seuraava »

[metsätonttu]

Uskonnot ja kaikki ovat sielumme kokemustarpeiden tyydyttämistä varten - silkkaa itsetyydytystä siis!

Kai ihmisen pitää sekin läpikäydä? 

[Mio]

Jos sitä ollaan matkalla Kotiin.. tai jospa jo olemmekin Kodissa.. niin kerran, ellei monastikkin, lähdimme matkaan siemenpisteestä  , josta sinkoutui lukemattomia YXeyden teitä tutkittavaksi, tunnettavaksi ja opittavaksi...

Siemen uneksi vedessä, kunnes se heräsi itsensä multiploittaen ja avauttaen sisällään olevan valoravinnon yhteyttämislähteen..  ja siemenet kasvattivat runkonsa ympärille juuririhmastoja ja oksalehvästöjä maasta taivaaseen läpi elon kerroksien.. niistä syntyi pallomaisia elinalueita ja niiden keskustan napanuorat ulottuvat kauas niiden kehien ympäristöihin..

Ja siemenet kasvoivat ja kasvattivat.. synnyttäen uutta elävää tarkoitusta.. ja niille muodostui monia ihmeellisiä piirteitä.. jokainen niistä uniikkeja vaikka monet lähes samankaltaisia.. kaikki liikkuvat toistensa kanssa symbioosissa Yhteen..

Ja niin olemmekin nyt kuin siemeniä.. tutkien monia teitä ja reittejä.. uskonnot ovat sellaisia.. polkuja Kodin yhteyteen, jonne uneksimme löytävämme.. takaisin Sydämeen, joka sisällämme hiljaa sykkii... 

[Ikitosi]

…Kauniista sielusta kauniit kuvajaiset, Lumor

Siemenkodosta lähtöisin, maahan pudonnut, kasvattamaan vartta ja hedelmää, uutta siemenkotoa sisällensä…
 
Uskonto on tuikku pimeydessä näkemistä varten silloin, kun uskon valo ei vielä ole saavuttanut
taivaan rantaa.
Läheisesti yhteisessä uskonnossa toisiinsa liittyneet kokevat yhteistä maailmannäkymää, yhteistä kotoa, joka sen oman uskonnon valossa näyttäisi sopivan samanlaisesti kaikille; ”Ne toiset, jotka eivät yhdy näkemykseemme, ovat sokeina pilkkopimeydessä”, siis oman ymmärryksemme valokehän ulkopuolella; meidän nähdäksemme pimeydessä.
Tehdyn ykseyden koossa pitäminen vaatii aina resonanssin jonkun toiseuden kanssa.
Halu näkemiseen, oman valon vahvistamiseen on niin suuri, että kaikin tavoin koetamme saada toiset oman ymmärryksemme piiriin.

...Kunnes maailman paino käy raskaammaksi kantaa, ja omena putoaa puusta, ja halkeaa.. 
Siemenkodosta kurkistaa himmeyteen tottunut, nyt auringon valosta häikäistynyt siemen, ja sukeltaa multaan, maan poveen, joka on kaikkien siementen yhteinen koti…

Sama aurinko valaisee kaikkialla – kehältään kaikkia maailman ympyröitä suurempi – sen ulkopuolelle ei jää ehdottomasti yksikään.
Aurinko rakastaa maata pyyteettömästi, valaisee sen monimuotoista runsautta valikoimatta.
Auringon ja maan yhteydessä siemen itää kohti taivasta.

[metsätonttu]

Kaunista, Lumor!

Noin minäkin sen sisäistän.

Eräs bahaiystäväni kerran sanoikin, että jumala ilmentyy ihmisessä, että voisihan se ilmentyä vaikka katajapensaassakin, mutta se on vain nyt meissä. Ja että jokaisen uskonnon kautta meihin kylvetään siemen tästä jumaluuden voimasta, eri uskontoihin eri kausina kaikki kasvattavat näitä siemeniä ja kaikissa niissä on kaunuden ja rakkauden ydin.

Koska se meissä ihmisissä, olemme vastuussa myös sen materiasta eli maapallosta. Me, ei katajapensaat    eikä muut eläväiset.

[metsätonttu]

Ikitosi, sinun kauniit sanat saivat minut muistamaan tuon kirjan jota juuri luen:

Ýstävyys Jumalan kanssa, Neale Donald WAlsh,

jossa on nokkelia huomioita, kun 'jumala' sanoo, että ihmiset ovat niin mustasukkaisia rakkaudessaan, myös rakkaudessa jumalaan.

Se mustasukkaisuus ilmentyy uskontojen kautta. Jokainen uskonto haluaa omia jumalan ja hänen vain rakastavan heitä ja pelastavan heidät, ei muita.

Näin yksinkertaisesti sanottuna, minusta se tuntuu niin todelta!