seuraava »

[Artemis]

Olen pohtinut tälläista asiaa, eli syntyvätkö eläimetkin uudestaan? Miten heille käy? Onko kukaan muu pohtinut tätä asiaa ja millaiseen johtopäätökseen olette tulleet?
Kun koiramme kuoli, pihalla alkoi viihtyä rusakko. Se tuli jatkuvasti makoilemaan pihalle vaikka sitä ei aiemmin ollut näkynytkään. Järjellä ajateltuna syy tietysti voisi olla se ettei pihalla enää ollut koiran hajua ja rusakko uskalsi siksi tulla makoilemaan sinne  Ajattelin kuitenkin että voisikohan asialle olla muukin selitys.

[mandi]

Käsittääkseni periaatteessa eläimet eivät synny uudestaan, koska ne ovat ns. joukkosieluja. Olen kuitenkin kuullut tapauksia, jossa isäntä on kaivannut lemmikkiään kovasti kuoleman jälkeen ja näin ollen ei ole irrottanut sen energioista, joten se on syntynyt uudelleen. Tiedä häntä sitten, mikä pitää paikkansa.

[Artemis]

Mutta jos ne eivät synny uudestaan niin kuinka heille käy?

[Mari Harmaa]

Mä uskon että muillakin eläimillä ihmisen lisäksi on sielu. Minusta sielu on se pieni osa meistä joka ei ole sidottu aikaan, paikkaan eikä fysiikan lakeihin.

[Rakkauden enkeli]

Kyllä jotkut eläimetkin syntyvät uudelleen.  Ainakin ne jotka eivät ole vielä tarpeeksi "valaistuneet". No joo, tuo jälkimmäinen oli vitsi. 

[Linn]

Kyllä yleisin uskomus on se, että kaikella elollisella on sielu, joka ei minnekään katoa. Siitä sitten onkin useampia näkemyksiä, että voiko esim. ihminen syntyä uudelleen eläimeksi. Suurin osa taitaa ajatella niin, että kun sielu on kerran asettunut ihmiseen, se ei siitä enää eläimeen palaisi. Tiedä häntä.

Monilla on muuten muistikuvia elämästään eläimenä.

Linn

[Ikiaika.]

Miettikääpä tätä pitkäikäinen eläikunta harvenee ja ihmiskunta lisääntyy samaan tahtiin.
Yhden vuorokauden eläimet, kuten hyttyset varmaan kiertävät omaa kiertoaan.  : : :

[salomi]

Voiko ihminen syntyä uudelleen eläimeksi tai ihmiseksi siinäpä kysymys. Kyllä moni eläin varmaan miettii kaksi kertaa haluaako tänne maapäälle muuttaa takaisin ja missä kuoressa. Sillä ajtelkaapa minkälaisella vauhdilla ihmisrotu lahtaa eläimiä rotuun katsomatta, jopa omaa rotua lahtaamme rankasti. Ihminen kun on lahtaamisessa ainoa eläinrotu, joka on kaikkiruokainen hävittämisen suhteen. 
Kevennys: Onko patsailla mahdollista syntyä uudelleen?
En tiedä, mutta ne haluaisi syntyä ihmiseksi ja ottaa kiinni puluja ja sitten pääsisi ulostamaan niiden pikku pirulaisten niskaan.

[Mari Harmaa]

Ihminen on eläin. Jokseenkin erilainen kuin suurin osa muusta eläinkunnasta mutta yhtä kaikki eläin.

Se että muut eläimet eivät puhu samanlaista kieltä kuin me ei tarkoita sitä että olisivat sieluttomia. Jos katsoo ihmisten toimintaa, ajalta kuin ajalta, herää minussa kysymys onko ihmisillä sielua?

[Hiisitär]

Mielenkiintoinen aihe! ^_^

Itse olen kuullut kahta versiota tästä kysymyksestä, syntyykö ihminen eläimeksi vai ei. Toisten mukaan syntyy, toisten mukaan sielu lähtee kehittymään ensin pienestä ruohonkorresta ja eteenee siitä eläiten kautta lopulta ihmiseksi. Tavallaan jalostuu ja kehittyy. Minä en henkilökohtaisesti oikein tunne kumpaakaan versiota omakseni - saattaa tosin olla vain sitä, etten ole vielä sisäistänyt asiaa noilta kanteilta 

Oma näkemykseni on, että ihmiset luotiin alunperin ihmissieluiksi (yksisieluisiksi, jotka syntyvät uudestaan ja uudestaan yrittäen vapautua tästä kiertokulusta) ja eläimet omaksi laumasieluikseen (paitsi valaat ja delfiinit, jotka ovat myös yksisieluisia. Ennen kuin ihminen evoluution myötä "älyllistyi" tähän pisteeseen, maailma kuului delfiineille ja valaille). Ihmissielut sinkosivat luomisen hetkellä rymittäin maan päälle. Näitä ryhmiä kutsutaan entiteeteiksi ja jokaisessa niissä on 800-1200 sielua. Jokainen ihminen kuulu johonkin entiteettiin. Entiteetin jäsenet jakautuvat vielä tehtäväsieluiksi, yleensä 4-8 hengen ryhmään, jolla on jokin yhteinen päämäärä jokaisessa elämässä. Ihmiset ovat siis kaikki lähtöisin Alkulähteestä, mutta heidät on jaoteltu pienimpii kehitysryhmiin eli entiteetteihin. Jokainen on tiedostamattaan yhteydessä entiteettiinsä. Siellä odottavat sielut opastavat meitä ja me välitämme heille täältä tietoa.

Eläimet puolestaan kuuluvat kaikki yhteen ainoaan ryhmään. Niillä on siis vain yksi yhteinen entiteetti. Se toimii samoin kuin ihmisentiteetit, eli opastaa maan päällä olevia jäseniään ja jäsenet maan päällä opastavat sitä. Esimerkiksi kaikki leijonat kuuluvat Leijonien Entiteettiin. Kaikki talitintit ovat Talitintti Entiteetin jäseniä. Kaikki kastemadot kuuluvat Kastemato Entiteettiin jne. Entiteettit ovat vain ja ainoastaan kyseisen entiteetin jäsenille, joten minun käsitykseni mukaan esimerkiksi ihminen ei voi mennä Talitinttien Entiteettiin eivätkä leijonat voi mennä Kastemato entiteettiin. Myöskään mikään eläin ei voi mennä ihmisentiteettiin eikä esimerkiksi ihmisentiteetin numero 6:n jäsen voi mennä ihmisentiteettiin numero 3.
Eläimet, kuten ihmisetkin, palaavat kuoltuaan entiteettiinsä. Eläimet kertovat laumasieluina koko entiteetille oppimistaan asioista joita seuraavaksi maan päälle lähtevät entiteetin eläinjäsenet osaavat hyödyntää.

Kasvien kohdalla en tiedä, mikä on tilanne. Ehkä niilläkin on omat Päivänkakkara Entiteetti ja Mänty Entiteettinsä  Tai sitten ne ovat vain kaikkein kiinteimässä yhteydessä Alkulähteeseen ja niiden energia vain lipuu vapaasti olematta kuitenkaan minkään Entiteetin alainen.

Koska maailma on suuri ja monimutkainen paikka kaikkine ihmeellisyyksineen jota ahdas ihmismieli ei voi tajuta  niin en yhtään ihmettelisi, jos poikkeuksiakin sattuisi. Esimerkiksi hyvin korkealle ehtinyt ihmissielu saisikin luvan tulla maan päälle jonkun eläimen hahmossa, jos hän niin haluaa. Muistan tarinan buddhalaisesta opettaja munkista. Hänen mieluisin paikkansa oli rukoushuone, jossa oli suuri "kello". Ennen kuin hän kuoli hän lupasi oppilailleen palata temppeliin. Hiukan tämän munkin kuoleman jälkeen temppelissä alkoi vierailla säännöllisesti valkoinen kissa. Kissa viihtyi eniten rukoushuoneessa ja oppilaat päättelivät mestarinsa tulleen kissan hahmossa heidän luokseen, aivan kuten hän lupasikin.

Sanotaan, että ihminen kuollessaan valitsee oman ajatusmallinsa mukaan minne hän päätyy. Jos ihminen on varma joutumisestaan helvettiin, hän päätyy kuoltuaan tällaisille helvettiä muistuttaville alatasoille, josta hän syntyy ajallaan taas maan päälle. Jokainen päättää myös oman elämänsä kokonaisuudessaan. En yhtään ihmettelisi, jos joku vahvasti uskoisi seuraavassa elämässään syntyvänsä vaikka hevoseksi, etteikö näin kävisi. En kuitenkaan osaa uskoa, että se olisi kovin yleistä, vaan että asiaan pitäisi ehkä "anoa lupa" korkeimmilta neuvonantajilta (jotka auttavat ihmisiä mm. tekemään elämänsuunnitelmansa niin, että se puhdistaisi mahdollisimman paljon karmaa pois. Ihminen kuitenkin itse päättää suunnitelmastaan, neuvonantajat vain antavat neuvoja 

Eläimissä ja ihmisissä on yksi yhtäläinen piirre - se Alkulähteen kipinä. Kaikki on Alkulähdettä. Alkulähde on kaikki.

Kauheasti taas asiaa!  Toivottavasti en unohtanut mitään tästä asiasta, tämä näkemykseni on vain niin monisyinen. Ja sopii minulle ,)

P.S: Olet Mari Harmaa oikeassa, että ihminen on eläin - mutta vain fyysiseltä tasoltaan. Jokaisessa meissä on se Alkulähteen hehkuva kipinä, myös eläimissä. Eläimet elävät kuitenkin eläimellisten vaistojensa mukaan, ihminen järkensä mukaan. Yksi ihmisen tehtävistä on oppia hallitsemaan nämä eläimelliset vaistonsa (tyyliin seksiä kaikkien kanssa, kun vietti sanoo niin) ja tultava niiden herraksi. Eläimiltä ei tätä vaadita, ne ovat täydellisiä juuri sellaisinaan 

[nataraja]

Olen sitä mieltä myös, että kaikella elollisella on sielu joka ei koskaan kuole. Meidän on helppo ymmärtää oma sielunvaelluksemme, koska puhumme samaa kieltä. Eläimien kanssa kommunikointi on vaikeampaa... Mutta jos menettää vaikka koiran, joka on ollut läheinen ja sen on oppinut tuntemaan syvemmin, voi ihminen tämän sielun mielestäni tunnistaa. Ja yleensähän näissä tapauksissa se vielä hakeutuu takaisin mahdollisimman lähelle ystäväsielua.

[Ivan]

Ainoa syy miksi eivät syntyisi on se, että ovat ihmisiä yms paljon kehittyneimpiä ja parempia, eikä näin mitään syytä syntyä uusiksi.
Paitsi jos kovasti tykkäävät täällä olla.

Tietty voin vaan omasta puolestani puhua mutta kyllä enemmän näen sielua eläimessä kun ihmisissä.
Että oman kokemukseni perusteella en väittäisi niitä laumasieluiksi.
Esimerkkinä oikeista laumasieluista voi ottaa vaikkapa neekerit; valkoiset ja mustat.
Ja luonnollisesti myös juutalaiset, kristityt yms.

[Rakkauden enkeli]

Ihminen on eläin. Jokseenkin erilainen kuin suurin osa muusta eläinkunnasta mutta yhtä kaikki eläin. Se että muut eläimet eivät puhu samanlaista kieltä kuin me ei tarkoita sitä että olisivat sieluttomia.

OLEN TÄYSIN SAMAA MIELTÄ. 

[rauha]

Luin joitakin viikkoja sitten (en tosin muista enää mistä) artikkelin, jossa kerrottiin eläinten uudelleensyntymisestä. Tuossa jutussa kehoitettiin lemmikkinsä menettäneen hankkimaan heti vaan uuden, koska eläinten kierto on nopeaa. Oma lemmikki uudessa nahassa löytyy kuulema helposti, täytyy vaan kierrellä katselemassa eri pentueita.

No tästä artikkelista riemastuneena halusin heti testata omaa 10 kk ikäistä koiraani. Kutsuin sitä edellisen koirani nimellä ja kuinka ollakkaan se reagoi ylivahvasti (tässä kohdin voidaan väittää, että puheääneni on ollut tuon reaktion synnyttäjä). Jatkoin testailujani ja puhelin erilaisista asioista ja sanoin ääneen ihmisten nimiä, jotka olivat edellisen koirani aikaisia. Aina sama juttu, koira reagoi, kuin tuttuun ihmiseen.

Kun kävin katsomassa tätä nykyistä koiraani ensimmäistä kertaa,  neliviikkoisesta pentueesta tämä oli ainoa, joka otti minuun selvästi kontaktia mm. nuolemalla ja se tuntui heti omalta(näinhän kaiketi usein lemmikki valitsee isäntänsä). Edellisenä yönä olin nähnyt vielä unen, jossa olin tuon koirapentueen luona.(paikka sijaitsee 500 km omasta kodistani).Taloon sisään astuessani, meinasin pyörtyä, koska uneni oli jo etukäteen kuvittanut paikan yksityiskohtineen mm. keittiön puuhellaa myöten! Eli minulle nykyisen koiran ja edellisen koiran side on olemassa!

[Artemis]

Kiitoksia vastauksista. Haluan vahvasti uskoa että eläimetkin syntyvät uudestaan tai jatkavat elämää jollain muulla tavalla. Itseäni se ajatus helpotti kun surin rakasta koiraamme.
Itse usein näin koiramme silmissä jotain viisasta ja empaattista. En epäile hetkeäkään etteikö sielläkin olisi ollut sielu