seuraava »

[Valonkantaja]

Minulle ihastunut on ehkä yhtä kuin luonteenpiirre... Se on niin pinttynyt osa minua, ettei lähde kulumallakaan. On ihanaa olla ihastunut! On ihanaa että ympärillä on ihmisiä, jotka herättää pilkkeen silmäkulmaan.   

[^^Queen Nefertiti^^]

Missä? Ketkä?

[Valonkantaja]

Haluatko kerron...?

NO se yksi poika meidän luokalla...

Yksi naapuri, joka moikkaa aina ja välillä ohi mennessään sanoo jotain "hyvää viikonloppua" tms. ihanasti hymyillen..
Se kotipaikkakunnallani asuva metsäkonemies, joka on viime aikoina soitellut..
Yksi toinen kotipaikkakunnallani asuva, jonka kanssa tekstailen aika paljon...
Yksi entinen säätö, jonka kanssa käyn nykyään lenkillä..
Yksi miespuolinen kaveri, jonka kanssa juttelemme aina suhdeasioista ja muutenkin elämästä...
Ex-poikakaverini, jonka kanssa on aina edelleen tosi hauskaa..
Kuka tahansa, joka tulee vastaan ja hymyilee tai säteilee jotain hyvää energiaa...

Olenko hullu? Sitten olen, mutta pitänee muistaa että hulluuden ja nerouden raja on häilyvä..

[^^Queen Nefertiti^^]

Luulen että jotain on tapahtunut mitä en osaa selittää.. ihmisistä on mennyt merkitys.. en osaa selittää sitä muuten.. en ihastu.. en rakastu.. ihmiset vaikuttavat.. epätodellisilta otuksilta joihin en ymmärrä miksi rakkautta syytää.. niin.. surullista tavallaan, mutta ..niin se vain on.  En tarkoita ettei voisi istua meditaatiossa heidän kanssaan, mutta.. se muu.. minne se on kadonnut? Veikö exät paloja sielustani? Jos en menisi edes JONKUN kanssa sänkyyn joskus, olisin täysin irrallani tunnetasolla muista-

[Valonkantaja]

Onko sinulta mennyt itse itseltäsi merkitys? Oletko ihastunut edes itseesi? Vai oletko arvoton? Oletko epätodellinen otus? 

[^^Queen Nefertiti^^]

Minä olen rakkaudessa ja koen itseni hyvin henkiseksi ja eteeriseksi, mutta ihastumisia ja tunnesiteitä ei ole syntynyt kuin korkeintaan 1 henkilön kanssa 20 kuukauteen.  Mikä ei tarkoita sitä etten olisi sosiaalinen, positiivinen, avoin ja hauska kuin nappia painamalla oikeissa tilanteissa. Joten ei tätä voi ymmärtää. On työkilpailu miesten kanssa, ja on henkiset tilaisuudet joissa istua ja meditoida. Kukaan ei vaikuta sieluna tai tunnetasolla tärkeältä. Suomeksi, ei kosketa. Pysähtyiköhän aika tammikuussa 2005.. ei voi olla..elinhän vielä kesäkuussa 2006.. näitä vanhoja suhteita läpi-

Ehkä minulla on 4-ja 7 huoneiden tyhjyyskirous, mene tiedä. Olen vain hieman huolestunut asiasta.  Ja työhän minulla menee erittäin hyvin.

[Valonkantaja]

Tiedän. Minäkin olen huolestunut siitä, että olen sellainen kuin olen. On hirveän levoton olo, sellainen että olen hukassa. Samalla kuitenkin tiedostan, että nämä mun ailahdukset ovat vain ohimeneviä pintatunteita, olen saavuttanut ja löytänyt sisimpääni jo rauhan ja tasapainon. Nyt vain pitäis keksiä, miten osaisin irrottautua näistä kuohuvista tunteistani. Löytäisin sellaisen seesteisen tilan, jossa olisin avoin eri mielialoille, mutta en olisi heti mielikuvissani jyrkänteen reunalla kun vähän kolahtaa... En jaksais olla enää ääripääihminen, se on kauhean kuluttavaa. Mut kai se on taiteilijan osa. Kyllä minä sen tiedän että herkkyyteni on vahvuuteni...

[^^Queen Nefertiti^^]

Eikö kuohuvissa tunteissa ole se ilo että tuntee jotain? Tai että joku tuntuu jossain? Mietin todella mikä on se muutos energiakentässäni kun sitä ei kukaan oikein kosketa enää. Jotenkin se suojelee, yhtaikaa kun hylkii ihmisiä. Se on omituista. Voisin.. siirtyä johonkin kuolemanjälkeiseen ulottuvuuteen nyt ja ketä kaipaisin? Enkö ketään? Enkö edes exiäni? Kaksoisliekki odottaisi siellä, mutta.. maanpäällistä elämää on vielä jäljellä..

Heaven Can Wait? 

[Valonkantaja]

En minä tiedä, miksi suojelisin itseäni... Vaikka annoin itseni rakastua siihen renttuun kesällä ja hän veti mut pimeisiin hommiinsa mukaan, voin vaan todeta että oli osittain pirun hauska kesä jos ei muuta ja ainakin taas tuli kokeiltua rajojaan. Olin meinaa kännissä joka viikonloppu 2-3 päivää. 

Minä olin rakastunut ja se ei ollut harhaa, ja näen tyypissä edelleen ne hyvätkin puolet... Hän kävi pari päivää sitten, ei olla yli kuukauteen nähty. Sitten me vaan tönittiin toisiamme ja kyseltiin et mitäs äijä, mitäs ite ja naurettiin tosi huonoille jutuille yhdessä - niinku ennenkin. Eikä tullut yhtään haikea tai paha mieli. Eli selvisin siitäkin. Henkisellä tasolla rakastan häntä puhtaasti ja tulen aina rakastamaan. Hän on ollut hyvä opettaja. Ei ollutkaan se elämäni mies... Onneksi. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Mutta siis kun energiakenttäni ei tunnu kolahtavan kenenkään kanssa. Mietin tota nyt sitten, että mitä jos kukaan ei tule enää tuntumaan missään. Niin siinä se sitten olisi. Kuolisin, siirtyisin elämien välitilaan ja kai se sieluperhe olisi siellä ja kaksoisliekki. Ei ainakaan tarvitsisi teeskennellä, että olisi rakastunut.  ENKÄ aio henkiselläkään tasolla rakastaa exiäni, just se siinä on, siinä oli se sielunyhteys minkä he katkoivat. Luulen että siinä on tapahtunut jotain..

Onko sinulla muuten joku teoria tähän asiaan? Ei kai joku voi henkistyä äkkiä niin, että ei tule tunnesiteitä sitten millään? Äskenkin törmäsin erääseen ent työkaveriin, joka on nainen, ja tosi bisneslookki, no hän on jostain miehestä eronnut ja uusi tullut. Pidän itseäni valoisana ja avoimena, mutta jokin.. ei toimi. Ja siis kun ulkonäkökään ei ole paha. En kieltäisi jos olisin ihastunut. Viikonloppuna tapaan jonkun ja täytyy sitten miettiä onko se enemmän kuin fyysistä. Puhuisinko läpiä päähäni, jos väittäisin olevani ihastunut!

Henkisyys on sitten sitä itteensä. En ole koskaan sanotaan nyt  henkisessä tilaisuudessa rakastunut, minuun kyllä pari ihastui vähän liikaa..

[Riitta]

Golden Spinx
Luulen etta sinun tehtavasi talla hetkella on kehittya sinuna-ilman toista osapuolta=maskuliinista, ehka nostat tasoasi? 

[Valonkantaja]

Huokaus....

Haluan vain niin paljon rakastaa... Olla jollekin se joku... Pitää huolta... Olla lähellä...

Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on kutsunut ketään rakkaaksi.. Kissaa ei lasketa.

[Riitta]

Sehan on vanha juttu, rakkaus tulee silloin kun sita vahiten odottaa 

[Valonkantaja]

*yrittää huijata maailmankaikkeutta..*

NYT juuri, minä odotan kaikista vähiten, että elämäni mies soittaisi ovikelloa!

*pistää silmät kiinni ja odottaa* 

[Indico]

Itse Vaaka naisena ihastuin ennen harva se hetki .Olen myos nahnyt elaman nurjan puolen ja tutkin sita kaikista aspekteista ( nousu skorppari ) 8)Ja pyrin aina etsimaan sita totuutta..Vaikka siihen menisikin vuosia.
Ja mehtaankin on menty , mutta eteenpain menty..

Ihastunut ihminen peilaa itseaan, vastapuoleen. Ja kun vastahuomio annetaan. Paiva piristyy kummasti.
Yleensa psyyke valitsee vastakappaleensa yllattavan tarkasti, vaikka henkilo pitaa asiaa taytena yllatyksena..( ...HEi mista TOI nyt ilmesty... )
Ihmisen kehokieli on aarimmaisen tarkkaa, mika tulee satojen vuosien takaa, ja jota mieli ei edes kerkea tiedostaa.

Kun ihminen tuntee olevansa huomioitu, rakastettu, mika kuuluu elaman suurimpiin perustarpeisiin.
Vaikka kyseinen henkilo olisi avioliitossa, niin ihastumisia tapahtuu
tuon tuosta, ne johtavat johonkin tai sitten ei.
Moni vastaavanlaisessa tilanteessa oleva sanoo pokkana kuuluvan sen jokamiehen/naisen tarpeisiin.
Koska eihan niin mainiota ja taivaanlahjaa voi yhteen sitoa.
Sehan ois hukkaan heitto
Arki on arkea ja nama ihastumiset ovat elamaa suurempaa ja voimavaroja.
Ihastunut ihminen ihastuu siis itseensa ja omaan ihanuuteensa, mutta kun arki saapuu ja rakastavaiset ei olekkaan kohteliaita toisilleen..
Se ei olekkaan kivaa enaa..

Tassa kohdin asioista tulee rumia, ja tassa kohdan taytyisi alkaa katsomaan niita itsensa heikkoja puolia.

Kokemuksesta voin kertoa kivaa se ei ole.

Ja moni ei viitsi katsoa sinne edes koko elamansa aikana.
Pakoteita loytyy ja paljon.

Vaikka kyseinen tapahtuma onkin suuri avain elaman onnellisuuteen ja mielentasapainoon. Tilaan jossa on hyva ja kokonainen olla. 
Ihminen oppisi rakastamaan noyrasti itseaan ja elamaa.

Nyt en tarkoita Narsistisia paskapaita , Jotka tekee elamansa ja muiden helvetiksi, koska ne on vaan niin..vit..n TAYDELLISIA

Ne kohtaamiset, katseet, pienet tuokiot, jotka saavat jalkamme vapisemaan ja sydammen hakkaamman hullunlailla.
Ja viela seuraavana paivanakin olemme asian lumoissa..
Ovat valahdyksia omasta rakkaudestamme, ja miten ihanalta ja voimakkaalta elama tuntuukaan, joka solussa.
Avaimet ovat meissa itsessamme!
Ei kummpanissamme, vaikka peilinamme ja apunamme toinen ihminen onkin olemassa olollaan.
 
Etta tammosta...