Meillä oli aikoinaan,ennen lapsia koira joka sairasteli hyvin nuoresta iästään huolimatta todella paljon. Tämän lisäksi se tuli meille puoli vuotiana, ensin käytään kodissa josta sai ikuiset arvet silmään (tämän vuoksi joutui leikkaukseenkin)
Tuo haukku oli minun...
Kun lopulta, vain puolentoista vuoden jälkeen luovutimme, muistan kuinka sillä hetkellä kun ajatuksen tasolla tein sen, koira nousi patjaltaan ja tuli luo, hautasi pään syliini. Minä hajosin
nytkin kourii kun muistelee sitä tunnetta... Koira lopetettiin parin päivän päästä. Muistan kuinka iloinen se oli mennessä lekurille ja kilttisti antoi laittaa nukutusaineen ja kuinka syvän, helpottuneen huokaisun se päästi, kun elämä kaikkosi sen kropasta
Kyynelleet kihoaa ja kurkkua kuristaa... en siitä sen enempää, mutta nyt todella melkein 10v. jälkeen otin koiran pennun. Eri rodusta, mutta kas kummaa hyvin saman näköisen
Tietoisesti tai ei, tämän koiran saapuminen meille oli yhden perheen perumisen takana. He olivat varanneet pennun, mutta eivät huolineet sitä. Emme tienneet tästä kun menimme vain tutustumaan ko. rotuun ja kun tämä kyseinen pentu tuli heti minun luokse, kiipes syliin ja puraisi käteen, oltiin koko porukka sitä mieltä että se oli minulle
Koirani on samaa sukupuolta, kuin edellinen ja ette usko, niin saman tyylinen ja nyt jopa muistuttaa ulkoisestikin minua... meillä on saman mallinen nenä, runttunen ja pystyssä