistunut säilyttämään oman selkeän logiikkansa.Aivopesun vastustamisessa kasvuvuosina toiset onnistuvat paremmin kuin toiset, mutta hyvä että asia korjaantuu jos uskaltaa uudelleenmääritellä niitä toimimattomia taakaksi muodostuneita käsityksiä.

[astraali]

Hienoja näkökulmia! *pyyhkii hikeä otsaltaan*

Näitä lisää! Mukava avartaa omaakin näkökulmaansa!

t. kilttityttö

[enska]

Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, minä en ainakaan kulje tietoisesti kohti valoa..

Monesti on vain kyse valinnoista kun kohdalle osuu jotain josta tietää seuraukset..Mutta pakko myöntää, että joskus päässä käy ajatuksia siitä että "entäpäs jos tekisikin tietoisesti näin, vaikka tiedän että se on väärin.." "kokeilisinko ihan piruuttani.." ja sitten sitä kauhistuu itsekin että voimunjee, mikäs riivaaja tuollaisenkin sairaan ajatuksen pisti päähäni..no minä itse tietenkin..

Kyllä minun olkapäilläni ne molemmat siivekkäät, se höyhen- ja se suomupeitteinen istuvat. En voi kieltää pahuutta itsessäni sen enempää kuin julistaa hyvyyttäni. Miten niitä puolia sitten annostelee ja kuinka tietoisesti, onkin toinen juttu.. Väsyisin jos minun TÄYTYISI olla hyvä, olen hyvä sen verran kuin moraalini, maailmankatsomukseni jne luontevasti ANTAVAT minun olla hyvä..

Vaan onhan se tietenkin joustettava, joskus tuntuu kuin olisi pakotettu hyvyyteen tai varsinkin liialliseen kiltteyteen, muiden odotuksien täyttämiseen jne vaikkei tahtoisi, se sitten kostautuu sellaisena tiettynä turhaututumisena..Silloin vain miettii päässään että kohta pimahdan ja sitten alkaa herkutella/fantasioida jotain tooodella ilkeämielistä..

Hmmm..ehkä hyvyyttä ei olisi ilman pahuutta, eikä hyvyyttä tunnistaisi/tiedostaisi itsessään ellei sille olisi vastaparia. Uskoisin näin, että jos hyvyydelle on tarkoituksensa, sama pätee pahuuteenkin, sitä on vain niin paljon vaikeampi myöntää..

[Ikitosi]

Itselleen täytyy olla hyvä.

[*Alkmene*]

En tiedä miksi, mutta minusta sanat täytyy ja pitää, on sanoja, jotka jo sisältävät itsessään kaksijakoisuuden "hyvään ja pahaan"... 

[maarita]

Minulla on tapana käyttää 'pitää-pitäisi' tai 'täytyy-täytyisi' sanojen tilalla
 
sanoja: olisi hyvä, tai, olisi parempi.

Tehdään hyvää itsellemme!


     maarita         

[Valo]

Hyvä on niin jolloin ei ole vetoa puoleen eikä toiseen
keskellä ydintään - ainoana signaalina hiljaisuudessaan semmoinen ääni kuin tutkassa - plip...plip...plip. Hengittää maailman mukana Kompassi kunnossa. Ei tarvitse olla hyvä - riittää kun hoksii (ja vaikka ei hoksisikaan) jo olevansa täydellinen :

[sawotar]

Mielestäni ei tarvitse aina olla hyvä, ei ede joka kertakaan : sehän on itsensä arvostamista, kun tietää omat rajat ja tunteet, että missä menee ja mitä sietää esim. tänään löin omalle äidille luurin korvaan, kun en jaksa kuunnella turhaa kiukuttelua ja hänen ehdoilla menemistä eikä edes tullut pahamieli mut ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen kuunnella turhia kiukutteluja ja moitteita, en anna lupaa purkaa hänen pahoinvointia minun niskaan, koska tiedän omat tunteeni ja arvoni

[metsätonttu]

Minä jään taas inhottavasti miettimään, mikä se 'hyvä' oikein on.

Haluan olla hyvä. Ja jos ympäristö toteaa, että olen ollut hyvä, niin se panee jonkin 'pahan' vähän kutkuttamaan, jotta hitto soikoon, nyt saan kai luvan olla vähän pahakin ja hellittää!

Viime vuosina olen ollut aika lailla itsekäs. Olen ottanut itselleni aikaa, mukavia juttuja. Jukra kun on hieno joskus huomata, kun käy kaupassa, että eihän se maailma tästä kaadu, ja minun on rahat ja ostaa tempasen uuden puseron. Hah! Ja tempasen tuosta kukkasen itselleni!

Ja törryytän esiin ihan omalla itselläni, joku katsoo, että ompa röyhkeä ja olevinaan ja minä päästän railakkaan naurun. On nääs lupa elää ja toimia! Oon ihminen.

Ja voi mikä kumma! Minua ei rangaistakaan sillä vaan saan sitäkin enemmän.

Olen siis tosi pöllämystynyt!!!!

[kooky]

 

[valonkantaja]

Noh...

Minä ehkä teen juuri niin kuin haluaisin itsellenikin tehtävän... En v*ttuile kavereille vaikka ne minulle... Osaan nauraa itelleni niin yleensä suorastaan nautin tilanteesta, kun mulle nauretaan. 

Nyt kun mulla on auto käytössä, kuskailen niitä ihmisiä, ketkä eivät viime talvena aina ottaneet mua kyytiin sen takia että tulee lenkkiä... Jos oon kavereilla ja katotaan vaikka leffaa, mä olen yleensä se, joka menee hakeen safkaa tai avaan oven kun ovikello soi, kun kukaan muu ei mee. Jos tiedän et kaveri tulee 10min myöhäs kouluun, jään odottamaan aulaan et mennään yhdessä luokkaan. Oon aika tarkka noissa, et ketään ei jätetä yksin, jos joku sanoo että voiko joku jäädä venaamaan. Ja oon se, joka jää tunniks venaamaan kaveria baarin vessaan kun se oksentaa siellä, vaikka kaikki sanoo et "kyl se pärjää"...

Tässä asioita, joissa olen ehkä "liiankin" kiltti. Teen kaikki palvelukset mihin vain pystyn. Mutta toisaalta, en koe sitä mitenkään vääräksikään, ennen kun itestä alkaa tuntua riistetyltä. Tiedän kyllä rajani. En vain ikinä kehtaa muistuttaa kellekään, että mä olen tehnyt sen ja sen niin monta kertaa, et eikö joku muu voisi välillä? Koska en halua tehdä itestäni marttyyria, vaikka ei se varmaan sitä oliskaan jos vähän mainitsis.