Nytkö?
Ehkä siitä on hiukan enemmän aikaa kuitenkin... :
Niin tai no... tietysti eri asia kelle nyt ja kelle toisella kertaa...
Niin! Sanohan vielä kerran, ettet ole minä niin näet sen ihmeen tapahtuneen! :
Heh, vai *umph*... Oi, ihmeitä olen kokenut enkä uusia odota enää. Minun sydämeni halut ei ole sinun sydämesi haluja eikä toisinpäin.
Mutta jospa teet teot sille osaa itsessäsi, jonka näet minussa, sinua, minuna, niin johan sitten saatte valmiiksi teot tehdyksi, eikä tarvitse harmistua minun teottomuudestani! *ehdottaa* :
Kuulehan, rakkauteni kohteena oleva minämme se persoona, jota en tunne kuin täällä foorumilla toteutettuna olevaisuutena; minä jätän sinut aivan taatusi oman onnesi nojaan. :
Joten älä todellakaan tulevaisuuttasi huoli, koska se tulee kyllä minämme mukaan! Sillä mikään, mikä on sydämestämme tänne luotu ei jää egomme helmaan eli erityneenä elämään maan päälle. Vaan tulee vääjämättä liittymään siihen seuraan, joka lähtee kohta kohoamaan siihen taajuuteen, missä sinuakin odotetaan.
Sillä olemme YHTÄ kaikki joka tapauksessa, haluat sitä taikka et, sillä se on sen Luojamme luomaa eikä egomme, joka keksi sen erillisyyden harhan ja joka näin mielistämme puretaan, kun sen sanomme ääneen itseillemme!
Kylläpä se ottikin koville, se eriytymisen harhamme poistaminen minälleni, koska olet todella kovan luokan nainen haraamaan vastaan!
Pääasia kuitenkin olikin tuo aihe eli se, että uskoni ei kärsinyt siitä pisaraakaan vaan päin vastoin sinäkin, "Mirjamini", autoit sitä jälleen kerran vahvistamaan, kun näytit minästäni sen "pimeänkin" puolen, jonka nyt kykenin itseillenikin muuntamaan.
Aitoa "uskontoa" siis jo sydämiimme tuodaan!