Niin mietin kun en saanu eilen millään unta ja luin yhtä kirjaa niin siellä oli että jos alkaa meditoimaan niin sitä olis hyvä harrastaa sitten säännöllisesti. Sen takia että sielu kuulemma pahastuu jos siihen ensin kiinnittää huomioo ja meditoi, mutta sitten taas ei ja sitten taas meditoi etc. Jotta sieluaan kohtelis hyvin niin pitäis pysyä suunnitelmassa.
Onko sielu tosiaan noin herkkähipiäinen?
Eikö se nyt oo päinvastoin parempi että meditoi edes joskus saati ettei ollenkaan?
Niin ja mitä mieltä ootte siitä kun siinä samassa kirjassa puhuttiin että meditaatio olis paras tehdä aamulla? Pitäiskö meidän perustaa joku aamumeditointiryhmä tänne?
*ajatukset on vähän sekavat*
edit: niin ja miten mä muka ikinä voisin olla sielustani erillinen tai olla huomioimatta sitä, vaikka en sitten "meditoiskaan" joka armanen päivä sekunnilleen samaan aikaan?