seuraava »

[Lilja-82]

Törmäsin tänään tollaseen sanaan kun tulisielu? Mitä se tarkottaa?

[Ippuska]

Tulisielusta tulee mieleen intohimoinen ja idealistinen asioiden "eteenpäin" vieminen 
* Vaikka läpi harmaan kiven *

[Lilli]

Juu, tulisieluinen ihminen tekee kaiken intohimoisesti.

Itse edustan ehdottomasti tätä tyyppiä. Silloin kun käsitellään asioita, jotka syystä tai koskettavat minua tai "sytyttävät" minut, tulee melko kirjaimellisesti sellainen olo kuin olisi tulessa. And it feels SOO GOOOOOOD!

Ainoa asia, mitä tässä pitää varoa, on se ettei tulisuus muutu tuhoavaksi. Tästäkin on runsaasti varoittavia esimerkkejä olemassa.

[Aion]

Tulisieluinen unohtaa
syödä, juoda, nukkua,
jopa käydä vessassa
silloin kun
innostuu jostakin asiasta tai
saa inspiraation.

Kenkuinta on se,
kun seuraavana aamuna herää:
päätä särkee liiasta
kirjoittamisesta,
maalaamisesta,
soittamisesta,
totuuden julistamisesta jne.
ja mieli on maassa.
Flunssakin voi puskea päälle.

Tuli kun palaa loppuun,
se tarvitsee uutta puuta
syttyäkseen jälleen.
Ja kestää hetken ennen
kuin tuli taas leimahtaa.

Joku voisi kutsua
tulisieluisuutta
lieväksi tai vakavaksikin
maanis-depressiivisyydeksi.

[Pikkusisko]

Minusta tulisielu on räiskyvä ihminen. Tuntee lujaa, muttei se tarkoita mitään sairautta. Itse koen olevani tulisielu. Kun rakastun, rakastun lujaa. Kun suutun, suutun lujaa. Käytän värejä, elän siten miten tunnen enkä juuri ajattele kamalan pitkälle. Toisaalta se on kuluttavaa, mutta toisaalta... se on elämän kokemista voimakkaasti!

[Valonkantaja]

Minäkin tunnen olevani tulisielu, mutta olen "pehmeä" tulisielu... Koska sitä ei näe ulospäin. En ole räiskyvä enkä suurieleinen. Hiljaa sisimmässäni koen roihuavan palon, siellä iloisesti liekehtii loputon, sammumaton muutoksen voima, innostuksen ja utopististen unelmien herättäjä ja todeksi tekevä energia... Olen hyvin vahva ja uskon hyvin paljon unelmiini ja lataan niihin paljon energiaa.

Kukapa sen uskoisi, pienestä hiljaisesta tytöstä... : Se onkin minun salaisuuteni. Pssst, ettehän kerro kellekään..

[Ikitosi]

Tulisielu = lämminhenkinen puhistaja, tunteiden nostattaja, eläväinen, höyrypää 

[Riitta]

Tulisieluhan on ihana ominaisuus-ei sen tarvitse olla nakyvaa- vaan juuri sielu roihuaa-tallainen henkilo elaa taydellisesti, yleensa heilla on yhteys omaan minaansa totuuden mukaisesti ja kuten Aijon hienosti selitti runollaan etta valilla se kytee ja sitten saatuaan puuta, leimahtaa uudelleen palamaan, innoitus,innostus ja luomisvoima 

[metsätonttu]

Minäkin tunnen olevani tulisielu, mutta olen "pehmeä" tulisielu... Koska sitä ei näe ulospäin. En ole räiskyvä enkä suurieleinen. Hiljaa sisimmässäni koen roihuavan palon, siellä iloisesti liekehtii loputon, sammumaton muutoksen voima, innostuksen ja utopististen unelmien herättäjä ja todeksi tekevä energia... Olen hyvin vahva ja uskon hyvin paljon unelmiini ja lataan niihin paljon energiaa.

Kukapa sen uskoisi, pienestä hiljaisesta tytöstä... : Se onkin minun salaisuuteni. Pssst, ettehän kerro kellekään..

"pehmeä tulisielu" Kuinka kaunis ilmaisu. Ujosti tunnustaudun.

[Hiisitär]

Tulisieluinen unohtaa
syödä, juoda, nukkua,
jopa käydä vessassa
silloin kun
innostuu jostakin asiasta tai
saa inspiraation.

Kenkuinta on se,
kun seuraavana aamuna herää:
päätä särkee liiasta
kirjoittamisesta,
maalaamisesta,
soittamisesta,
totuuden julistamisesta jne.
ja mieli on maassa.
Flunssakin voi puskea päälle.

Tuli kun palaa loppuun,
se tarvitsee uutta puuta
syttyäkseen jälleen.
Ja kestää hetken ennen
kuin tuli taas leimahtaa.

Aijai, kuulostaa ihan itseltäni, eteenkin ensimmäinen kappale. Sitä vaan innostuu jostain niin, ettei malta keskittyä mihinkään muuhun. Syömäänkin menee vasta, kun meinaa pyörtyä! En töissäkään ollessani ole koskaan malttanut pitää kuin 5-10 minuutin pituisen ruokatauon enkä yleensä muita taukoja sitten pitänytkään. Olin niin innoissani saamistani tehtävistä, etten malttanut!

Ja sitten oli jäsenet kipeänä, kun ei ole venytellyt! Piirtäminen päättyy yleensä siihen, ettei tunne enää toista jalkaansa, kun on kököttänyt sen päällä viimeiset 4 tuntia auvoisen tietämättömänä asiasta... tai ylipäätään mistään muusta ympäröivästä maailmasta.

[monikakson]

Aionin säkeet rokkasivat kyllä minunkin sisälläni! 

Juuri näinä päivinä olen taas kokenut inspiraation puuskia. Ja silloin, kun sitä ei ole, niin tiedän sen taas tulevan kun on aika.

Tulisielun kuitenkin voi käsittää monella tavalla. Heti yhdistän astrologiassa esim. Leijonan tähän, tuli elementtinään kun on. Tulisielussa on rohkeutta, intohimoa, valtaa, temperamenttiakin. Tällaisella ihmisellä on palava halu tehdä ja olla.

Pitää myös muistaa käyttää polttoaineena oikeanlaista puuta, etteivät kipinät lentele mihin sattuu!

[Irish]

Minkähän takia minä taas kokisin ravut enemmänkin tulisieluiksi kuin leijonat... Ravuissa on sellaista johtajan voimaa ja syvää tunnetta... Toisaalta joo. Sanoisinpa että "ihanimmat" ihmiset ketä tunnen ovat kumpikin au-rapuja ja nousujellonia... Hyvin tunteellisia ja voimakkaita, energisiä, herkkiä, lämpimiä... 

[Jinx]

Hmm.. googlasin ja löysin tulisielulle selvityksen että se on Paula Koivuniemen laulama biisin.

Tosin ekana kun luin tän aiheen tuli mieleen Stephen Kingin kirja, mutta se olikin nimeltään Tulisilmä 

[Sanani]

Tulee niin mieleen tuttava pariskunta. Nainen on kuvataiteilija ja koruseppä. Mies on muusikko. Huhhuh sitä kipinöitten määrää

[Astrobug]

Minulle siitä tulee mieleen vuosien takainen FST:n ohjelma, jossa käsiteltiin rajatiedon asioita.